Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: HF

04.07.2014 00:00
Eikä muuta kai tarvii ouo

Nimi: Glyphi

04.07.2014 00:00
Katsoin hiljaisena kultaista kattoa. Hengitin mahdollisimman hitaasti. "Hei rakas." Kuulin hiljaisen äänen ja käänsin hitaasti katseeni Johaniin joka seisoi masentuneesti hymyillen oven suussa. Hymyilin tuolle takaisin ja poika käveli sängyn luo istuen sen viereen. Tuo auttoi minut istumaan ja otti kultaiselta pöydältä punaisen harjan jossa oli keskellä musta ruusu. Hitaasti poika harjasi sillä hiuksiani. Tuo vinkaisi hiljaa kun suuri osa hiuksistani lähti harjaan. Sydäntäni pisti ja yskin voimattomasti. "Meillä ei ole enää paljoa aikaa eihän?" Johan kysyi itkuisella äänellä ja huokaisin puistaen päätäni. "E... Ei... Ole..." sanoin hiljaa. Ajatus siitä sai kyyneleet kerääntymään nuoremman pojan silmiin ja katsoin niitä itsekin surullisesti. Niiskaisin voimattomasti ja Johan poimi paperin pöydältä niistäen nenäni siihen. Katsoimme toisiamme hiljaa kunnes Johan purskahti itkuun. Tuo painoi päänsä käsiinsä ja nostin varovasti käteni tuon hiuksiin silitellen niitä voimattomasti. "Miksi kaikki rakkaat kuolevat ympäriltäni?" Johan kysyi itkuisesti. Tartuin tuon käteen ja nielaisin vaikeasti. Suussa maistui veri ja vatsahappo. "Johan... Hampaat..." pyysin hiljaa ja poika nyökkäsi pyyhkien silmiään. "Mielelläni..." poika kuiskasi ja lähti. Tuo palasi pian hammasharja ja vesilasi mukanaan. Poika kastoi harjan veteen ja otti vapisevin sormin leukaani. Käänsin päätäni vähän kun tunsin harjan suussani. Tuon ote ja liike oli hauras ja varovainen. Kuin hän olisi ..Pelännyt hampaidenikin irtoavan. Tuo antoi minulle pian vesilasin ja huuhtelin suuni varoen ettei vesi mennyt kurkkuun asti. En olisi pystynyt nielemään sitä. Johan otti kupin käsistäni laskien sen pöydälle. Tuo painoi pääni tyynyyn ja veti peiton ylleni suoristaen sen nätiksi. Sävähdin hiukan kun kuulin tuulen vinkuvan ulkona. Kuulin kuinka rakennukset sortuivat ja aloin yskiä taas. Yskänpuuskani loppui kesken kun voimanikin loppuivat. Johan katsoi minua kyyneleet silmissään kiiltäen. "Siellä sataa lunta Glyphi..." Johan kuiskasi. "Mitä...On...Lumi?" Kysyin hiljaa. Johan hymyili. "Eikö täällä ole koskaan satanut lunta? Lumi on valkoista ja kylmää vettä. Se on jäätynyt pilvissä kauniiksi kiteiksi." Johan kertoi ja käveli ikkunalle kupin kanssa. Tuo otti jotain ikkunalaudalta kupiin ja tuli luokseni. Tärisin voimattomasti kylmästä. Katsoin valkoista ja höttöistä ainetta kupissa jota Johan piteli käsissään. Laskin käteni kuppiin ja kokeilin kylmää ja pehmeää ainetta. "Lunta..." ääneni ei kantanut enää edes kuiskausta. Käsi painui peitolleni ja hymyilin. Johan nosti peiton kaulaani asti niin että molemmat käteni olivat sen alla. "Minä rakastan sinua..." sanoin niin lujaa kuin minusta vielä ääntä lähti. "Minä... Minäkin sinua Glyphi..." Johan kuiskasi ja näin kuinka kyyneleet alkoivat valua tuon poskilla. "Minulla... On vielä yksi pyyntö..." Sanoin käheästi. "Mitä vain kulta, mitä vain..." Johan sanoi ja silitti kylmää poskeani. Jouduin keräämään voimia Että sain ääntä suustani. "Tahdon, että lasket sormuksesi hautaani. Haluan että saan jättää sinut levollisin mielin ja tietoisena siitä että jatkat elämääsi... Sitä minä haluan..." Ääneni katosi loppua kohden. Johan aikoi selvästi ensin vastustella mutta ei sitten sanonutkaan mitään. "Minä lupaan sen sinulle..." Johan kuiskasi ja kyyneleet valuivat kahta kauheammin pojan kalpeilla kasvoilla. Hengitykseni hidastui ja hiljeni. "Hyvää yötä Glyphi... Nähdään aamulla..." Ranskalainen kuiskasi ja painoi suudelman kuiville huulilleni. Suljin silmäni. "Hyvää... Yötä... Johan... Nähdään..." Vedin viimeisen ja terävän henkäyksen "...Aamulla..." Kaikki pysähtyi. Katosi. Paitsi yksi asia. Yksi asia jäi mieleeni leijumaan. Tämä ei ollut loppu... Eivätkä hyvästit... Tämä oli alku... Alku elämälle jonne Johankin saapuisi omana aikanaan. Siihen asti minä odottaisin häntä... Varjelisin häntä... Kunnes koittaisi aamu.

