Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kaikki jotut tänne, liittyy ne sitten Hetalia pusipusiin, RoPeen tai kysymyksiin

EI MAINOSTUSTA! Kiitos kaikki pusipusit

 1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Dying feenix

05.01.2015 09:41
Mun sen vanhan hahmon voipi poistaa, teen pian uuden, koska en pidä enää siitä vanhasta.

Nimi: U mean THAT cafe?

21.12.2014 21:06
Osa 9: Rakkaus on todellista myrkkyä.

Francis katsoi Edwiniä iloisesti virnuillen. Ranskalainen ei edes säpsähtänyt kun Yladde painoi kätensä tuon olkapäille. "Lämmitelläänkö vähän?" naamiokasvoinen kysyi ja Francis hymyili leveämmin. "Oui~" Francis hymähti ja kääntyi miestä kohti, nousten seisomaan. Pidempi ojensi kättään ja Francis tarttui siihen, lähtien alas pöytäparvelta. Yladde johti tuon keskelle salia, veti miehen ihan lähelleen ja painoi kätensä Franciksen lantioon. Yladde polkaisi kenkänsä korolla lattiaa ja pöydän takana oleva pienikokoinen orkesteri alkoi soittaa hiljaista musiikkia joka täytti helposti koko huoneen. Francis yllättyi hiukan kun hänen parinsa alkoi viedä ranskalaista ympäri salia pitkin, rennoin askelin. "Olen tottunut siihen, että saan itse viedä..." Francis myönsi ja Yladde naurahti ystävällisesti, vetäen miestä vielä vain lähemmäs lantiosta. Vastaukseksi Francis tiukensi otettaan Yladden olkapäästä. "Mutta tuntuu hyvältä olla jonkun ohjauksessa... Hetki toisen armoilla." Francis hymähti ja laski katseensa Yladden rintaan kun naamion ympäröimiin silmiin kävi liian noloksi tuijottaa. Francis käänsi katsettaan hiukan kun näki Petriaksen ja Edwinin pöllivän paikan parketilta myös. "Hei... Katso minua." Yladde pyysi ja Francis nosti heti katseensa Yladdeen. Kylmät väreet kulkivat ranskalaisen selkäpiitä pitkin kun kylmähkö naamion nenän pää kosketti Franciksen omaa. Silloin ovikello soi nelinkertaisesti. Yladde pysähtyi ja huokaisi hiljaa, päästäen irti Franciksesta. "Anteeksi cher. Olen isäntänä..." Yladde hymähti hiljaa. "E-ei siinä.mitään. Mene vain." Francis naurahti ja astui kauemmas. Ranskalainen katsoi kädet selän takana kuinka hänen kavaljeerinsa lähti ovelle. Sitten Francis laski katseensa lattiaan. Tuo siisti vähän vaatteitaan ja suoristi kravaattinsa, vaikka se olikin jo suorassa. "Francis♡" kuului iloinen hihkaisu ja Francis nosti katseensa. Tuon kasvotbpuhkesivat herkkään hymyyn ja Ranskalainen halasi tiukasti Vifaa joka juoksi tuon luo. "No hei~" Francis naurahti ja katsoi vihersilmäistä poikaa. "Oletpas sinä nättinä." Francis kehaisi ja sai Vifan hymyilemään vain enemmän. Justify kiri Vifan rinnalle ja Micha käveli Michyn kanssa toiselle. "Ai te olette kaikki täällä? Hienoa. Ja kukas tämä on~?" Francis kysyi ja nosti punapään kämmenen suudelmaan. "Hän on Justify. Asuu täällä." Michy kertoi hiukan innokkaasti. Francis nyökkäsi ja hymyili. "Teillä on oikein kaunista täällä." Francis hymähti ja Justify nyökkäsi tuolle. "Kiitos. Niin minustakin." Justify naurahti ja kallisti päätään. Franciksen silmiin näytti siltä että Michy sulaisi kohta lattialle. "Hei tanssitko kanssani Justify kiltti?" Michy pyysi silmät kiiltäen. Justify katsoi Michya pahoittelevasti ja tarttui Vifan käteen tiukasti. "Muuten todella mielelläni mutta haluan tanssia Vifan kanssa ensin." Justify hymähti. Francis katsoi neljää hiukan ihmeissään. Michy ainakin oli ihan Justifyn hyväksynyt, paljon enemmänkin... Micha vaikutti vain olevan avoin ja hiljaa... Mutta Vifa. Vifa säpsähti Justifyn jokaista kosketusta ja sanaa. "Francis minusta sinun pitäisi mennä etsimään Yladdea." Justify sanoi hiukan merkitsevästi. "Mm olet oikeassa. Merci." Francis naurahti ja lähti ulos tanssisalista jonka molemmat ovet oli avattu. Blondi tuijotti jalkojaan mietteliäästi ja mitäs muutakaan kun törmäsi johonkuhun, kaatuen istumaan maahan. "V-voi! Oletko kunnossa?" nainen hätiköi, mutta ei hänelle. Francis hieraisi päätään ja nosti katseensa meksikolaiseen joka tuijotti Francisga hiljaisena. Francis säpsähti kun tumma mies ojensi kättään. Pienen epäröinnin jälkeen Francis ojensi kätensä ja nousi ylös toisen avulla. "Anteeksi Bablo..." Francis mutisi ja lähti toisen ohi. Bablo katsoi Franciksen perään ja hymähti hiljaa, tarjoten käsipuoltaan taas espanjalaiselle naiselle joka otti siitä kiinni enemmän kuin mielellään....

Elias jarrutti, kun ylämäki loppui ja ajoi tummavärisen moottoripyöränsä mahdollisimman sivuun. Tanskalainen sukaisi hiuksiaan ja aikoi nousta, mutta selässä roikkuva paino sai sen vaikeaksi. "Tuota... Thomas. Voit irtottaa jo." Elias naurahti ja hitaasti yksi kerrallaan sormet alkoivat irrota Eliaksen vatsalta kunnes kädet vedettiin kokonaan pois. "Pelottiko noin paljon?" Elias kysyi virnistäen. Thomas veti kypärän pois päästään ja mulkaisi Eliasta pahasti. Tanskalainen katsoi silmät selällään Thomasin alas painuneita hiuksia. "...Mitä?" Thomas kysyi ja kallisti päätään. Elias painoi käden suunsa eteen, estääkseen itseään nauramasta ja osoitti tyrskien Thomasin hiuksia. Hollantilainen vilkaisi ylös ja älähti, kasvot punaisina. Mies alkoi äkkiä husia hiuksiaan ylös ja kurtisti kulmiaan. "Ei hitto ei hitto ihan hervotonta!!" Elias nauroi ja pyyhki kyyneleitä. Thomas katsoi hiuksiaan jotka juuri sai ylös. Sitten ne levähtivät taas alas. Thomas painoi päänsä käsiinsä ynisten. "Haha!... Hei mikä nyt?" Elias kysyi. Thomas laski kätensä hitaasti ja niiskaisi pitkästi. Elias hymähti ja astui ihan Thomasin eteen. Tuo sipaisi hollantilaisen päätä ja nosti tuon etuhiuskia hellästi. Thomas säpsähti ja nosti katseensa Eliakseen joka hymyili kevyesti. "Älä nyt. Tuo sopii sinulle paremmin..." Elias sanoi hiljaa ja sai toisen punastumaan tulisesti. Thomas löi kätensä Eliaksen naamaan ja työnsi tuota kauemmas. "Joo joo älä huoli minusta!" Thomas ärähti ja lähti marssien ison talon ovelle. Elias katsoi tuon perään ja hymyili leveästi ennen kuin lähti miehen kanssa samaan suuntaan. Thomas koputti oveen ja se avattiin heti. "Tervetuloa vain." pitkä mies sanoi oven suusta. "Joo joo terve vain..." Thomas ärähti ja marssi sisään Elias mukanaan. "Olen pahoillani tuosta. Hän on normaalisti oikea enkeli." Elias hymähti. "VARO MITÄ SANOT MINUSTA!" Thomas ärjäisi ja sai Eliaksen kävelemään nopeammin. "Tietysti..."

Edwin pyörähti Petriaksen käden ali ja istahti tuolille Petriaksen laskemana. "Se oli hauskaa." Edwin naurahti hymyillen ja nosti lasejaan. "Niin oli. Odota vain kun tulee lisää väkeä ja kaikkea. Sitten ainakin tulee hauskaa." Petrias lupasi ja istui Edwinin viereen. "Ai niin kutsuin myös ne uudet yrittäjät." Petrias sanoi ja sai Edwinin hymähtämään kysyvästi. "Ketkä?" Edwin kysyi ja nojasi käteensä. "Tiedäthän. Ne venäläisten porukka jotka perustavat ravintolabaaria siihen osaketoimiston oikealla puolella... Siinä teidän jäätelöpaikkaanne vastapäätä olevaan tyhjään rakennukseen." Petrias kertoi mietteliäästi kun yritti koordinoida paikkaa. "Ai? En tiennyt siitä." Edwin sanoi hiljaa ja sipaisi hiuksiaan. "Etkö?" Petrias kysyi ihmeissään. Edwin ärähti hiljaa ja käänsi katseensa. Petrias sihahti vaiti ja tarttui äkkiä Edwinin leukaan, nostaen ruotsalaisen katseen itseensä. "Ei sillä väliä mistä olisiy tiennyt..." Petrias hymähti ja hymyili hiukan hermostuneesti. Edwin epäröi hetken mutta hymyili sitten itsekkin. "Niin..." Tuo mutisi hiljaa ja käänsi katseensa. "Hitto tämä on vaikeaa. En muistanut että olet noin herkkä..." Petrias kuiskasi ja nojasi otsallaan käteensä. "Mitä?" "Ei mitään kultaseni." Petrias naurahti ja sai Edwinin posket hehkumaan. Ovi rymähti auki ja joku tai jokin rymisti sisään nopeammin kuin hevonen. Sadasosasekuntin pysähtyminen Petriaksen eteen paljasti henkilön. "Kas Dante." Petrias naurahti kysyvästi. Toinen ei puhunut mitään vaan alkoi haistella Petriaksen vaatteita. "Hyvä on tajusin!" Petrias nauroi ja otti takkinsa sisätaskusta punaisen omenan. "Nouda." Petrias hymähti ja heitti omenan tanssilattialle. Dante syöksyi sen perään ja sieppasi omenan suuhunsa ennen kuin se osui maahan. Edwin tuijotti miehen perään hiljaisena ja nosti lasejaan. "¿Que?"

