Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: Francis

03.12.2014 21:29
Ranska - Pariisi

Lopulta molemmat otteet kirposivat ja kaaduin polvilleen maahan, pidellen reisiäni täristen.
"Kuukausi... Yksi kivulias kuukausi olet käynyt luonani lähes joka toinen päivä... En kestä sitä enää Noler... Mieluummin vaikka kuolisin." kuiskasin hiljaa ja nostin irvistävät kasvoni toista kohti.
"Hah! Tiedätkös mitä Francis. Hyvä on. Minä jätän sinut. Kokonaan. Annan sinun olla. Hanki elämä... Niin voin vielä joskus tuhota sen... Jos sinä et tee minua onnelliseksi... Niin kukaan ei tee sinua onnelliseksi." Noler naurahti ja nosti kasvojani vielä vähän kenkänsä kärjellä, ennenkuin sain seurata tuon kyseisen henkilön poistumista. Ovi pamahti niin lujaa kiinni että ikkunaruudut helisivät vaarallisesti. Painuin hitaasti sykkyrään ja yritin tasata hengitystäni... Sattui... Joka paikkaan... Kunpa hän tosiaan jättäisi minut rauhaan. Ihan sama tulisiko takaisin myöhemmin. Ihan sama. Kunhan saisin olla edes hetken rauhasaa... Unohtaa...
Unohtaa...

Nimi: Francis

03.12.2014 21:22
Ranska - Pariisi

Varovasti nousin ylös. Noler löi kätensä kaulalleni ja nosti minua kunnes jalkani eivät osuneet enää maahan. Sitten mies löi minut seinää vasten, puristaen kurkkuani. Raavin miehen käsiä pitkillä kynsilläni ja räpiköin kivuliaasti kähisten.
"Miksi et rakasta minua? Miksi et välitä lahjoistani? Enkö yritä tarpeeksi?" toinen kysyi surullisen viattomana samalla kun kuristi minua seinää vasten. Hengitykseni hinkui eikä kulkenut lähes lainkaan...
"Mitä jos kahlitsen sinut? Ruoskin sinut? Raiskaan sinut vereslihalle ja teen sinusta pienen pienen orjani? Kiusaisin ja kiduttaisin sinua." Noler kuiski kireästi ja hölläsi otettaan jolloin sain haukottua henkeä. Noler irrotti toisrn kätensä ja painoi sen haaraani, puristaen tiukasti. Löin jalkani seinään ja irvistin kipeästi. Kynteni upposivat toisen käteen ja purin huultani kunnes veri valui leualleni.
"Sattuuko? Niin sattuu..." säpsähtelin toisen otteessa. Kipu lamaannutti kehoani.

Nimi: Francis

03.12.2014 21:04
Ranska - Pariisi

Noler heitti minut lattialle ja otin käsillä vastaan sen minkä pystyin. Mies painoi jalkansa selälleni ja painoi kehoni kokonaan lattiaan.
"Voisin panna sinut hengiltä mutta ei nyt tee mieli." tuo mutisi hiljaa
"Olit niin ilkeä että minulta meni halut... Kärsi." mies murisi ja potkaisi minua kylkeen. Käännyin vastakkaiselle kyljelle ja valitin hiljaa, pidellen koskevaa kylkeö kaksin käsin.
"Nouse..." Huohotin hiljaa, mutta nousin hitaasti ylös. Noler tarrasi puoliksi avonaiseen paitaani ja repi minut lähemmäs itseään. Mies löi minua kerran... Toisen... Eikä enää käyttänyt sen jälkeen kämmentään. Pidin tiukasti kiinni Nolerin ranteesta, mutta otteeni lipesi kun espanjalainen potkaisi minua polveen ja päästi irti, jolloin painuin kakain kerroin.
"Olet avuton! Heikko! Et edes pistä vastaan! Missä on se Francis jonka kanssa seilasin seitsemää merta laivallasi ja seitsemättä taivasta makuuhuoneessasi?" Noler kysyi ja potkaisi minua tiukasti polvella kasvoihin. Se sai minut taipumaan suoraksi ja kaaduin istumaan.
"Olet vain heikko... Mielisairas." en pystynyt vastaamaan. Huohotin vain hiljaa kivusta ja nieleskelin verta joka valui nenästäni kurkkuuni. Itkisi en... En soisi hänelle sitä iloa.