Nimi: HF

03.07.2014 23:59
tää kuuluu tänne...

Glyphi: Väsynyt minä

Nimi: Miška

13.04.2014 18:08
Minsk - Moskova

Silmissäni välähti kun näin katossa rauta koukkuja ja kettinkejä. Keitin köyden sinne ja sidoin sen kiinni Tein hirttosolmun ja vedin köyttä varmistaakseni ettei se vain katkeaisi. Nousin sellin sängylle ja asettelin lenkin kaulaani. Suljin silmäni ja astuin pois sängyltä. Silmäni rävähtivät auki kun niskani napsahtivat poikki vieden tärkeitä verisuonia myös mukanaan. Kaikki pimeni hetkessä. Pieni hymy jäi kasvoilleni. Voisin kohta taas nähdä rakkaani. Siitä on niin kauan. Se tuntui ikuisuudelta. Enää mikään ei ole välillämme.

Nimi: Miška

13.04.2014 18:02
Minsk - Moskova

Heräsin telkien takaa ja edessäni oli ruskea langalla kiinni sidottu paketti. Hymähdin kysyvästi ja otin paketin luokseni. Siinä oli kirje langan alla.
'Tiedän että tarvitset tätä veli. Et sinä kokaan häntä löydä, tein tämän sinun parhaaksesi. Näet hänet kyllä pian', luin kirjeestä ja kaiken kauniilla käsialalla kirjoitetun tekstin alla oli 'Rakkaudella sinulle, Ulrik'
Hymyilin surullisesti ja avasin paketin. Köysi. Huokaisin raskaasti ja nousin se mukanani. Aloin tutkia kattoa.

Nimi: Miška

13.04.2014 17:59
Minsk - Moskova

"Taas yksi.. Kukaan ei ole sinun arvoisesi..vieläkään", huokaisin itsekseni ja vedin housuni jalkaani. Olin kävelemässä ruumin luo mutta poliisi tunkeutui sisään makkarin ovesta. Kiljaisin säikähtäneenä enkä ehtinyt taistella vastaan kun olin jo heidän otteessaan. Yritin rimpuilla mutta turhaan. Katsoin poliiseja kauhuissani ja yritin jarruttaa poliisien menoa kunnes näin veljen.
"ULRIK MITEN SAATOIT!? EN OLE VIELÄ LÖYTÄNYT HÄNTÄ!", kiljuin ja sain tainnuttava iskun pampusta. Mieleeni jäi vain veljen pettynyt ilme ja pään pudistus.