Thomas katsoi pientä joukkoa ihmisiä jotka olivat kokoontuneet ympäriinsä. Tuo bongasi myös ystävänsä... Tai no työkumppaninsa kuten Nigel sanoisi. "Ketä etsit?" Elias kysyi ja painoi päänsä Thomasin olkapäälle. "En ketään erityistä..." Thomas mutisi ja antoi katseensa kiertää silti salissa. Pian ilmapiiri tuon vieressä muuttui ja sai Thomasin tarkkailun pysähtymään epäilevästi. Hitaasti Hollantilainen käänsi katseensa Eliakseen joka virnisti tyytyväisenä. "...Mitä?" Thomas kysyi lähes kuiskaten. Elias kohotti toista kulmaansa vähän ja sai Thomasin punastumaan, jälleen. "Idiootti!!" Thomas kivahti ja tönäisi Tanskalaisen kauemmas itsestään. "En niin idiootti kuin sinä~" Elias naurahti ja sai Thomasin mulkaisun. "Ihan sama jätä minut rauhaan..." Thomas mutisi ja lähti marssimaan pois päin. Elias lähti seuraamaan tuota kuin hai laivaa. "En." "Miksi?" "Koska olet daaminani." "MINÄ EN OLE NAINEN!" "Sanoinko niin?" "Sanoit." "Enhän." "Kyllä." "Sanoin D-A-A-M-I" "Turpa kiinni älä sano sitä sanaa!" "Oletpa sinä herkkänä." "Haa haa." muut vieraat katsoivat kummissaan kahta miestä jotka kiersivät salia tapellen... Tai no kiistellen.
Vifa vilkuili Thomasta ja tuon takana laahustavaa Eliasta tanssin lomasta ja hymyili vähän. "Noiden kahden suhde ei ole terveellä pohjalla..." Justify naurahti aurinkoisesti hymyillen ja sai Vifan säpsähtämään. "Minun suhteeni ei ole tuollainen." Justify hymähti ja sai Vifan katseen itseensä."S-siis ei olisi jos minulla olisi suhde." Justify kiirehti korjaamaan. Vifa tuhahti hiljaa ja pyöräytti silmiään. Miksi toinen vain vaikutti niin... Epäilyttävältä. Vai oliko vika hänessä?

Dante mussutti omenaa lavan vieressä ja mulkoili venäläistä joukkoa joka tuli juuri sisään. Silloin erään tanssivan ranskalaisen perä tuli eteen ja Dante keskittyi taas kokonaan omenansa järsimiseen. Ei siitä ollut jäljellä enää kuin tikku... Surutta Dante nakkasi sen alas ja nousi itse ylös. Tuo kipitti pöydän luokse ja katsoi punaisen väristä boolia silmät kiiltäen. Tuon hetkellisen ihailun keskeytti mies joka istahti boolilasien eteen pöydälle, estäen Danten käden kulun. Dante tuhahti ärtyneesti ja nosti katseensa Petriakseen. "No? Onnistaako?" Dante kysyi ja katsoi Petriasta joka nojasi käsillään pöytään. "Ei todellakaan suju... Menee ihan päin persettä." Petrias tuskaisi ja katsoi suoraan kattokruunun kynttilöihin. Dante katsoi Petriaksen silmiä hetken ja virnisti sitten, vetäisten miehen alas pöydältä. "M-mitä nyt?" Petrias ynähti kun hänet kiskaistiin toista kehoa vasten ja vietiin keinuvin askelin tanssilattialle sopivasti uuteen tanssiin. Petriaksen oli vaikea pysyä miehen vauhdissa mukana ja muutaman, liian monen pyöräytyksen jälkeen häntä alkoi huimata. Silloin Petrias tunsi kuuman kehonsa painuvan viileään seinään ja vielä kuumemmat huulet omillaan. Petrias ytitti selvittää ajatuksiaan ja sulki silmänsä sitä varten. "...Hei Vifa?" "Niin Justify." "Voiko käärme purra kieleen?" "Öm... Voi kai. Kuinka niin?" Vifa kysyi. "Mietin vain kun Dante imeskelee hänen kieltään. Tyhmä Petrias yrittänyt taas pussailla matelijoita." Vifa käänsi katseensa Justifyn kanssa samaan suuntaan ja tyrskähti hiljaa. Kuinka viaton voi ihminen olla?

Pienen myrkynluovutuksen jälkeen Petrias alkoi olla selvillä vesillä. Hänen ajatuksensa kulkivat paremmin nyt kun Dante oli vienyt hänet pois mölystä ja musiikista. "Dante..." Petrias mumahti ja sai muutamaksi viivytellyksi sekuntiksi huulet omilleen. "Sssh." kuului vastaus ja kopina kun Dante juoksi portaita ylös. Petrias puristi Danten olkia ettei putoaisi tuon käsiltä. Silti hän putosi niiltä varsin pian, kun Dante viskasi miehen pehmeään sänkyyn. "Dante tämä on täysin vastaan minun ja Edwinin orastavaa rakkautta." Petrias marisi kun päälle jäänyt kiskoi tuon paitaa. "Paskat sinä edes tiedä mitä rakkaus on..." Dante murahti ja painui ihan sinertävähiuksisen iholle. "Mutta minä voin näyttää pienen osan siitä..."

Nimi: U mean THAT cafe?

21.12.2014 11:00
Osa 8: Vihersilmät

Francis juoksenteli ympäri kauppaa, raahaten kahta veljeään mukanaan. Haro roikkui mukana hyvin vastahakoisesti toisin kuin Johan, joka ei kuitenkaan uskaltanut näyttää sitä. Francis valitsi itselleen ja välillä veljilleen erilaisia vaatteita. "No kumman otan?" Francis kysyi ihan täpinöissään. Johan näytti pohtivalta ja hymyili sitten. "Ota tuo vaaleanpunainen. Sininen ei sovi kankaana silmiisi niin hyvin kuin pinkki." Johan arvosteli ja sai myöntävää hyminää Francikselta. "Olet aivan oikeassa. Otan tämän." Francis päätti ja otti vaaleanpunaisen kauluspaidan mukaansa. Siinä oli nättiä ja koristeellista pitsiä ja haalea, pehmeä kangas. Juuri sopiva. Francis pyörähti tiskille ja antoi paidan naiselle tiskin takana, maksaen sen saman tien. "Noniin saanko mennä? Minua odotetaan... On yksityistunti yhdelle toivottomalle tapaukselle... Huoh." Haro huokaisi. "Ettet vain olisi menossa pitämään pientä biologian tukiopetusta ha ha~?" Francis kysyi virnuillen ja ssi nuorempansa punastumaan. "N-no ei mitään sellaista!! Todella rasittava tapaus todellakin!" Haro valitti ja sipaisi viiksiään. "Jaa mites Valentinan kanssa kävikään?" Francis piikitteli ja sai pahan mulkaisun Harolta. "Älä yritä. Valentina oli nainen. Ja kuka lopulta oli se joka hänet minulta vei?" Haro kysyi kärttyisänä. "Mitä väliä. Olethan sinä patukkaa ennenkin perseeseen painellut ja ottanutkin. Ja se nyt oli vahinko. Mitä minä voin tälle charmilleni?" Francis kysyi virnistäen ja sai nyt Johanin punastumaan puheista. "Minun on nälkä..." Johan päätti sanoa väliin, että pääsisi pois tukalasta tilanteesta. "Voit mennä syömään. Minä en tahdo~ Menen vielä katselemaan kenkiä. Ota tästä vähän rahaa ja mene." Francis sanoi ja tupuutti Johanille setelin, lähtien Haron kanssa uloimmille kaupoille.

Johan puisti päätään ja päätti lähteä lähimpään paikkaan jonka näkisi, ja kääntyi ympäri. Tuon silmissä heiastuivat hiukan liiankin tutun ruokapaikan valot.
"No olisi pitänyt muistaa... Käyn tuolla aina." Johan huokaisi ja lähti kädet taskuissa kohti burger kingiä. Johan käveli sisään heilauttaen pitkiä hiuksiaan. Lopulta poika antoi periksi ja alkoi värkätä hiuksiaan pompulalle.
"Tyhmät hiukset..." tuo mutisi ja käveli tiskille.
"Juustoateria jaffalla ei jäliruokaa tai dippiä, iso juoma..." Johan mutisi ja nojasi käteensä. Tumma mies nyökkäsi ja koska tuolla ei ollut enää kysyttävää, mies alkoi täyttää tilausta. Johan otti numeron ja lähti raahaamaan itseään vakiopöytäänsä. Tuo kaatui istumaan ja huokaisi hiljaa. Johan naputteli kynsiään pöytään ja huokaisi hiljaa. "Kas Johan. Jokos nuori herra on kuullut juhlista~ Kun kerran täällä päin kuljet." Johan nosti hitaasti katseensa mieheen, jonka tunnisti jo äänen perusteella. "Glyphi..." Johan mutisi hiljaa. "Minä?" Kultasilmäinen naurahti. "Mi-...mrh. No joo. Olin ostamassa hienoja uusia vaatteita. Enhän tahdo aiheuttaa pettymystä kavaljeerilleni. Hän on todella hieno enkä halua kalveta niin ihanan ihmisen rinnalla." Johan tuhahti liioittelevasti. Glyphi katsoi ranskalaista hiljaisena kunnes käänsi katseensa hetkeksi. "Haha... Näytät varmaan kauniilta hänen rinnallaan. Näytät aina..." Glyphi hymähti jotenkin... Kiiltonsa menettäneenä. Johan kurtisti kulmiaan ja tuhahti, laskien katseensa pöytään. Johan kuuli kuinka askeleet kulkivat tuon taakse. Yllättäen ranskalainen tunsi jotain kylmää kaulallaan ja sävähti nostaen katseensa juuri kun lukko napsahti kiinni ja koru jäi lepäämään pojan kaulaan. "Mitä-" Johan oli aloittamassa, mutta Glyphi painoi sormensa pojan suulle. "Ajattelin, että saattaisit näyttää vielä kauniimmalta siinä... Mutta olin väärässä. Se vain kalpenee rinnallasi..." Glyphi sanoi lempeästi, mutta kylmällä äänellä lähtien pois. Johan katsoi miehen perään hiljaisena ja nosti korua näkyviinsä. "....Mikä hänen ongelmansa on..." Johan huokaisi. "Älä ole niin ankara hänelle. Hän on katsellut sinua hyvin kauan... Jos sinua ei kiinnosta niin ole suorempi. Muuten hän ei lopeta ikinä." sinihiuksinen tarjoilija hymähti, laskiessaan tarjottimen hämmentyneen miehen eteen ja lähti. "...mutta en tiedä kiinnostaako minua vai ei..."