Nimi: Francis

03.12.2014 20:54
Ranska - Pariisi

Noler vei toisen kätensä kauluspaitani napeille ja alkoi avata niitä hitaasti. Vilkaisin kelloa huolissani ja tönäsin Nolerin irti minusta.
"Johan pääsee kohta koulusta. Sinun pitäisi mennä..." Sanoin hiljaa. Noler vain hymyili ja puisti päätään.
"En. Mitä väliä vaikka se pentu tänne tulee? Ei se sille kuulu... Se on muutenkin erottanut meidät jo kerran." Noler mutisi ja painoi minut seinään.
"Sanoin EI! Non! Ymmärrätkö Noler?" ärähdin ja mies katsoi minua yllättyneenä. Se ilme kuitenkin muuttui pian vihaiseksi ja ansaitsin läimäyksen kasvoilleni.
"Sinä et sano minulle ei Francis!!" Inahdin kun toinen huusi korvaani ja löi pääni seinään.
"Ymmärrätkö?" inahdus
"YMMÄRRÄTKÖ!?" Nyökin kiivaasti ja minut päästettiin irti. Olin kaatua maahan, mutta Noler tarttui hiuksiini repien minua ylös.
"Sinä pieni-" silloin puhelin pärähti soimaan ja käännyimme katsomaan sitä molemmat. Mies huokaisi ja veti minua mukanaan, lyöden minut päin seinää puhelimen viereen, painaen päätäni seinään kiinni hiuksista käsin.
"Vastaa siihen..." rutistin käteni nyrkkiin.
"Vastaa!" inisin kivuliaasti kun ote päässäni kiristyi ja kurotin kuulokkeen seinältä, painaen sen korvalleni.
"Hei isoveli~ Anna anteeksi, yksi uusi kaverini haluaa että jään kuvaamataitokerhoon. Käyhän se?" Johanin ääni kysyi iloisena. Noler repäisi minua vähän ja irvistin.
"Tietysti kulta pieni. Kunhan olet kotona ennen pimeää." sanoin puhelimeen silmät kimaltaen kyynelistä.
"Okei kiitos~" ja puhelu katkesi. Noler kiskaisi minut itseään vasten ja puhelimeni kuulokkeen johto napsahti poikki. Pudotin sen kädestäni.
"Vai kahden täällä... Hehe..."


Nimi: Francis

03.12.2014 20:43
Ranska - Pariisi

Istuin sohvalla painaen päätäni käsiini. Vilkuilin peloissani puhelintani ja odotin kokoajan mustan lankapuhelimen pärähtävän soimaan. Hengitykseni oli hermostunutta. Pelkäsin että se olisi jotain erilaista tällä kertaa. Pelkäsin niin joka kerta. Onneksi Johan oli koulussa... Kun kuulin ovikellon olin sieppaamassa puhelinta, mutta heräsin ennen sitä. Huokaisin helpottuneena ja nousin ylös. Kävelin ovelle ja vedin hymyn kasvoilleni. Avasin puisen oven ja kohtasin ensimmäisenä veren punaisen ruusupuskan. Hymyilin yllättyneenä, mutta kun näin miehen kukkien takana hymyni muuttui pelokkaaksi ja täriseväksi.
"K-Kiitos Noler kultaseni... Ne ovat todella kauniita..." mutisin ja otin miehen tarjoamat ruusut. Mies hymyili minulle ja käveli sisään. Suljin oven tuon perässä ja rutistin ruusuja tiukasti. Piikit pistivät käteeni ja saivat ne valumaan verta. Noler tyhjäsi maljakon ja otti ruusut minulta, laittaen ne siihen.
"Satutitko itsesi? Voi sinua tyhmää..." Noler naurahti ja tarttui ranteisiini tiukasti. Inahdin puristavaa otetta ja nojasin vähän taaemmas. Mies nosti toisen käteni poskelleen ja nuoli toista kämmentäni verestä. Purin alahuultani arkana ja käänsin katsettani.
"Pelkäätkö minua?" Noler kysyi sarkastisesti. Tottakai pelkäsin! Mutta en voinut muuta kuin puistaa päätäni. Hän tiesi vastauksen siitä huolimatta. Hitaasti Noler siirsi kieltään kämmeneltä ranteelle ja valutti siitä paljasta kättä pitkin aina kyynertaipeeseen asti jolla raja tuli vastaan kauluspaidan hihana. Mies ei välittänyt siitä lainkaan vaan skippasi sen ja painoi huulensa suoraan kaulalleni imien ja näykkoen sen täyteen. Ihan kuin se ei olisi ollut jo muutenkin runneltu ja ruma hänen takiaan...