Nimi: Miška

13.04.2014 17:56
Minsk - Moskova

Kurotin kädelläni vyötärölläni olevasta vyöstä sahalaitaisen veitseni. Äänestä päätellen mies nautti. Näytin kuitenkin veitsen tuolle, mutta eihän tuo ehtinyt reagoida kun jo viilsin kurkun auki.
"Kiitos..tämä todisti ettet ollut se oikea..mutta tappamisesi tuotti suurta nautintoa", nauroin ja nuolaisin huuliani. Mies jäi tuijottamaan tyhjänä ja nousin sängyltä.

Nimi: Miška

13.04.2014 17:52
Minsk - Moskova

Johdatin miehen talooni ja siitä makuuhuoneeseen. Miten monen kanssa olinkaan häpäissyt sen mitä minulla ja Dimitrillä ennen oli. Se sai minut melkein masentuneeksi. Aloin riisua miehen pukua huoramaisesti virnistellen. Sehän minusta oli tullut. Työnsin toisen sänkyyn ja riisuin housuni. Paita pitäisi jäädä ettei vyö näkyisi. Asetuin toisen ympärille ja virnistin leveästi. Aloin liikkua ja teeskennellä voihkauksia jotka olivat josku olleet oikeita.

Nimi: Miška

13.04.2014 17:48
Minsk - Moskova

Kävelin Moskovan kadulla, etsien. Metsästin, taas. Huokaisin, en ollut vielä löytänyt sitä mitä etsin, en varmaan löydäkkään. Mikään ei enää tuottaisi niin suurta mielihyvää kuin hän. Kävelin vastaan tullevan miehen eteen ja hymyilin. Hän näytti keski-ikäiseltä, varmaan toimistokirppu.
"Onko ollut rankka päivä?", kysyin vienosti virnistäen ja nostin käteni pukumiehen hartioille, joka hymyili tyytyväisenä.
"Paljon otat?", tuo kysyi. Niin kuin ne kaikki.
"Katsotaan sitten, saat itse päättää", kokeilin ja otin miehen kädestä kiinni.
"mennään minun asunnolleni, jos sinulla on aikaa"
"Ainahan minulla on"
Hölmö meni lankaan...
//tässä siis menen asioiden edelle, Dimitri on siis tainnut kuolla ei siis oikeasti MUT EMT

Nimi: Vice

13.04.2014 17:43
*hieroo käsiään yhteen* mahahahahah! If you hear the call of arcane lore, your world shall rest on Earth no more

Miška: Minäminä

Nimi: Gusta

10.04.2014 17:58
Malmö - Kööpenhamina

Hätkähdin kun vihlova kipu iski selkääni. Käänsin katseeni hoitajaan joka piteli asetta... Lyhyt kokounen täytyi myöntää. Otin paremman otteen aseestani ja löin sen ehkä hiukan liian voimakkaasti hoitajan läpi. Se juuttui seinään. Murisin hiljaa itsekseni ja yritin irrottaa kirvestäni seinästä kun kipu iski jalkaani. Ärähdin ja käännyin katsomaan muita hoitajia. Pyh... Pikkupyssyjä. Hätkähdin hullusti kun pääni kopahti lamppuun. Mutta... Käytävä oli ainakin kolme metriä... Nostin katseeni ylös ja hätkähdin kun katseeni osui ihan lähellä olevaan kattoon. Silloin tunsin monen luodin pureutuvan kaulaani ja leukaani ja aloin kakoa. Olivatpa luodit... Pieniä... Kaaduin istualtaan.
"Mikä helvetti siitä teki noin ison?"
"En tiedä mutta tänne se ei kuulu... Korkeintaan helvettiin..." silmäni olivat sumentuneet kasvoilleni roiskuneesta verestä. Seuraava asia jonka havainnoin oli kylmä piippu ohimollani. Aioin huitaista sen pois mutta ase laukesi sitä ennen... Kuudesti... Pitelin itseäni läsin oystyssä kunnes kaikki tunto katosi. Kaikki. Virnistin leveämmin kuin koskaan. Tuli... Orville mieleen... Hän oli siellä aina... Ja kohta minuakaan ei tavoittaisi kuin ajatuksin.
Olin vain ajatus...