Edwin katsoi itseään hermostuneena takahuoneen peilistä. Muut olivat jo lähteneet. Ei kukaan halunnut olla töissä kun asiakkaat kaikki valmistautuivat juhliin ja lapset olivat kavereillaan tai muissa helpoissa hoitopaikoissa. Petrias käveli Edwinin taakse ja laski kätensä tuon olkapäille. "Olet hyvän näköinen noin..." Petrias naurahti ja sai Edwinin hymyilemään. "Mennäänkö?" mies kysyi ja ruotsalainen nyökkäsi. Olkitukka otti Petriasta käsipuolesta ja he lähtivät yhdessä kylmään iltaan. "Kuinka nopeasti tuo oikein on rakennettu... En edes huomannut." Edwin naurahti ja katsoi kukkulalla seisovaa kartanoa. "Rekat kulkivat toiselta puolen. Ja kukkulalla oli jo ennestään vanhan rakennuksen rauniot. Ehkä siksi et tajunnut että siellä rakennetaan." Petrias ehdotti ja Edwin nyökkäsi tuon puheille. "Voi se olla niinkin." Edwin naurahti ja nosti lasejaan paremmin. Sen jälkeen laskeutui hiljaisuus jota rikkoi vain kevyet askeleet jotka hidastuivat kevyessä ylämäessä. Hiljaisuus ei silti häirinnyt Edwiniä lainkaan. Se oli mukavaa. Kun kaksikko pääsi kartanon pihalle, Petrias päästi irti partneristaan ja käveli avaamaan oven. "No mutta kiitos." Edwin naurahti hiukan hämmentyneenä ja käveli sisään. Pitkää käytävää halkoi punainen matto. Käytävä laajeni pyöreähköksi huoneeksi jossa oli kaksi sohvaa, takka ja lasipöytä sohvien välissä. Lisäksi hiukan erillään oli yksi nojatuoli. Katosta riippui kauniita valaisimia ja yksi kattokruunu juuri lasipöydän yllä. Kahdet portaat lähtivät suuren salin eri puolilta. Toiselle puolelle johti violetti matto ja toiselle puolelle hempeän lohen punainen. Lattia oli mustavalkoruudullinen mattojen alla. Seinät loivat lämmintä tunnelmaa vaikka niiden pohjaväri olikin kylmä sävy. "Aivan upea..." Edwin huokaisi ja nosti toisen käden rinnalleen. "Eikö olekkin? Tule. Olet ensimmäisiä täällä. Mennään saliin." Petrias pyysi ja tarjosi jälleen Edwinille kättään. Edwin tarttui siihen epäröimättä ja lähti seuraamaan miestä huoneen ainoalle suoralle, valkoisille parioville jotka lähtivät oikealta puolelta. Toinen ovista oli auki ja Edwin näki hetken sisään jo ennen kuin edes astui kauniisti koristeltuun huoneeseen. Kaikki oli laitettu viimeisen päälle. Reunoilta nousi kaksi kaiteutettua tasannetta joiden suojissa oli pöytiä. Huoneen perällä oli suuri pöytä täynnä ruokaa ja sen edessä laaja alue tanssimista varten. Täällä olevassa kattokruunussa ei ollut sähkövaloja vaan oikeat kynttilät. Edwin katseli ympärilleen iloisesti hymyillen. "Hei Edwin." kuului yhtäkkiä huoneen perältä. Edwin käänsi katseensa blondiin mieheen joka istui parven kaiteella jalat päällekkäin. Tuon takana, Franciksen selkään nojaten, seisoskeli toinenkin blondi mies. "No hei Francis..." Edein naurahti kysyvästi. "Päiviä Bonnefoy, herra." Petriaskin naurahti ja sai Edwinin hymyilemään kylmää sävyä miehen äänessä. Lämpenikö tuo mies koskaan kellekkään? Vai oliko ja tulisiko olemaan Edwin ainut joka oli koskaan saanut kuulla sen lämpimän puolen.

Thomas siivosi huonettaan muristen vihaisena. Oven takaa kuului välillä narahdus kun Agu vaihtoi painoa jaloiltaan. Heti sen jälkeen kun Thomas oli tuotu kotiin, olivat neljä palvelijaa parveilleet vuorotellen ovella vahdissa. "Kyllä on paskaa tällainen... Eikä Nigek edes käskenyt... Mistä lähtien he ovat oppineet tekemään omia päätöksiä?" Thomas nurisi ääneen. "Haistanko kapinan." tuo naurahti ja siisti ruskeaa frakkia jonka alla oli valkoinen kauluspaita. "Ja miksi tämä pukukoodi? Haluan farkut." Thomas jatjoi marmatustaan äänekkäästi. "Ole jo turpa kiinni! Agu minun vuoroni..." Javier karjaisi oven ulkopuolelta ja Askeleet kertoivat Agun lähtevän. Thomas tuhahti hiljaa ja kävi napsauttamassa radionsa päälle. Se alkoi pyörittää norjalaista Darckheviä. "Voi jeesus armahda..." Javier ärähti tuskaisesti musiikin kuullessaan. Thomas virnisti kuivasti ja heitti lattialla lojuvan pupun sängylle. Sitten hän istui sängylle ja aloitti joka aamuisen hiljaisuutensa. Huone ei tosin ollut hiljainen kiitos 21 kappaleisen levyn. Hetken hiljaisuuden jälkeen Thomas kuuli musiikkiin sopimattomia kolistuksia tai koputuksia ja nosti katseensa oveen. "Mitä sinä mesoat..." Thimas mutisi, mutta eihän Javier sitä kuullut musiikin alta. Pian ääni kuului taas, lujempaa. Thomas kurtisti kulmiaan ja käänsi katseensa ikkunaan, tipahtaen sängyltä. "M-mitä vittua." Tuo älähti ja kompuroi ikkunalle, avaten sen. Mies pönki ikkunalaudalle kyykkyyn ja virnisti iloisesti. "Mitäs häkkilintu?" Thomas mutristi huuliaan ärtyneenä toisen piikittelystä. "Elias... Mitä oikein haluat?" Thomas kysyi ja käänsi katseensa. "Haluan sinut. Mukaani. Tanssiaisiin." Elias sanoi ja nyökkäsi ulos. Thomas kohotti molempia kulmiaan ja tönäisi tanskalaisen alas ikkunalaudalta. Tuon refleksit laukesivat hiukan myöhässä ja mies sieppasi kiinni köydestä jonka avulla oli kiivennyt ylös. "Sovittu!!" Thomas huudahti ja hyppäsi ikkunalaudalle ja siitä köyteen kiinni. Elias katsoi hollantilaista silmät levällään. "M-mitä?" "Että minä tulen! Mene jo!" Thomas vastasi ja lähti liusumaan köyttä alas, työntäen Eliasta alas. "N-no johan nyt on markkinat." Elias mutisi ja lähti omin voimin hyppimään alas, Thomas perässään. Elias pudottautui hiekkaiseen pihaan ja Thomas hyppäsi tuon vierelle. "Älä luule mitään. En tule mukaasi koska... Haluaisin tulla mukaasi vaan koska en kestä olla häkkilintuna enää!" Thomas murahti ja sai Eliaksen virnistämään. "Niin tietysti." Elias hymähti ja käveli pihan perälle moottoripyöränsä luo. Thomas katsoi sitä silmät levällään. "Mistä sinä tuon olet saanut?" Thomas kysyi ja juoksi toisen perään. "Yhdeltä kaverilta. Parempi että tulet samalla. Voit jäädä jälkeen~" Elias kiusasi ja työnsi kypärän Thomasin päähän. Hollantilainen nosti sitä otsansa korkeudelle ja tuhati. "Miten niin?" Tuo kysyi. Elias löi kypärän kunnolla Thomasinnpäähän ja istutti tuon pyörän selkään. "Sanotaan vaikka..." Elias istui Thomasin eteen ja käynnisti ajoneuvon, lähtien alamäkeen. "...Että tätä on vähäsen tuunattu." Elias virnisti ja käänsi kaasua. Pyörä sutaisi ja lähti kiivaasti alamäkeen. Thomas huudahti yllättyneenä ja tarttui Eliasta kyljistä tiukasti. "Voi jumalauta!!!!"

Dante virnuili iloisena ja jatkoi loppumatonta keskusteluaan kahden humaltuneen miehen kanssa. Tuon puhe katkaistiin ilkeästi kesken lauseen kun Rhett vetäisi parinsa mukaansa. "H-hei!! Älä viitsi! Juuri kun oli kivaa!" Dante vastusti ja venkoili toisen otteessa. "Ole hiljaa. sain tietoa jonka mukaan kohteemme on jossain tyhmissä juhlissa..." Rhett mutisi ja sipaisi suupieltään. "Äääh..." Dante huokaisi harmissaan. Ulos päästyään Rhett päästi irti Dantesta ja sai tuon kaatumaan asfalttiin. "Auts! Oliko nyt ihan pakko?" Dante ärähti. Kun tuo ei saanut vastausta, mies kompuroi parinsa perään. "Mutta entä vaatteet?" Dante kysyi kun pääsi Rhettin rinnalle. "Älä huoli. Minä hoidan sen..."