Nimi: HF

03.12.2014 20:42
Mo nutta... Anteeski vanteeski lanteeski

Fransu piän ja meikäläinen

Nimi: Marawa

26.11.2014 08:09
Ryöstänpä vähän alaa tältä vicemyksen valloittamalta kololta 8)

Ellinor - tiluliluliii mara

Nimi: Bablo

27.10.2014 11:17
Meksiko - Eldorado

Juoksin temppelin reunalle ja tajusin etten voisi mennä portaita. Katsoin alas metrien pudotuksia. Nielaisin ja puhalsin ilman ulos. Olisi kevyt pudotus jos osaisin painottaa painoni oikein. Hyppäsin alas ja putosin kevyesti jaloilleni. Virnistin. Ei edes sattunut.. Juoksin seuraavan tasanteen reunalle ja hyppäsin taas. Kuten seuraavien kolmenkin kohdalla. Sitten pääsin maahan. Juoksin asunnolleni ja heitin kankaan tulensijaan sytyttäen sen palamaan veitsen kanssa. Huokaisin. Taakka oli pois hartioiltani.

Nimi: Bablo

26.10.2014 21:05
Meksiko - Eldorado

Kun pääsin temppelin korkeimmalle tasanteelle livahdin äkkiä viininpunaisten verhojen suojiin. Ne heilahtivat ja ehtivät tasoittua juuri ennenkuin vartijaksi laitettu soturi kulki oviaukon ohi. Sydämeni tykytti, mutta ei jännityksestä, tai pelosta. Se toipui vieläkin yli sadan portaan juoksemisesta ja siitä ajatuksesta mitä olin veitsellä aikeissa tehdä. Hiivin paljain jaloin kultaisella lattialla ja vilkuilin sivulleni aina kun verho lakkasi. Sitten se turvasi minut taas varjoonsa. Sitten pääsin vihdoin kynnyksen yli suureen oleskelusaliin missä oli myös äidille pyhitetty alttari. Se oli täynnä liljoja ja erilaisia kukkia. Myös uurna uhrausverta oli tuotu alttarille. Sillä pidettiin henki kylläisenä, ettei se alkaisi himota muiden verta. Isä seisoi alttarin edessä. Pantterin nahka hartioilla, kruunu kädessä. Astuin askeleen eteenpäin ja näin mustan kankaan pinnasta miten silmäni hohtivat vähässä valossa. Astuin valoon. Veitsen terä viisti maata ja teki kirskuvan äänen. Mies edessäni kääntyi ja kurtisti kulmiaan. Nostin katseeni ja juoksin päistikkaa, suoraan isäni kimppuun. Ensimmäinen isku tietenkin oli hämäysisku. Viilto polveen ja vanha ukko oli maassa. Toinen viilto kylkeen. Hyppäsin sitten kultaisen kannatinpylvään kautta ilmaan, vein toisenkin käteni veitselle ja iskin sen täysin voimin yskivän isäni selkärankaan. Yksi kaikuva huuto ja se oli ohi. Nousin suoraksi ja vedin hupun pois päästäni. Sylkäisin ruumiin päälle ja pakenin varjoon kun kuulin vartijoiden juoksuaskelia.