Nimi: Gusta

10.04.2014 08:15
Malmö - Kööpenhamina

Nousin seisomaan ja tartuin molemmin käsin kirveeseeni heilauttaen sen yhtä tyttöjen ovea päin jolloin aloin kuulla hullua kiljuntaa. Vielä hullumpi nauru alkoi kaikua kurkustani. Ovi pirstoutui kun revin kirveeni irti. Kävelin huoneeseen ja katsoin yhteen kietoutuneita tyttöjä hiljaisena. Hiljaista ei kuitenkaan ollut tyttöjen huudoilta. Virnistin ja vedin kirveen taakse heilauttaen sen toisen tytön selkään. Sitten nostin blondin ilmaan iskien tuon läpi sojottavat terät bruneten tytön päähän. Kirkuna loppui ja ravistin ruumiit irti. Nuolaisin verisiä huuliani ja lähdin kävelemään pois solusta, täyteen köytävään. Minua katsottiin kuin hullua.
"Hei voisko joku soittaa hoit-" keskeytin yhden pojan puheen tyrkkäämällä tuon pään läpi viisi pisintö veistä jolloin alkoi yleinen huuto ja sekasorto. Hymyilin hellästi

Nimi: Gusta

10.04.2014 08:06
Malmö - Kööpenhamina

Kuuntelin hiljaisena huoneeni ääniä. Täällä oli ollut niin hiljaista sen jälkeen kun... Hmh. Silmiäni kehystäneet silmälasit makasivat rikkinäisinä lattialla viimeisimmän kohtaukseni jäljiltä. Koko kehoni alkoi täristä ja vakaville kasvoilleni nousi virnistys. Nousin hitaasti ylös ja lähdin hakemaan suoraan sanottuna moppia. Etsin kyseistä välinettä solusta hetken kunnes sen löysin. Irrotin mopista pään voimakeinoin ja lähdin keittiöön. Etsin laatikosta jokaikisen veitsen jonka löysin. Otin sitten terävän puukon ja kaiversin mopin varren täyteen aukkoja joihin pystyin tunkemaan veitset. Nyt ne pysyivät kiinni... Isoimmat olivat keskellä uhkaavan näköisesti. Kokeilin jokaista veistä. Hyvin ne olivat kiinni... Mopista ja veitsistä oli tuloksena hirvittävän, jopa omasta mielestäni, näköinen kirves...

Nimi: HF

10.04.2014 08:01
No nyt kun muutkin kuolee niin kai katkaravutkin voisi jo pilkkoa.

Gusta: Superkokki HF

Nimi: Orville

22.03.2014 12:18
Utah - Kööpenhamina

Katseeni siirtyi suureen katkaisiaan kun nainen käveli sen luo kättään pidellen.
"Rentoudu vain.."
Ärisin ja yritin taas riuhtoa mutta kun kynsiini tuli paine pysähdyin. Mitä ihm- Suuri kipuaalto valtasi ruumiini ja alkoi jäytää luuydintäni.
"AAAAARGH! LOPETTAKAA! EI!!", rääyin tuskissani ja painuin aivan alustaa vasten. Koneesta alkoi valua verta..minun vertani. Huohotin lamaantuneena.
"Poraammeko luuytimeen asti?", kuulin tohtorien keskustelevan.
"Ja syvemmälle"
Purin hampaani kivuliaasti yhteen. Tuntui kuin käteni halkeaisivat. Verisuoneni kaikkialla kehossani muuttuivat vaaleiksi kun kaikki veri pakeni kehostani, käsien kautta. Ääneni jatkoi mouruamistaan vaikka en itse olisi halunnut huutaa. Yritin keskittyä kivun hallitsemiseen, mutta se oli niin voimakas että silmissäni pimeni. ääni valahti alustaa vasten ja kieleni vierähti ulos suustani. Hengitykseni pysähtyi ja happi lakkasi puristumasta keuhkoihini. Myös sydämeni kuoli ja lopetti kiihkeän sykkeensä rintalastaani vasten. Kun olin aivan tyhjä, kaikin tavoin, tohtorit irroittivat koneen minusta. Kynteni karisivat pois ja tilalle jäi vain sormien veriset tyngät, mutta mitä minä enää välittäisin?