Kaksi vihreää silmäparia katsoivat toisiaan epäileväisinä. "Olet todella nätti Vifa." Micha sanoi ja siisti ystävänsä paitaa. "...A-ai kiitos. Sinä myös..." Vifa naurahti kun tajusi toisen puhuneen hänelle. "Koska muutitte tänne?" Michy kysyi uudelta seuralaiseltaan joka käänsi katseensa hiirenkorvaiseen, hymyillen suloisesti. "Pari viikkoa sitten." Justify vastasi ja kallisti päätään. Michy hymyili ja painoi käsiään poskilleen. Justify katsoi tuota ihmeissään ja mutristi huuliaan. "Mitä nyt?" Micha huokaisi ja tarttui Justifyn olkaan, kääntäen tuon taas menosuuntaan. "Olen pahoillani... Hän on tuollainen..." Micha naurahti hymyillen. Michy laahusti kädet poskilla Justifyn vanavedessä. "Ja hän on niin suloinen..." Michy huokaisi ja sai Justifyn naurahtamaan. "Kiitos~" Vifa katsoi kolmea muuta, kävellen hiukan sivummalla. "Sanokaa minun sanoneen... Hän on todella epäilyttävä." Vifa mutisi. Justify läänsi vihreää ilkeästi pilkottavan katseensa Vifaan ja katsoi tuota kurtistettujen kulmiensa alta virnistäen. "Mitä sanoit?" tuo kysyi viattomalla äänellä. Vifa nielaisi vaikeasti ja käänsi katseensa. "En mitään..." Justify hymyili suloisesti ja syventyi taas keskusteluun kahden muun kanssa. "Hän on enemmän noita kuin edes minä..."

Nimi: U mean THAT cafe?

21.12.2014 11:00
Osa 7: Missä haetaan juhlapareja.

Francis päätti soittamisen pitkään sointuun ja nousi ylös tuoliltaan. "Soitat niin hyvin Francis~" Lio kehui ja taputti käsiään keveästi. "Kiitos..." Francis naurahti. Häntä kehuttiin todella harvoin. Yhtäkkinen kehuntavyöry oli saanut tuon täysin hämilleen. "Pidän suuret juhlat minun ja ystävieni kaupunkiin muuton kunniaksi huomenna. Kutsun sinne kaikki. Tahdotteko kenties seuralaisekseni?" naamion takaa puhuva mies kysyi. "Tietenkin tahdon." Francis vastasi välittömästi ja sai Lionelin murahtamaan. Lionel heilautti hiuksiaan ja tuhahti halveksuvasti. Mies käveli alas lavalta ja pysäytti drinkkejä tarjoilevan Johanin. "Johan kultaseni. Huomenna illalla pidetään nätit juhlat siinä uudessa kartanossa. Tahtoisitko tulla sinne minun kanssani?" Luonel kysyi hymyillen. "T-tuota... Tietysti..." Johan vastasi hiukan hämillään. "Oi kiitos~ Olet ihana. Nähdään huomenna. Haen sinut kuudelta~" Luonel hyrähti ja kipusi takaisin lavalle. "Francis minä lähden nyt~ Nähdään huomenna." Lionel sanoi tyytyväisesti hymyillen. Francis hymähti ja halasi lyhyempäänsä. "Nähdään huomenna~" Francis vastasi hyvästeihin ja katsoi ystävänsä perään. Lionel astui ulos baarista ja lähti kävelemään tietä pitkin, kunnes hänet repäistiin sivukadulle ja nopeasti mies tunsi asden korvansa edessä. "Mitä peliä oikein pelaat minun Franciksellani? Runnelet hänen kauniit tunteensa...." Meksikaani murisi lontoolaisen kasvoille Lionel katsoi kylmästi Babloa ja väläytti hymyn. "Minä vain yritän vetää kilpailijalta maton alta~ Eipäs muuta... En minä sitä risupartaa halua. Ällöttävä ja lipevä naistenmies. Ei edes hyvän näköinen.. Luonnekkin kuin millä." Lionel naurahti virnistäen. Bablo ärähti ja latasi aseensa painaen liipaisinta tiukemmin. "Suuta soukemmalle maitohammas..." Bablo murisi myrkky tihkuen äänestään. "Kuten herra isoherra haluaa. Mutta sinuna olisin enemmän naamiomiehen kimpussa. Hän kiilaa minua tällä hetkellä pahemmin kuin edes sinä. Hän nimittäin pitää huomen illalla juhlat... Ja heilasti Franciksen mukaansa." Bablo päästi irti Lionelista joka virnisti uudelleen ja lähti pois kujalta. "Bye~ See you tomorrow." Lionel naurahti ja heilutti Meksikaanille kun käveli pois. Bablo rutisti asettaan ja se laukesi katuun, tehden siihen halkeaman. "Minä näytän hänelle kuka sen Franciksen heilastaa ja millä tavoin..." Bablo uhkasi hiljaa ja lähti kadulta juuri kun Haro avasi roskis oven katsoakseen mistä meteli tuli. Bablo piilotti aseensa housujensa taskuun ja käveli määrätietoisesti autolleen. Hän tiesi mukavan paikan mistä voisi vuokrata juhlapuvun...

Aaron avasi silmiään kun joku istui sängyn reunalle. Mies räpytteli silmiään unisena ja katsoi toista miestä, joka istui hänen edessään pelkissä boksereissa, kahvikuppi kädessään. Norjalaisen huulilla keikkui lempeä hymy ja Aaron joutui varjostamaan silmiään kädellään että näkisi kunnolla. Ikkuna nojalaisen takana oli auki ja päästi kaiken valon sisään. "Huomenta Aaron..." Knut hymähti ja ojensi hiukan kysyvänä kahvikuppia. "...Huomenta?" Aaron vastasi hiukan epäilevästi. Aaron nousi istumaan ja peitto putosi tuon lantiolle, paljastaen suomalaisen yllätykseksi paljaan ylävartalon jota Aaron katsoi tyrmistyneenä. "...Missä aluupaitani on?" Aaron kysyi ja kurtisti kulmiaan. Knut hymähti ja kohautti olkiaan. "Riisuin sen sinulta yöllä kun se tuli ihan likaiseksi... Anteeksi se oli minun syyni. Toivottavasti lämmitin sinua tarpeeksi yöllä." Knut pahoitteli ja jätti kahvikupin yöpöydälle. "Monelta oikein menimme nukkumaan... En muista mitään illasta. En ole saanut tarpeeksi unta." Aaron mumisi. Knut jäi mietteliäänä ovelle seisomaan. "Um... Se oli siinä puoli kolmen maissa kun olit saanut minulle alushousut takaisin jalkaan. Sitten suutelimme ja menimme nukkumaan~ Ainakin muistaakseni." Knut pohti ja Aaron oli pudottaa kahvikupin kädestään. "Ai niin Aaron. Sinulla on muuten ihana ääni♡" Knut kommentoi vielä ennen kuin poistui tilasta ja jätti lähes kauhistuneen Aaronin muistelemaan viime iltaa. Pienet välähdykset ja Knutin kertoma eivät tehneet asiaa yhtään paremmaksi. "Voi vittu ei ole todellista... en minä niin kännissä ollut... enhän?" Aaron tuskaili käsi otsalla.

Edwin puki krapulaisena housuja jalkaansa. "Noniin... Pysyn pystyssä..." Edwin mutisi ja otti tukea seinästä samalla kun veti housuja jalkaansa. "Minähän olen menossa töihin..." Edwin mutisi päättäväisenä ja raahautui pesuhuoneeseen pesemään oksennuksen makuista suutaan. Hän oli eilen viettänyt pitkän illan baarissa, nähnyt Franciksen jonkun lipevän valkonaamion kanssa ja noiden hyvästely suukon josta Francis oli enemmänkin yllättynyt kuin himokas. Hän oli nähnyt kaikenlaista ja myös kuullut Haron kitaran soittoa. Lisäksi iso musta mafiamainen maasturi oli tullut hakemaan Lionelia myöhemmin paikan edestä. Edwin oli häipynyt baarista juuri ennen kuin se olisi suljettu ja nyt hän oli kamalassa kunnossa. Edwin huuhteli suunsa ja alkoi kammata hiuksiaan hyvin. Mies putsasi lasinsa ja peitti meikillä(kyllä) tummat silmänalusensa. "Olen työvalmis..."