Nimi: Bablo

26.10.2014 18:39
Meksiko - Eldorado

Kuoppa-episodista oli jo pari päivää, ehkä viikko. N minä muista. Olin kaikki yöt valvonut ja maalannut taloni täyteen käärmeitä. Kun olenhan minä käärmeen sikiö. En saanut edes elää isäni talossa, kun en ole kuullemma hänen poikansa. Ja niinkuin Glyphi muka olisi enemmän hänen poikansa kuin minä. Mutta en minä saa kehuja tai ylimääräisiä hymyjä. No jaa. Ainahan minusta voi tulla soturipäällikkö. Vîrnistin leveästi kun sain viimeisen suuren käärmeen maalattua. Käytin maalinani vuohen verta. Vilkaisin ikkunasta ulos ja käännyin jättäen veriuurnan sängylle. Otin suuren, kirjaillun veitsen pöydältä ja heilautin mustan puuvilla kankaan päälleni. Sidoin köydellä hupun itselleni ja luikahdin yöhön. Hiippailin valaistun keskustorin reunoilla kuin itse varjo. Tuntui kuin olisin osannut olla yhtä varjon kanssa. Hymyilin pahansuovasti ja lähdin juoksemaan temppelin portaita ylös. Isäni taloon. Minne minä olisin kuulunut..

Nimi: Bablo

25.10.2014 23:06
Meksiko - Eldorado

Säpsähdin, niin kovasti kuin siinä tilassa pystyin, kun isä pöllähti paikallé tyhjästä ja työnsi Raman pois kovakouraisesti.
"Javal!!"
"Minä olen kuningas sinulle! Ja sitä ei hoideta, _se_ heitetään kuoppaan"
Silmäni levisivät kun minua lähdettiin kuljettamaan kohti kalterikannella suljettua, syvää kaivoa, minne kidutettavat ja rikolliset heitettiin. Kansi avattiin ja nopeasti pääni kolahti kaivon pohjaan. Äännähdin kovaa, en tiedä oliko se karjuntaa vai kiljuntaa. Takaraivooni oli tullut leveä haava. Kuten muu kaupunki, kaivoa ei oltu tehty kullasta, vaan terävistä kallionpalasista. Kyyneleet valuivat kivelle poskiani pitkin ja tuijotin ylös valoon. Pari varjoa katsoi alas ja nostin kättäni niille tervehdykseksi. Saa nähdä kuinka kauan olen täällä..

Nimi: Bablo

25.10.2014 18:09
Meksiko - Eldorado

Kyyneleet kirvelivät silmiäni. Luomieni alla oli varmasti hiekanjyviä. Silmäni olivat ummessa ja poskeni vasten lämmintä, valkoista hiekkaa. Katsoin eteenpäin uupuneena ja tunsin miten elinvoimani valuo hiekalle. Minut nostettiin syliin ja vilkaisin kantajan rannerengasta. Soturipäällikkö. Isä oli varmaan paennut paikalta, tai ainakin lähtenyt pois. Liikautin päätäni ja näin tutun vilauksen jaguaarinnahkaa.
"Rama...", kuiskasin ja purin hampaani yhteen kun olkapään haavaani painettiin kirvelevää yrttiseosta. Kehoni alkoi täristä itkusta ja kivusta. Katsoin punaisin silmin parantajamiestä joka katsoi minua takaïsin huolesta sumeilla, kullanruskeilla silmillään. Vain kuninkailla oli syntymästä asti kultaiset silmät. Minullakin oli ollut, niin sanotaan. Mutta jokin henkiolento kuullemma muutti silmäni. Ja sieluni.

Nimi: Bablo

25.10.2014 17:59
Meksiko - Eldorado

Tärisin pelosta ja tuijotin varmaan itseäni kolmekertaa pidempää miestä silmiin kauhun vallassa. Isän kruunussa keikkuvat punaiset sulat olivat kallistuneet minuun päin kun tuo piirsi keihään kärjellä maahan rajan.
"Vaikka kuinka sattuisi et tule tuon rajan yli. Sinun on kestettävä kuin kuningas... Kuin mies. Ethän sinä ole edes kuninkaallista verta"
"Mutta isä-", aloitin silmät kyynelistä kimmeltäen mutta sain ensimmäisen iskun terästä. Olkapäähäni tuli kauniinpunainen lovi joka alkoi vuotaa verkkaisesti.
"En ole isäsi senkin pahansuopa käärmeen sikiö!!"
En pitänyt siitä kun isä huusi minulle. Nyt vielä vähemmän. Isä alkoi lyödä minua kovalla voimalla. Keihään terätön kärki teki ihooni pyöreitä mustelmia joista osasta alkoi vuotaa verta. Jopa vasen silmäkulmani alkoi vuotaa ja silmäni sokaistui verestä. Huohotin vaikeasti ja erehdyin asettamaan käteni rajan yli. Siinä samassa sain terän käteni läpi. Pitkittäin onneksi, juuri luiden väliin. Huusin kivusta enemmän kuin koskaan. Edes taisteluharjoituksissa ei ollut koskaan sattunut näin paljon.