Nimi: Orville

22.03.2014 12:10
Utah - Kööpenhamina

Nostin katseeni silmälasipäiseen mieheen ja sähähdin painuen mytyksi. Tohtorin takkeihin pukeutuneet ihmiset puhuivat keskenään jotain ja yksi heistä oikoi minut kovakouraisesti. Käteni laitettiin kahleisiin. Silmäni suurenivat ja pupillini supistuivat kahusta. Hiukseni nousivat säikähdyksestä pystyyn. Jonkin sortin hökötys tuotiin käsieni eteen ja kynteni laitettiin sen sisään yksitellen. Mitä tapahtuu? Aloin pitää jonkinlaista uhkaavaa ääntä ja yritin riuhtoa käsiäni pois.
"Et sinä pois pääse, teemme sinusta vaarattoman", yksi nainen vastasi kammottavasti hymyillen ja silitti päätäni jolloin näykkäisin tuota käteen.

Nimi: Orville

22.03.2014 12:06
Utah - Kööpenhamina

Avasin laiskasti silmäni ja venyttelin. Silmäni rävähtivät kunnolla auki kun selkäni osui johonkin. Katsoin ympärilleni ja huomasin olevani kuljetuskopissa. Tökin koppia kynsilläni ja nuolaisin kättäni. Siinä oli monia pistosjälkiä, olin lähiaikoina saanut enemmän lääkettä kuin yleensä. Kurtistin kulmiani kun tunsin, että koppi laitettiin jonkin päälle ja luukku avattiin. Painuin aivan sen perälle asti mutta kädet nappasivat minusta kiinni ja nostivat kirkkaaseen valoon. Siristin silmiäni ja katselin leikkaussalin tapaista huonetta. Mitä?

Nimi: Vice

22.03.2014 12:03
Häshtäg melkein joukkomurha >:D

Orvillekissa mau: Minä murhaaja sieluton ihminen Vice

Nimi: Nemo

22.03.2014 11:59
Miami 2x

Ehdin säikähdyksissäni vetäistä vettä keuhkoihini ja tiesin että oli pian päästävä rantaan. Potkin kauemmas jättiläiskalmarista mutta sen lonkerot kiertyivät kehoni ympärille. Olisin huutanut jos vedessä joku olisi kuullut. Imukupit liimautuivat ihooni tiukasti. Jouduin haukkomaan henkeäni ja silloin sain vain enemmän vettä keuhkoihini. Aivoni eivät saaneet enää happea ja tietoisuuteni tummeni hetkessä. Tunsin paineen kylkiluissani ja vielä kuulin miten ne murtuivat. Veripilvi pöllähti ilmaan suustani ja nenästäni kun kylkiluuni murtuivat ja puhkaisivat keuhkoni. Silmäni muljahtivat valkeiksi ja kehoni veltostui kun aivoni menettivät kaiken hapen itsestään. Meri otti lapsensa takaisin kotiin.