Pitkien ruinausten jälkeen Thomas oli suostunut vielä jäämään yöksikin Michyn luo. Itse talon isäntä pysytteli vessassa puolet jasta, mutta Vifa ja Micha päättivät kohteliaina olla kysymättä siitä mitään ja pakottivat Thomasinkin olemaan hiljaa asiasta. Illan mukaan petijärjestyskin vaihtui siten että aamulla Thomas heräsi Vifan vierestä sängyssä. Hollantilainen nosti väsyneenä kättään kattoa kohti ja vilkaisi siibä samalla ranne kelloaan. "Kello on vasta seitsemän... Ei mikään kiire. Veli nukkuu tänään yhdeksään..." Thomas mutisi ja käänsi kylkeä. Juuri ennen kuin Thomas olisi nukahtanut uudelleen, ovikello soi ja herätti myös Michyn ja Michan. Vifa sen sijaan torkkui tyytyväisenä tulpat korvissaan. Michy nousi ylös unisena. "Minä menen..." tuo sanoi ja laahusti ovelle. Michy avasi oven ja tuon häntä alkoi viuhua hermostuneesti. Miehen korvien takaa ei kukaan kuitenkaan nähnyt tulijoita. "Thomas... Thomas... Sinua etsitään." Michy mutisi ja sai Thomasin kipuamaan ylös sängystään ja laahustamaan ovelle. "Herra..." Thomas räpytti silmiään ja katsoi ihmeissään aurinkolaseihin pukeutuneita miehiä. "Agu... Javier..." Thomas mutisi hiukan ärtyneenä. "Tulkaa mukaan... Teitä odotetaan kotona." Agu sanoi ja rutisti käsiään paremmin yhteen. "Ai jaa? Entä jos en tahdo tulla kotiin? Entä jos jäänkin tänne?" Thomas kysyi tuohtuneena. "En suosittelisi..." Agu mutisi ja vilkaisi pyytävästi Javieria rinnallaan. "Jos tuut ny niin me pidetään lärvi ummes eikä sanota pomolle..." Javier tuhahti ja sai Thomasin huokaisemaan. "Olkoon! Minä tulen... Kiusankappaleet aina saa hävetä itseään..." Thomas nurisi samalla kun käveli pukemaan. Viimeisenä Thomas hyvästeli Michan ja Michyn ja soi nukkuvalle Vifalle kevyen suukon ennen kuin lähti, jättäen hämmentyneet ystävät taakseen. "Pomolle..." "Kotiin?" "Miksi tuollaisia pukumiehiä..." Michy ja Micha miettivät vaiteliaina. Vifa haukotteli ja veti tulpat korvistaan, nousten istumaan. "Missä Thomas?" Tuo kysyi ja sai Michyn hymyilemään. "Lähti juuri kotiin. Hänellä oli vähän kiire..."

Petrias veti hiuksiaan kunnolla ja virnisti katu ikkunan heijastukselleen ennen kuin käveli sisään jäätelöbaariin. Samalla kun Petrias avasi oven, kaksi pientä lasta juoksivat sisään tuon edelle. "Edwin!" "Ewwin!" kaksi nuorta lasta hihkuivat ja ripustautuivat väsyneeltä näyttävän miehen käsiin. "Huomenta huomenta... Eikös teillä ole tänään koulua?" Edwin kysyi hymyillen. "On~ Lauantai koulupäivät on ihan tylsiä..." poika mumisi. "Kyllä Ewwin muistaa." tyttö taas hymyili. "Muistan toki. Mitäs saisi olla tänään." Edwin kysyi ja vilkaisi Aaronia joka nyökkäsi ja vilkaisi vieressään seisovaa Knutia nolona. "Minttusuklaa." Molemmat pyysivät yhtä aikaa ja ottivat vastaan pienoiset tötteröt. Edwin antoi krokotiilille pienen keksin ja lapset lähtivät. Petrias katsoi lasten perään ihmeissään, mutta hymyili sitten hiukan lempeästi. Edwin käveli miehen luo hymyillen. "Edwin Edwin Edwin... Olet yhtä lempeä kuin aina. Pärjäät niin hyvin lasten kanssa." Petrias hymähti ja silitti Edwinin leukaa, josta toinen oli mielissään. "No entä sinä? Tahdotko jotain?" Edwin kysyi ja Petrias loi kasvoilleen miettivän ilmeen. "Haluan maistaa sinusta parasta makua." Petrias päätti nyökäten. Edwinin ei tarvinnut edes sanoa mitään, kun Knut oli pyöräyttänyt pallon banaanimansikkaa ja ojensi sitä tyytyväisenä. "Kiitos Knut..." Edwin hymähti ja otti jäätelön, antaen sen Petriakselle joka istahti alas Edwinin kanssa. "Sinulla on mennyt hyvin... Viimeksi kun näimme sinulla oli katukioski eikös niin? Olet laajentanut sen jo kokonaiseksi liikkeeksi. Todella ihailtava suoritus." Petrias kehui ja Edwin yskäisi vaivaantuneena. "E-en se ollut vain minä. Ystäväni ovat tehneet niin paljon vuokseni. Ei tämä ole minun liikkeeni tai minun menestykseni vaan meidän." Edwin hymähti ja viittasi ystäviään, joista yksi keikkuloi kadulla iloisena pingviiniasustaan. "Älä peittele sitä kultaseni... Olet kuitenkin tehnyt enemmän kuin kukaan heistä..." Petrias lähes kuiskasi. "Eikö ole koskaan sellainen olo että joudut tekemään enemmän kuin muut?" Petrias kysyi. "Ei oikeastaan. Olen vain valinnut vaikeimman homman, siinä kaikki. Olen tyytyväinen näin." Edwin sanoi hymyillen. Petrias huokaisi sisäisesti mutta ei näyttänyt sitä ulos. "Voi olla niinkin... Isäntäni järjestää tänään Šhakera-kartanossa juhlat. Tahdotko tulla seurakseni?" Petrias kysyi ja sai Aaronin murahtamaan turhautuneesti. "Tietenkin tahdon." Edwin hymähti iloisena. "Voisin vähän esitellä sinulle kartanoa... Se on upeaa brittiläistä arkkitehtuuria..." Petrias myhäili. Edwin nyökkäsi lyhyesti. "Kiitos kutsusta..." Ovi aukesi ja kello kilahti pirteästi. "Mutta palaan nyt töihin. Voimme puhua myöhemmin päivän mittaan." Edwin sanoi ja nousi pöydästä, lähtien asiakkaiden luo. Petrias katsoi Edwinin perään ja virnisti. Edwin oli nyt vastakarvaan... mutta hänet oli helppo taivutella

Nimi: U mean THAT cafe?

21.11.2014 21:10
Osa 6: Sairaat 30 senttiä

Lionel käveli Franciksen taakse ja kosketti tuon olkaa. "Francis kulta, voisit näyttää vieraalle taitojasi. Soittaisitko minulle? Sen Delfiineistä ja merestä kertovan laulun?" Lionel pyysi silmät säihkyen ja Francis hymyili hiukan nolona. "No minä voin yrittää jos muistan sen..." Francis naurahti ja nousi lavalle kävellen naamiomiehen ohi pianolle. Blondi mies katsoi Lionelia suoraan niihin myrkyn vihreisiin silmiin ja tuon silmät alkoivat salamoida punapään omia vasten. Muutamassa nanosekuntissa käytiin läpi identiteettitunnistus ja tunteiden toiselle selventäminen. Valkonaamioinen suoristui lavalle ja Lionel käveli kylmästi tuon ohi lantiotaan keimauttaen. Valkoasuinen mulkaisi tuon selkää ja käveli myös pianon luokse. Francis vilkaisi Lionelia ja alkoi soittaa sormet notkeasti pianolla leikkien. Lionel nojasi pianoon ja hymyili tyytyväisenä. Naamioitu mies kuunteli Franciksen soittoa lumoissaan. Francis sulki silmänsä ja uppoutui kunnolla soittamiseen jolloin siitä tuli vieläkin elävämpää. Kappale oli lyhyt, mutta kaunis. Francis nosti viimeisten sointujen jälkeen sormensa koskettimilta ja avasi silmänsä. Lionel taputti ja hykersi. Valkean naamion alla silmät vieläkin tuijottivat ranskalaista joka juuri nosti katseensa mieheen. Francis kallisti päätään hiukan ihmetellen. Tuon sisällä oli pieni hermostus.
"Kuinka... Kuinka kuolevainen pystyy tuottamaan pelkällä ihmisten esineellä noin jumalaisia sointuja..." Naamiomiehen ääni ei ollut flirttaileva, ei liioiteltu. Vain ja ainoastaan hämmästynyt. "T-tahdotko soittaa minun kanssani?" Francis kysyi ja hymyili vähän nolona. "Tietenkin haluan." Francis, tyytyväisenä vastauksesta, soitti muutaman sävelen pianollaan. "Tiedätkö tämän?" Ranskalainen kysyi kulma koholla. Naamiomies poimi viulunsa ja nyökkäsi. "Tiedän. Sydämen siivet." mies vastasi ja soitti samat sävelet kuin Francis äsken. Sitten he aloittivat molemmat yhtä aikaa soittamisensa.
Lionel huokaisi ja nojasi nyt kunnolla pianoon, ei sievästi kuten äsken. Oli kaksi asiaa jotka kulkivat suoraan Franciksen sydämeen. Seksi ja musiikki. Hän ei osannut kumpaakaan. Uskokaa tai älkää niin Lionel oli vieläkin neitsyt, ihan perseestään huolimatta...
Latino mulkoili kolmea muuta miestä lavan verhon takaa, puristaen pistoolia kädessään. Tuon revolveri oli kadonnut vähän aikaa sitten, joten se oli ainut ase hänellä nyt... Mutta kai sekin kelpaisi jos pitäisi kosiskelijoita tappaa... Bablon kulmat painuivat tulistuneina kurttuun kun valkonaamioinen mies alkoi soittaa Franciksen kanssa. Latinon hampaat puristuivat tiukasti yhteen.
"Kehtaakin..."

Elias nousi baarin pöydästä ja veti takkia ylleen. Edwin nosti katseensa ystäväänsä ja laski lasin pöytään. "Oletko lähdössä jo?" Tuo kysyi ja hikkasi. Elias nyökkäsi lyhyesti. "Joo-o. Vaimo huolestuu jos en ole ajoissa kotona." Elias sanoi ja kaivoi taskustaan tupakan jonka laittoi huuleensa. "Nähdään huomenna töissä, jos olet edes aamulla selvänä." Elias hymähti ja lähti ulos ovista. Ulkona tuo sytytti tupakkansa ja lähti sitten. Edwin hymähti ja kääntyi tuolillaan lavaan päin. Edwin tilasi uuden tuopin Johanilta. Hänhän ei olisi selvänä huomenna. Eri asia olikin tulisiko hän töihin...