Nimi: Vice

25.10.2014 17:50
xDD 'ello Historyhole my old friend!

Babsukka - Minähänsemiäkkönen

Nimi: Orville

27.07.2014 15:47
Utah - Salt Lake City

"Orville tämä on sinun omaksi parhaaksesi", äiti sanoi kyynelten saattelemana kun valkopukuiset veivät minua yhtä kalpeaan autoon. Mourusin kun en muuta osannut. Olin melkein menettänyt puhekykyni. Nyt kurkustani ei kuulunut muuta kuin mouruntaa tai murinaa.
"Äiti!", sain rääyttyä kunnes ääneni alkoi taas narista. Kun pääsin pehmustettuun takakonttiin istuin siellä vain hiljaisena. En pääsisi takaisin entiseen elämääni. En koskaan. Kyyneleet valuivat poskillani. Pieni avuton vikinä kantautui kurkustani. Olin kuin kissa ilman häntää ja korvia. Lääkäri oli sanonut ettei mitään ollut tehtävissä . Jos kynteni yrittäisiin poistaa, voisin kuolla verenhukkaan tai olla kokonaan sormeton. Äitini valitsi tämän vaihtoehdon. Mutta enhän minä ollut hullu. Katsoin pehmustettua lattisa takkuisten lutrieni alta. Olin ihan karmean näköinen. Kynnet tekivät kaikesta ihan hirveää. Vielä yksi asia mitä lääkäri oli sanonut. Blackwell oli ollut psykopaatti rikollinen, joka oli siepannut ihmisiä aijemminkin. Oikeat kynteni oli, lääkärin mukaan, poistettu ja paikalle lisätty paljon eläimen vahvempaa kynsiainesta. Niissä kestäisi että uudet kynnet olisivat kunnolla juurtuneet luuhun asti. Myös silmäni oli vaihdettu. Sitä lääkäri ihmetteli eniten. Miten näin kemiallisesti kasvatetuilla silmillä. Olinkin ajatellut että näin tutut silmät purkissa.. Näen siitä paikasta vieläkin painajaisia. Pudistin päätäni. Niin paljon...ja niin vähän itseäni oli vielä jäljellä.. No kunhan pitäisin järkeni..kaikki olisi vielä hyvin. Katsoin tyhjyyteen alta kulmain. Irvistin. Mutta onneksi mielisairaalassa ei voi rakadtua.

Nimi: Orville

27.07.2014 15:33
Utah - Salt Lake City

Kun aloin nähdö valoa ja tulla järkiini, avasin silmäluomeni, mutta suljin ne pian koska kirkas valo kirveli silmiäni. Nousin niin että sain päätäni käänettyä pois valosta. Katsoin suurin silmin siteitä käsissäni ja jaloissani. Sitten huomasin että kynteni.. Henkäisin hätäisesti ja kyyneleet kihosivat silmiini. Näin pimeään helposti ja tuijotin eläinten, ei ihmisten ruumiita lattialla. Rintani kohoili kiihkeästi ja kuulin kolinaa. Yhtäkkiä ovi revähti auki ja kasa poliiseja rämähti sisään.
"Oletko kunnossa!?", yksi poliiseista, FBI-agenteista tuli kysymään. Katsoin tuota säikähtäneen ja kun näin peilikuvani kypäränsuojalasista.. Tummanruskeat silmäni olivat muuttuneet kissamaisen keltaisiksi ja pupillini viiruiksi. Kurtistin kulmiani ja aloin rääkyä hysteerisesti. Poliisit irroittivat minut ja yksi heistä kantoi minut ulos. Ulkona oli paljon mediaa. Painauduin miespoliisin takin sisään paremmin ja huokasin olevani puolialasti. Huomasin myös että sormenpääni vuotivat verta, varmaankin kohdasta mihin kunnet olivat kiinnittyneet. Kuulin opettajan huudon. Nostin päätäni ja katsoin supistunein pupillein miesopettajaa joka huokaisi helpotuksesta.
"Onneksi olet elossa~ Pidätkö uusista kynsistäsi!? Entäs silmäsi sitten? Näetkö hyvin?~! HAhahahahah hyvää loppuelämää hölmökatti!! EIKÖ NUORIRAKKAUS OLEKKIN HÖLMÖÄ!?!?!!?", Blackwell huusi psykoottisesti ennenkuin hänet työnnettiin poliisiautoon, missä hän jatkoi nauruaan.
"Pystytkö kävellä..Orville?", kuulin minua kantavan miespoliisin sanovan. Pudistin päätäni kyynelsilmin.
"Sinua ei valitettavasti voida palauttaa ennalleen, se olisi liian vaarallista..on ihme että pysyit elossa tuonkin jälkeen"
Pillahdin uudestaan sieluani raapivaan itkuun. Kurkkuni oli jotenkin käheä ja sieltä kuului kuin kissan mourunta. Läimäisin kämmeneni suulleni ja katseeni osui taas niihin rumiin kynsiin käsissäni.