Nimi: Nemo

22.03.2014 11:54
Miami 2x

Kauhoin käsilläni niin kauan että pääsin syvälle ja käänsin laudan sitten nokka rantaan päin. Siirryin istumaan sen päälle ja katselin taivasta. Hyvin kaunista, niin kuin yleensä. Virnistin iloisesti ja nousin seisomaan laudalle kun aalto tuli takaani. Se lähti viemään lautaani eteenpäin. Tein sillä pientä laidasta laitaan liikettä ja hymähdin kysyvästi. Vesi näytti allani tummemmalta kuin muualla, mikä...? Yhtäkkiä lautani töppäsi ja kaaduin veteen. Käännyin katsomaan ja tuijotin suurta, hirviömäistä olentoa sen lautasen kokoisiin silmiin. Ka-kalmari??

Nimi: Nemo

22.03.2014 11:49
Miami 2x

Nappasin lautani oven ulkopuolelta ja juoksin rantaan. Judas nukkui vielä. Raukka tuli hiukan valvottua pitkään. Virnistin ja hyppelin aaltoihin ja siitä sitten laudan päälle kauhomaan. Ilma oli aurinkoinen ja taivas aivan pilvetön, täydellinen päivä surffaukselle.

Nimi: Vice

22.03.2014 11:48
Merenelävät on kyllä kivoja...lautasella

Nemo: Minähän se

Nimi: Bourbon

18.03.2014 16:48
Kentucky - Frankfort

Seuraava pomppu oli kuitenkin niin ilmava että otteeni lipesi ja lensin päin seinää. Verta valui leualleni, haavasta joka halkoi päätäni. Ähkäisin kivuliaasti ja avasin silmäni vain nähdäkseni raivohullun sonnin joka juoksi minua kohti sarvet ojossa. Kuulin huutoja, kauhistuneita. Silmäni olivat suuret ja kauhun täyttämät. Yritin nousta mutta sonni löi sarvensa mahastani läpi. Aloin huutaa kivusta, kurkku suorana. Suustani alkoi valua verta ja sitä tippui sonnin päälaelle. Se nosti minut ilmaan ja heitti maahan. Pitelin vatsaani ja katsoin suurta sonnin sarven menevää reikää mahassani.
"So-Sokeripala", änkytin ja tunsin miten kivuliaat kyyneleet valuivat poskilleni ja sekoittuivat vereen. Puristin käteni nyrkkiin kivusta. Silmäni lasittuivat ja kehoni rentoutui. Viimeinen henkäys vapautui ilmaan ja vei sieluni mennessään taivaalle.

Nimi: Bourbon

18.03.2014 16:40
Kentucky - Frankfort

Outoa olla pääkaupungissa pitkästä aikaa. Haukottelin ja katselin ensimmäisen kilpailijan suoritusta. Hienosti meni..melkein kahdeksan sekuntia. Hyvä pohja.aika. Kun tulí vuoroni olin jo härän selässä. Se oli tyypilline n lehmän kirjava, pitkä sarvinen sonni. Otin kiinni köydestä ja virnistin. Nostin käteni lippaan hattuni lierille ja laskin sen. Potti aukesi ja härkä lähti rynnimään ympäriinsä. Rodeoklovnit juoksivat alta pois. Vilkaisin taulua joka näytti ajan. Melkein kuusi sekuntia..seitsemän. Kun kahdeksas sekunti ilmestyi tauluun nauroin voitonriemuisesti.

Nimi: eli siis Bourbon

18.03.2014 16:34
Kentucky - Frankfort

Painoin hattuani paremmin päähäni. Katselin kaikkia samanlailla pukeutuneita cowboy-tyylisiä miehiä ja vinistin. Dallas oli jäänyt kotilieden ääreen, niin kuin pitääkin. Naurahdin itselleni. Hei Rood älä noin ajattele. Kävelin ilmoittautumispaikalle ja otin numeroni vastaan. Olin heti toisena häränkesyttämisessä. Mutta tämähän oli Dallaksen ja hänen seksikkään takapuolensa hommaa miksipäs minä näissä kisoissa olen? Tuhahdin huvittuneesti ja kävelin kannukset kilisten kilpapaikalle.

©2017 Hetalia RoPe pusipusi~~ - suntuubi.com