Elias veti syvään henkeä tupakastaan ja jatkoi matkaansa kohti kotia. Mies katsoi harmaata asfalttia allaan ja hymyili hiukan ivallisesti. Tuo nosti katseensa suurehkoon kartanoon mäennyppylän päällä ja huokaisi. Elias kääntyi sivukujalle kolmen kerrostalon yhteiseen pihaan ja kulki B rapulle. Ovi aukesi vaikeasti naristen ja kankeasti. Porraskäytävä kaikui yksinäisenmiehen askelista kun tuo nousi toiseen kerrokseen. Mies tumppasi tupakkansa keskelle käytävää. Elias kaiveli taskujaan etsien avaimiaan. Ne löytyivät helposti povitaskusta ja tanskalainen sai oven auki, astuen pimeään asuntoon. Vaatteet ja kaljatölkit ja muu roina lojui ympäri kämppää ja sieltä lähti epämiellyttävä haju jonka Elias haistoi kotina. "Tervetuloa kotiin rakas~" Elias kuuli vaimean naisen äänen. Elias hymähti kun rekisteröi sen kuuluvan viereisestä asunnosta. Taisi naapurin mies tulla kotiin töistä. Tanskalainen heitti takkinsa lattialle ja käveli keittiöön. Elias avasi jääkaapin vain nähdäkseen täysiä ja vähemmän täysiä kaljatölkkejä. "No ei minulla ollutkaan nälkä." Elias naurahti ilottomasti ja otti yhden puolittaisen kaljatölkin juoden sen tyhjäksi. Mies rutisti tölkin mytyksi ja heitti sen lattialle, lähtien makuuhuoneeseen. Tanskalainen huokaisi vaiti kun mönki petaamattomaan sänkyyn vaatteet päällä ja kiskaisi peiton päälleen. Vielä viimeisenä Elias vilkaisi yöpöydällään olevaa valokuvakehystä jossa hän seisoi blondin naisen kanssa suloinen, kolme vuotias lapsi harteillaan. Elias hymyili ja kaatoi valokuvan kädellään. Hän oli ottanut sen joskus eräällä ulkomaan reissullaan kiltin ranskalaisen naisen kanssa blogiverukkein. Vai vaimo... Hmm oli mukava elää kulississa...

Vifa nauroi iloisesti ja nojasi vaaleanpunaiseen tyynyynsä Michan vierellä. Michy oli tehnyt itselleen sängyn lattialle. Kaikilla kolmella oli eri väriset yöpaidat. Michyllä keltainen, Vifalla pinkki ja Michalla sininen. "Hei mitä tehdään?" Micha kysyi ja heilutteli jalkojaan takanaan. Kaikki miettivät kuumeisesti kunnes Vifa nousi polvilleen tyyny sylissään. "Paistetaan pellillinen keksejä ja syödään kaikki keskenään~" tuo ehdotti innoissaan hymyillen ja sai myöntäviä vastauksia. Kaikki kolme nousivat ylös ja saivat Michyltä essut päälleen kipittäen paljain jaloin keittiöön. "Tällaiset illat ovat todella hauskoja." Micha naurahti ja avasi jääkaapin kerätäkseen taikina-aineksia. "Niin ovat. Ihanaa rutiinista poikkeamista. Hei mitäs sanotte jos soitetaan Thomasille? Kukaan ei saisi tietää! Eikös?" Vifa ehdotti. Micha nyökki tyytyväisenä, mutta Michy epäröi vähän. "Vifa oletko nyt ihan varma tästä? Tiedät ettemme saisi puhua hänelle enempää kuin on pakko. Emmekä varsinkaan saa viettää iltaa hänen kanssaan... Muuten meidät eristetään." Michy sanoi hiljaa. Micha näytti lannistuvan, mutta Vifa ei. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja hymyili. "Hän on yhtälailla osa meitä~ Ja jos joku saa tietää niin mitä siten? Meillä on aina toisemme ja miehemme." Vifa sanoi ja hymyili nyt leveämmin. "Joo... Olet oikeassa! Soitetaan vain." Micha innostui ja hyppi ystävänsä vierelle innoissaan. Michy huokaisi ja avasi jääkaapin ottaen hiljaa pullon ovesta kiertäen sen auki. Mies kumosi kylmää juomaa kurkkuunsa ja yskäisi hiljaa. Tuon kehoa alkoi kylmää ja hiirenkorvainen laittoi äkkiä pullon pois että saisi käteensä pienen leivoksen josta puraisi nurkan, jolloin kylmyys kohtasi kuuman ja tasoittui normaaliksi lämmöksi. Myös miehen koko tasoittui taas normaaliin pienen heittelyn ja vaihtelun jälkeen. Michy huokaisi nautinnollisesti silmät katossa. Hän ei ollut muistanut että se tuntui niin ihanalta... Miksi hän oikein hankkiutui siihen vieroitukseen. Miten tuollainen eliksiiri voi olla pahasta kellekkään? Micha ja Vifa soittivat iloisina kikattaen Thomasia paikalle, mikä osoittautui aika vaikeaksi tehtäväksi samalla kun Michy sieppasi pullon ja lähti vessaan sen sekä kakkupalan kanssa...

"MIKSI!?" Dante tivasi kiihtyneenä Petriakselta joka tutki miehen kaikki kätköt heittääkseen jokaisen omenan roskiin. "Siksi. Ne eivät sovi tehtävärooliisi." Petrias hymähti ja työnsi kätensä Danten farkkuihin. "Oh en tiennytkään että piilottelet myös porkkanoita." Petrias virnuili. Dante ärähti ja tönäisi nauravaa miestä kauemmas itsestään. "Anteeksi mutta voimmeko mennä?" Rhett kysyi vihaansa peitellen. "Toki pikkuiseni menkää vain." Petrias naurahti ja tarttui Rhettin leukaan ravistellen ihan kevyesti tuon päätä ennenkuin irrotti ja katosi yöhön. Rhett katsoi Petriaksen perään ja huokaisi lähtien sisään ihan tavallisista osaketoimiston ovista. Sisältö siellä oli kuitenkin hieman erilainen. Hämärää ja musiikki pauhasi. Värivalot vilkkuivat ja räpsyivät. Ihmiset puhuivat ja kaikkialla haisi olut ja hajuvesi sekä halvat sikarit. "En halua sinne." Dante nurisi. Rhett tarttui oria hiuksista ja kiskoi partnerinsa sisään. Kolme naista kiemursivat huoramaisesti musiikin tahtiin lavalla tankojensa ympärillä ja puolialaston baarimikko jakoi kylmiä shotteja tiskin takana. Oli siellä myös muutamia "yksityiesityksiä" ja selviä taukotila huoneita joita taidettiin käyttää vähän muuhunkin kuin päänsäryn lievittämiseen. Dante inisi hiljaa ja vilkuili ympärilleen hermostuneena. Rhett huokaisi ja löi miestä kasvoihin. "Ryhdistöydy! Ja etsi Sininen lutka." Rhett tiuskaisi ja sai kuin saikin Danten keskittymään kaiken sen epämiellyttävän hajun erottelemiseen. Mikä ihmeen vainukoira hänkin oikein oli? "Tuolla. Katso." Dante sanoi yhtäkkiä ja osoitti baaripöytää sivummassa jonka ääressä istuivat kolme miestä, kaksi iloiten ja juoden ja yksi mököttäen. "Hyvä." Rhett naurahti ja käveli pöydän luo. Mies löi kätensä pöytään ja sai haalean katseen itseensä. "Kelpaisiko herralle pieni parkkeeraus migreenitilaan?" Rhett kysyi virnuillen vähän. Tuolle vastattiin hymyillen. "Oottakaa hetki jäbät. Tuun ihan pian." Puhuteltu mies sanoi kavereilleen ja lähti Rhettin perään. Dante istui vapaalle paikalle ja katsoi kahta ihan omissa bileissään heiluvaa miestä. Tuo sai pian miesten katseet ja alkoi tehdä lähempää tuttavuutta. Vilkuilu lavalle sai Danten kehon hikoamaan. No oli ainakin jotain millä ylpeillä...

Nimi: U mean THAT cafe?

08.11.2014 13:36
Osa 5: Naamiointia ja huutoa

Kun kaksi miestä irtautuivat toisistaan Lionel näytti taas viattomalta kuin lammas. "Tuota... Olen ollut jopa rakastunut sinuun jo pitkään... Siksi menin naimisiin ja lähdin... Koska pelkäsin niin paljon ettet pitäisi minusta..." Francis hymyili ymmärtäväisesti ja silitti Lionelin poskea. "Rauhoitu... Lionel tiedät että olen nopea rakkausasioissani mutta... Olet ollut poissa niin... kauan." Francis naurahti ja Lionel puri poskeaan. "Arvasin... Onko sinulla jo joku? Joku paremman näköinen kuin minä. No parempaa sinä ansaitsetkin..." Lionel kuiskasi tuijotellen lattiaa ja päästi irti Franciksesta. Ranskalainen tarttui äkkiä britin käsiin ja nosti niitä nostaen samalla punapään katseen itseensä. "E-ei! Ei minulla ole ketään! En edes ajattele ketään niin!" Francis hätäili ja meksikolainen oli iskeä nyrkillään pöydän säpäleiksi, saaden raivonsa ja turhautumisensa kumminkin hillittyä. Latino nousi hitaasti ja katosi kuin varjo, kenenkään huomaamatta, tai välittämättä. "Tarkoitin vain... Että olet... Ollut muualla niin pitkään. On paljon mitä haluan tietää sinusta. Tutustutaan uudelleen. Se selvittäisi varmasti meidän molempien ajatuksia." Francis sanoi ja hymyili hellästi pyyhkien toisella kädellään Lionelin kyyneleet ja suuteli punapään toista kättä. Lionel niiskaisi ja heittäytyi Franciksen kaulaan halaten tuota tiukasti. "Kiitos." Lionel huokaisi helpottuneena. Francis hymyili tyytyväisenä ja silitti miehen selkää hellästi.