Nimi: Orville

27.07.2014 15:15
Utah - Salt Lake City

Nostin leukaani hiukan ja katsoin Blackwellin silmiin lumoutuneena.
"Minä tarvitsen sinua, Orville. Minulla ei ole koskaan ollut noin hyvää oppilasta. Olet kympin oppilas, joten suostutko jos kysyn sinulta jotain?"
"Riippuu siitä mitä se on..", mutisin hiljaa ja nielaisin kun toinen tuli niin lähelle että sai huulensa korvanjuureeni.
"Auttaisitko minua kokeilussani?"
Olin vastaamassa kielteisesti, mutta kun tunsin kielen kaulallani voihkaisin hiljaa ja hymisin myöntävästi .
"Ky-kyllä, opettaja.."
Opettaja Blackwell perääntyi ja nyökkäsi hymyillen kävellen takaisin pöydälleen. Sihahdin kun tunsin pistoksen olkapäässäni. Katsahdin siihen ja näin suuren ruiskun. Miehen käsivartta pitkin katseeni liukui opettajaan ja sitten kaikki sumeni, hyvin nopeasti .

Nimi: Orville

27.07.2014 15:09
Utah - Salt Lake City

Sävähdin hiljaisuutta. Hiki valui otsaltani poskelleni. Hermostuttavaa.
"Te muut, tunti on ohi..Orville minulla on sinulle asiaa"
Rutistin silmiäni yhteen. Miksi? Nostin varovasti päätäni kun Blackwell oli mennyt pöytänsä ääreen. Hymähdin kun Carl näytti minulle kieltä ja juoksi muiden perään.
"Orville tule tänne"
Nielaisin ja huokaisin. Rauhassa nyt. Älä katso silmiin, älä katso silmiin. Nousin ja kävelin varovasti opettajan pöydän eteen. Tuolla oli tänään siisti ruskea puku ja punainen kravatti. Toisen sormet naputtivat pöytää ja kihlasormus välkkyi luokan valossa. Suoristin hiukan koulupukuni takkia ja yskäisin.
"Olenko vaikeuksissa opettaja?", kysyin viattomasti ja katsoin tuota. Melkein hyppäsin ilmaan kun katseemme kohtasivat äkkiseltään.
"Et toki, minä vain ajattelin kertoa että olen kyllä huomannut miten painat polviasi aina yhteen kun minä kuljen ohi", toinen sanoi virnistäen ilkikurisesti. Punastuin täysin ja pudistin päätäni .
"Anteeksi opettaja.."
Opettaja Blackwood nousi hymyillen ja käveli eteeni. Tuo painoi kätensä olkapäilleni ja käänsi pöytäänsä vasten. Nostin ruskean katseeni opettajaan ja melkein säikähdin kun tunsin tuon huulet omillani. Päästin pidätellyn voihkaisun suustani kun toinen nosti minut istumaan pöydälleen. Koulupuvun kaulustani kiristi, kuten myös toista paikkaa.
"Ei siinä mitään, Orville", Blackwell sanoi hymyillen kun vetäytyi suudelmasta. Henkäisin vaikeasti kun tunsin toisen seisokin omaani vasten.
"Mutta tämä ei ole mitä minulla oli asiaa"