Silloin ilmoille sinkoutui pitkä, terävä sointu. Lionel kääntyi Franciksen vierelle ja huomasi saman mitä ranskalainenkin. Pitkässä takissa ja naamiossa seisoi lavalla blondi mies viulu kaulalla. Tuo pyöräytti sormiaan ja alkoi sitten soittaa viulullaan matalatempoisia ja viululle hyvin harvinaisen pehmeitä säveliä. Francis kuunteli haltioituneena musiikkia ja käveli lähemmäs lavaa. Lavalla seisova blondi mies pyörähti kerran ympäri ja istui lavan reunalle jalat ristissä. Francis pysähtyi ja jäi katsomaan itseään pidemmälle yltävää miestä joka vilkuili ranskalaista naamionsa silmäkuopista tuikahtelevin, lämpimin silmin. Silti niiden amtama lämpö oli etäistä. Kuin vuosien varrella opeteltua pinnallista lämpöä jonka alapuolelle ja etäisyydelle vain Francis koki näkevänsä. Francis kuunteli hiljaisena miehen soittamaa musiikkia ja henkäisi hiljaa kun se loppui. "Aw mon chierr... Çonsertoni taisi olla tuche." blondi mies nauroi ja nosti viulunsa jousella Franciksen leukaa vähän. Sitten naamiomies hyppäsi seisomaan ja astui alas lavalta kumartaen Francikselle. "Saavuin tähän pieneen kylään sulosointujenne tähden moniseur Bonnefoy. Olen kuullut pitkälle kauniista musiikistanne ja ah amooour kauneudestanne... Mutta en olisi muiden kauttakaan kyennyt fantasioimaan teitä noin viehkeäksi ja herkkäsieluiseksi mieheksi." Francis kuunteli edelleen miestä hiljaisena. Haltioituneena. Lionel kurtisti kulmiaan voimakkaasti ja nosti kätensä puuskaan. Francis oli ihan toisen viemänä. Kuin mies olisi puhunut hänen sielunsa kieltä... "Onko tosiaan kuin väitetään. Olet lavalla kuin satakieli ja sängyssä kuin käärme~?" Ranskalainen punastui ja käänsi katseensa nolona painaen käden suunsa ylle. "No johan nyt on..." Francis mutisi ja vei toisen käden selkänsä taakse. Lionel pyöräytti silmiään. Niin mautonta... Miten tuollainen upposi Francikseen?

Jon hyvästeli ystävänsä ja lähti taluttamaan Knutia pois päin joka imeskeli sormiaan kyyneleet silmissä. "Minua pelottaa..." Knut mutisi hiljaa ja Jon hymähti jetäen veljensä lähemmäs itseään. "Mikä sinua pelottaa?" hopeahiuksinen kysyi ja puristi Knutin kättä hiukan tiukemmin. "Että meille käy samoin." Jon kurtisti kulmiaan ja huokaisi. Hän ymmärsi kyllä mitä Knut tarkoitti. "Älä huoli. Meille ei käy niin. He sopivat aamulla. Voit jutella Aaronin kanssa siitä kun mennään kotiin." Jon rauhoitteli ja silitti veljensä kämmenselkää peukalollaan. "Aaronin?" Knut kysyi ihmeissään. "Niin. Aaron on tänään yötä meillä." Jon aurahti ja Knut nyökkäsi hämillään painuen lähemmäs pikkuveljeään. Jon pysähtyi pienen rivitalon ensimmäiselle ovelle soittaen kelloa. Kuului hetken kolinaa ja sitten Aaron avasi oven päästäen veljet sisään. "Mikset käyttänyt avaimia?" Knut kysyi ja tarrasi veljeensä paremmin. "Koska Aaron oli täällä enkä jaksanut." Jon vain tuhahti ja irrotti Knutin itsestään. "Aaron puhu hänelle... Minulla särkee päätä ihan vitusti... Taidan nukkua vessassa, sori Aaron." Jon mutisi ja poistui valkoisesta ovesta halailemaan posliinia. Knut katsoi hiljaisena Jonen perään ja alkoi itkeä hiljaa. Aaron huokaisi ja taputti Knutin selkää. "J-Jon sanoi, että minun pitää puhua sinulle..." Knut mutisi ja halasi Aaronia painaen päätään tuon rintaan. Aaron hymyili ja silitti Knutin selkää. "Mennään nukkumaan... Voidaan puhua sitten sängyssä." Aaron hymähti ja loi kasvoilleen hymyn että sai Knutin edes vähän rauhoittumaan. Norjalainen joka painoi leukaansa Aaronin rintaan tutkaili tarkasti miehen ilmettä. Sitten Knut hymyili. Ei kuten yleensä, enemmänkin kiittäen. Aidosti iloisena. "Joo...~" Knut huokaisi ja päästi irti Aaronista hyppien vessan ovelle. "Um... Ajattrlin ihan että nukkuisimme sängyssä. Makkarissa." Aaron sanoi johdattelevasti ja viittasi oveen vieressään. Knut katsoi Aaronia ja kallisti päätään kysyvästi, kuin ei ymmärtäisi mitä toinen tarkoitti. "Mu-mutta Jon on täällä." Knut sanoi ja katsoi ovea. "Niin niin mutta antaa hänen nyt olla. Jonella on paha olo. Hän menee kyllä myös nukkumaan pian. Mennään me edeltä." Aaron avasi oven puhuessaan. Tuon ilme venähti. Ei sillä että hänellä olisi siisti huone mutta... Koko muu talo oli viimeisen päälle puunattu Jonen hygienisyyden takia. Mutta makuuhuone... Kahvikuppeja ja mukeja ympäriinsä ainakin kahden kymmenen edestä. Vaatteita kasoina ympäriinsä ja sänky sijaamatta. "Öm..." Knut käveli Aaronin viereen kysyvänä. "Mitä?" Knut kysyi ja katsoi makkariin. Aaron puisti päätään ja käveli sisään. "Ei mitään..." Knut nyökkäsi ja hyppi toisen perässä sulkien oven jolloin huoneeseen tuli pilkko pimeää. Knut etsi katkaisimen josta sai päälle tähdet ja pieneen kuun sirpin. Ne saivat kaiken näkymään hämärästi ja pienet tähdet loistivat Knutin silmissä. Norjalainen otti pinnin päästään jolloin vaaleat hiukset valahtivat miehen kasvoille. Knut alkoi hyppiä housuja jalastaan samalla kun Aaron veti kaiken muun yltään paitsi bokserit ja topin vetäytyen peiton alle etsien vaikeasti hyvää asentoa. Knut hyppi edelleen housujaan nykien ja kaatuili välillä lattialle ja välillä seinää päin. "Aaronnn-n..." Knut mankui lattialla maaten hyvin hankalassa asennossa. Suomalainen huokaisi ja nousi ylös. Tästä tulisi vaikea yö...

Thomas juoksi tietä kiireissään. Hän vilkuili rannekelloaan hädissään. Myöhässä... Jo nyt. Ikävää kun hän ei ollut ehtinyt kuunnella ystäviensä kiireistä asiaa. No jos se olisi oikeasti tärkeää niin Thimas kuulisi sen huomenna. Lopulta kun mies pääsi naapuruston rajalle hän kääntyi vasemmalle pimentoon. Thomas sieppasi pyöränsä yltä kaksihäntäisen, pitkän nahkatakin ja veti sen ylleen hypäten moottoripyörän selkään. Thomas veti kypärän päähänsä ja etsi avaimensa käynnistäen pyörän ja polkaidi sen hurisemaan. Aikailematta Thomas kaasutti takaisin tielle ja lähti ajamaan vaalean harmaata asfalttia. Pimeä pakotti Thomasin sytyttämään ajovalon. Alankomainen vilkuili kelloa taulussa ja ja pureskeli alahuultaan hermostuneena. Mitä pidemmälle Thomas ajoi sitä huonommaksi asfaltti muuttui. Se alkoi lohkeilla ja murentua eri kohdista. Thomas oli tottunut tiehen ja tiesi sen jokaisen kuopan. Kun asfaltti päättyi hiekkaiseksi pihaksi Thomas jarrutti tiukasti mikä sai pyörän lähes lähtemään alta ja käänsi sen sivuttain. Moottoripyörä raapi renkaillaan pitkät jäljet hiekkaan ja peitti Thomasin pölypilveen. Thomasilla ei ollut aikaa miettiä sitä. Hän hyppäsi alas pyöränsä selästä ja otti kypärän päästään. Mies marssi kiireissään ovelle ja paiskasi sen auki säikäyttäen miehen oven pielessä. "Ota takkini ja kypäräni David." Thomas sanahti ja kypärä otettiin miehen käsistä. David veti myös nahkatakin Thomasin yltä ja peruutti kumartaen. "Kiitos." Thomas sanoi ja lähti kävrlemään nopeasti punaisella matolla vuorattua käytävää. Kun Thomas oli päässyt tarpeeksi kauas hän pyrähti juoksuun. Matto teki pieniä ryppyjä Thomasin kenkien alla ennen lopullista pysähtymistä tumman punaisen oven eteen. Alankomaalainen veti hyvin syvään henkeä ennenkuin koputti oveen hienovaraisesti. Nuori nainen avasi oven hymyillen hillitysti ja vähän säälivästi. Thomas otti käsistään kiinni seljänsä takana ja käveli pidemmälle huoneeseen. Huoneessa ei ollut valoja, mutta takassa lepattava tuli loi valoa tummilla sisustettuun huoneeseen. Thomas ei kuitenkaan nähnyt liekkien lepatusta koska niiden edessä oli tumman punainen tuoli. "Anteeksi että olen vähän myöhässä." Thomas pyysi. Tuoli kääntyi hitaasti ympäri ja siniseen takkiin ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut mies katsoi Thomasia kiukkuinen ilme kasvoillaan. Tuon silmän päältä kulkeva arpi venyi leveämmäksi ja näytti kuin halkeaisi kohta. "...Vähä..." Mies murahti nojaten päätään käteensä. "Anteeksi minun piti tulla aiemmin mutta jäin ystävieni-" Mies heilautti kättään ilmassa terävästi ja sulki silmänsä ärtyneenä. Thomas vaikesi tiukasti ja paransi ryhtiään. "...Olit niiden lutkien kanssa viettämässä aikaa eikö?" Mies kysyi matalasti muristen. Tuon silmät viiruuntuivat tiukasti kun Thomas nyökkäsi. "Olen sanonut satoja kertoja ettet saa lähentyä heidän kanssaan... Vaarannat tehtäväsi." Thomas laski katseensa katuvana lattiaan. "M-mutta ajattelin..." Mies rutisti kätensä niin nopeasti nyrkkiin että raapaisi leukaansa lyhyet naarmut mikä oli vielä varmempi merkki Thomasille hiljetä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan auttanut. Mies nousi hitaasti tuolistaan ja astui Thomasin eteen. Miehet tuijottivat toisiaan tyyninä silmiin kunnes Thomasin pää kääntyi voimakkaasta läimäyksestä sivulle. "SINUN EI KUULU AJATELLA ITSE VAAN TEHDÄ NIINKUIN MINÄ AJATTELEN SENKIN ITSEPÄINEN RETU!" Mies karjui keuhkojensa pohjalta silmät säkenöiden. Thomas ei liikahtanutkaan. Lopulta hänen oli pakko hengittää jolloin sai uuden läimäksen nyt toiselle puolen kasvojaan. "SINUN KUULUU TUHOTA! EI RAKENTAA! VARSINKAAN YSTÄVYYTTÄ! HE OVAT JÄTETTÄ JA ROSKAA KAIKKI!" Thomas puri hampaansa tiukasti yhteen. Mies tarrasi tiukasti Thomasin hiuksiin ja nosti tuon katseen itseensä. Veri alkoi helmeillä Thomasin päänahassa ja alankomaalainen irvisti kivusta. "Se likainen kaatopaikkarotta, mielisairas voodoo noita ja yhden miehen huora eivät ole minkään... MINKÄÄN arvoisia. Etkä ole sinäkään ellet ala ymmärtää paikkaasi..." Thomas työnsi vaivoin huulensa yhteen. "Kyllä... Nigel herra..." Thomas sanoi hiljaa ja pääsi irti otteesta. "Ai niin ja Thomas. Siivoa huoneesi. En kestä epäsiisteyttä edes veljeltäni. Niin ja voisit kirjoittaa päiväkirjaasi hiukan selvemmällä käsialalla. Hyvää yötä." Nigeliksi nimitetty sanoi sitten 'iloisesti' ja heilutteli sormiaan Thomasille joka tuntui räjähtävän, mutta poistui silti huoneesta hyvin vastahakoisesti.