Nimi: Orville

27.07.2014 14:19
//jatkan holen valtaamista

Utah - Salt Lake City

Nojasin pulpettiin ja katselin taululla hääräilevää opettajaa. Ummistin silmiäni ja ähkäisin kun sain paperipallosta poskeeni. Mulkaisin ilmeisintä heittäjää, Carl Ramirezia. Typerys oli muuttanut jostain hemmetin rotankolosta juuri tänne, ja ollut riesanani siitä lähtien. Miksi hänen piti tulla vielä tähän kouluun? Poikakouluun! Huokaisin ja avasin paperimytyn. Silmäni pyöristyivät ja tuijotin kaikkia sydämiä ja 'homo'-sanoja. Silmäni välähtivät kun näin oman nimeni ja sydämen ja.. Suljin silmäni kun punastuin täydellisesti. Kaikki ympärilläni alkoivat nauraa ja ryttäsin paperin.
"Oppilaat! Orville, mitä sinä nyt hölmöilet?", opettaja Blackwell kysyi ja harppoi raskaasti pulpetilleni. Ojensin tärisevällä kädellä paperimytyn kuolemaakin komeamalle miehellä ja nöyrästi painoin päätäni alemmas. Opettaja katsoi minua kauniin sinisillä silmillään, joihin aina upposin, ja avasi paperimytyn. Olin kuolla nolouteen..

Nimi: Logan

02.06.2014 19:06
Transylvania 2x

Nostin katseeni ja katsoin mekkoon pukeutunutta vampyyrinaista, joka ojensi kättään. Hymyilin ja nousin toisen avustamana.
"Logan, et parannu", tuo sanoi huolestueena.
"Ei minun tarvitsekkaan", naurahdin ja henkäisin säikähtäneenä kun kuulin juoksuaskeleet selkäni takaa. En ehtinyt kääntyä kun nainen jo hyppäsi ihmisen päälle. Laskin katseeni ja katselin kuolleita ihmisiä ja pientä määrää verta. Mitä tuhlausta. Nyrpistin nenääni ja nostin katseeni ylös. SIlmäni lasittuivat ja astuin askeleen eteenpäin. Näin kreivi Draculan seisovan vaunujen katolla nuoren naisen edessä. Tuo oli siis se kestä mestari oli koko nämä kuukaudet juonut.. Mutta todellinen huolen aiheeni oli nuorukainen kreivin takana. Hänellä oli veitsi, joka haisi hyvin voimakkaasti vanhalta luostarilta. Sen oli oltava siunattu!
"Mestari! Takanasi!", rääkäisin ja lähdin juoksemaan eteenpäin, mutta jokin tarrasi jalastani. Vilkaisin taakseni vain nähdäkseni verisen saksalaisen tohtorin pitelevän minusta kiinni viimeisillä voimillaan.
"You will never touch Mina again!", mies huusi ja tunnistin tuon samaksi, ketä oltiin kutsuttu Jonathaniksi. Murisin ja potkaisin ihmisen pois kimpustani. Liian myöhään. Rojahdin maahan polvilleni kivusta. Tunsin saman tuskan sydämessäni kuin kreivi, vain monin verroin pienempänä. Nostin tärisevästi katseeni ja katsoin veistä joka oli painettu mestarin sydämen läpi tuon selän kautta. Ähkäisin tukahtuneesti ja painoin otsani maahan. Kuulin kiljuntaa. Kaikki Draculan vaimot haihtuivat. Tunsin kuinka osa sisimmästäni mureni tuhkaksi. Ihmiset lähtivät ihmeellisen nopeasti. Turhat pelkurit. Nousin hoiperrellen. Kiipesin ylös heikosti. Jopa ylväät, mustat hevoset olivat haihtuneet tuhkaksi. Ryömin kreivin luo ja katsoin tuon hymyileviä kasvoja kyynelsilmin.
"Miksi noin surullinen poikani?"
Alahuuleni alkoi väpättää ja avasin suuni itkuiseen huohotukseen ja korinaan. Puristin toisen viittaa nyrkkiini ja painoin pääni tuota vasten.
"No-h..noh olisit muutenkin joutunut selviä-m-ään yk-sin", kreivi yski ja silitti selkääni. Nostin katseeni ja nyökkäsin hiukan.
"Logan..Juo vertani. Vaik-ka se sattuu juo..kipu helpoittaa kun olet juon-ut tar-p-peeksi"
Viimeiset sanat mestariltani mitä koskaan tulisin kuulemaan. Pyyhkin silmiäni ja painoin hampaani toisen kaulalle. Imin verta. Polttava kipu kiusasi suutani, mutta join. Tunsin voimieni palaavan, monin kertaisina. Olisin nyt vapaa. Kaikki olisi niinkuin ennenkin.. Ei. Kaikki olisi aivan erillaista. Ummistin hohtavia silmiäni ja irroitin hampaideni otteen. Nuolaisin tekemääni haavaa kiintymyksen osoitukseksi ja nuolaisin sitten verisiä huuliani.
"Hyvästi mestari.."

Nimi: Logan

27.05.2014 11:51
Transylvania 2x

Murahdin ja siivet kasvoivat takaisin sisääni. Ojensin hampaitani eteenpäin ja hyppäsin miehen kimppuun.
"Quincey! Hold on, im coming!", kuulin saksalaisaksentin kauempaa. Puristin hampaani ihmisen kaulaan ja kuulin räsähdyksen. Parkaisin kun tunsin terän selässäni. Kaaduin hetkeksi ja irvistin. Henkäisin kun kuulin kamalaa huutoa. Kreivi Dracula suolisti saksalaista professoria.
"Sattuiko?"

Nimi: Logan

27.05.2014 08:26
Transylvania 2x

Hyppäsin hautakivien yli ja lennossa kasvatin itselleni siivet. Oli ehdittävä. Sähähdin kun Haistoin puuvaarnan. Typerät ihmiset. Kuulin arkun räsähdyksen kun veitsi halkoi sen pintaa. Kurtistin kulmiani ja räsähdin miehen päälle, joka hakkasi arkkua veitsellä, agressiivisesti.
"Oh bloody hell! Jonathan, be careful!", joku huusi alhaalta ja karjuin raivokkaasti. Tuhahdin kun kuulin naurua altani.
"Huomenta mestari, olet nähtävästi hankkinut saattueen", murisin ja hyppäsin alas vaunuilta. Vilkaisin taakseni ja näin kreivin nousevan arkusta, hyvin hyvin voimakkaan näköisenä. Hän oli juonut ihmisverta. Neitseellistä verta.

Nimi: Logan

27.05.2014 07:35
Transylvania 2x

Hymyilin ehkä hiukan innostuneesti.
"Mokomakin vampyyrin kuvatus", makasin ja lähdin pääportille. En olisi saanut sanoa noin, mutta koska olin oppinut miten kreivi ei enää pääse mieleeni voin sanoa ihan mitä tahansa ja ajatella mitä tahansa. Porteilla työnsin ne ammolleen. Kreivi Dracula oli liikkeellä vaunuilla niinkuin yleensä. Hänellä oli ihminen mukanaan. Haistelin enemmän ilmaa ja käytin näköäni. Näin arkun vaunujen päällä. Siinähän se. Hätkähdin kun näin toisetkin vaunut. Ihmisiä. Hyppäsin juoksuun. Äkkiä ennenkuin olisi myöhäistä. Nukkuessaan mestari ei voisi puollustautua.

Nimi: Logan

27.05.2014 07:29
Transylvania 2x

Kreivi oli ollut poissa kauan. Jouduin olemaan niiden nymfien kanssa kokoajan, enkä ollut edennyt koulutuksessa enää pitkään aikaan. Minun olisi pitänyt oppia muuntautumaan lepakoksi, mutta sain pelkät siivet aikaiseksi. Tuhahdin ja nousin sängyltäni. Mestari oli toden totta ollut Lontoossa kauan. Mitäköhän hän puuhaa? Huokaisin ja avasin oven muualle linnaan. Kävelin paljain jaloin kivisiä käytäviä pitkin ja irvistin kun vastaan tuli valkoisen hohtavassa mekossa oleva nainen.
"Logan! Aistimme kreivin! Hän on lähellä", nainen sanoi iloisessa naurussa kulmahampaitaan väläyttäen.

Nimi: Vice

27.05.2014 07:22
Jatkukaatte~

©2017 Hetalia RoPe pusipusi~~ - suntuubi.com