Justify keimaili uusia vaatteitaan peilistä. Punainen naisten kauluspaita ja söpöt housut. Punapää sitoi siihen vielä kokeillen päälle valkean essun ja veti kaulaansa hienon kaulakorun. Hänen tehtävässään saattaisi kestää vähän mutta tärkeintä olisi että se tulisi tehtyä. "Miksi minun pitää pitää näitä?" Dante nurisi ja katsoi kulahtaneita farkkuja ja nahkatakkia yllään. "Siksi. Älä marise on sinulla sentään kivempaa kuin Yladdella." Rhett tuhahti ja laittoi aurinkolasit päälaelleen. "No joo se naamio näytti aika tukalalta. Ja koska hän on oppinut soittamaan viulua?" Dante kysyi ja siisti itseään. "Oi hän on osannut sitä jo kauan. Jostain syystä hän tykkää mtös soittaa ulkona. Yladde on soitellut viulua ikkunani alla useaan otteeseen jo monta vuotta." Justify naurahti ja keimasi korvakorujaan. Rhett tuhahti halveksivasti ja pyöräytti silmiään. Oli hänelläkin sitten naiivi kuningatar... Ei hän ansainnut niin hienoa ihmistä kuin Petrias... Mikäkin pikkupoika. Dante puraisi punaista omenaa kädessään ja ärähti hiljaa. "Tyhmä mato..."

Nimi: U mean THAT cafe?

04.11.2014 19:24
Osa 4: Työnjako

Francis piti silmiään kiinni kevyesti soittaessaan koko kappaleiston läpi pysäyttämättömin sormin. Silti kaikki tiesivät koska kappale vaihtui. Pisimmän, viimeisen kappaleen puolessa välissä ovet aukesivat. Vain juuri sen verran, että solakka mies mahtui kulkemaan. Silloin alankomaalainen juoksi takkia päälleen vetäen ulos ovista, melkein kaataen punapään joka pyrki sisään. Kun rynnijä oli mennyt saapuja pääsi vihdoin nähtäväksi. Mies jolla oli punaiset hiukset, kauniita pisamia ja kalliit merkkivaatteet. Lisäksi miehen kasvoilla keikkui ylpeähkö ilme. Kun mies käveli pöytien lomitse, lähes kaikki katsoivat hänen peräänsä... Kirjaimellisesti. Punatukkainen pysähtyi lavan viereen ja Franciksen sormet jäykistyivät lakaten soittamasta. Ranskalainen nousi ja käveli alas lavalta punapään eteen. "Lionel mitä sinä täällä?" Francis kysyi korostuneella aksentilla joka löi päälle harkitsemattomana. Lioneliksi kutsuttu naurahti ja halasi miehen kanssa katsoen tuota syvälle sinisiin silmiin. "Aloitin työt täällä... Veljelläni." Lionel hymysi ja Francis kurtisti kulmiaan. "Alfredilla?" Ranskalainen vahvisti epäilystään ja Lionel nauroi kohottaen toista kulmaansa kuin kysyen oliko muukin mahdollista. Francis nyökkäsi tyytyväisenä ja nytkähti lähemmäs brittiä kun tuo tiukensi otettaan Franciksen niskassa. "Mitä jos menisimme baarin perälle puhumaan..." Lionel kysyi ja valutti kätensä Franciksen olille. "Oui~" Vastauksen saatuaan Lionel työnsi Franciksen kauemmas ja lähti lantio keikkuen pöytien välistä baarin perälle eikä Francis viitsinyt edes peitellä tuijotustaan. He istuivat kolmen henkilön pöytään ihan perälle varjoisempaan paikkaan.
"Tiesitkö että pianonsoitto jäykistää hartiat?" Lionel kysyi ja nojasi pöytään kyynerpäillään. "Jep tullut huomattua..." Francis nauroi ja pyöräytti olkapäitään. Lionel hymyili ja pyöräytti sormeaan hitaasti ilmassa. Francis hymyili kiittävästi ja käänsi tuolinsa niin että Lionel pääsi hieromaan siroilla käsillään ranskalaisen olkapäitä. "Missä oikein olet ollut nämä vuodet?" Francis kysyi ähkäisten nautinnollisesti hieronnan tuottamasta kivusta. Lionel puri huultaan ja yskäisi. "Olin naimisissa." Lionel sanoi kuin vältellen ja käänsi katsettaan. "Naimisissa? Mitä?" Francis kysyi ja käänsi päänsä niin äkkiä taakseen, että tuon niska naksahti ikävästi. "J-joo krhm... Mutta erosin juuriseltaan. En halua puhua siitä." Lionel mutisi. Francis nousi seisomaan ja kääntyi Lioneliin päin hymyillen anteeksipyytävästi. Lionel vilkaisi viereisessä pöydässä istuvaa miestä joka tarkkaili heitä tiukasti. Lionel hymyili ja kurotti taas molemmat kätensä Franciksen olille. "Älä huoli kyllä minä vielä joskus Francis..." Lionel naurahti ja Francis nyökkäsi tyytyväisenä. "Lionel olet... Olet jotenkin erilainen... Onko kaikki kunnossa?" Francis kysyi ja punapää säpsähti mitä tuon ei olisi pitänyt tehdä. Franciksen silmät tummuivat ja tuo katsoi miestä edessään vaativasti. "Kaikki ei ole nyt hyvin..." Francis mutisi hyvin pyytävällä äänellä. Lionel puri huultaan ja laski katseensa nostaen sen sitten posket vähän punaisina ja silmät kyynelissä. "Minä... Minä... Älä suutu... Ethän?" Lionel pyysi ja ennen kuin sai vastauksen häm työnsi ranskalaisen seinää päin riistäen blondin syvään suudelmaan. Francis katsoi Lionelia yllättyneenä mutta vei kätensä sitten miehen alaselälle vastaten saamaansa kontaktiin. Juuri kun Francis sulki silmänsä Lionel avasi ne ja kohdisti katseensa viereiseen pöytään nähden juuri sen mitä halusi... Latino oli puristanut juomalasinsa nyrkissään rikki ja laskenut katseensa niin että sombrero peitti raivon sekaista ilmettä miehen kasvoilla. Britti hallitsi vaivoin virneensä. Isoveli oli ollut oikeassa...

"Voi jumalauta sinun kanssasi mikä ongelma sinulla on?!" Aaron ärähti vihaisesti ja Edwin nosti lasejaan. "Sinä taidat nyt olla ainut jolla täällä on ongelmia!!" Tuo vastasi nousten seisomaan yhtäaikaa Aaronin kanssa. "No minä en ylpeile nuoruuden seksivaltauksillani enkä tuijottele vieraiden miesten perseitä!!" Aaron kivajti heilauttaen kädellään tyhjän lasinsa kumoon. "Jos saan sanoa niin lähes kukaan ei kyllä voinut olla katsomatta sitä..." Elias mutisi lähes äänettä. "KYSYTTIINKÖ SINULTA MITÄÄN HÄH!?" Aaron ärähti ja Elias kaatui tuolillaan. Edwin tuhahti ihmeissään. "Kehtaatkin huutaa hänelle. Elias ei ole tehnyt sinulle mitään! Jo on herralla pokkaa!" Edwin ärhenteli eikä meinannut pysyä pystyssä. Huutaminen ja seisominen oli vaikeaa yhtäaikaa humalassa. "Minähän huudan kelle huvittaa. En kestä tätä seuraa enempää! Minä lähden!" Aaron tuhahti ja veti takin ylleen tuolin selkänojalta. "HYVÄ mutta katsokkin että kotiin ei ole menemistä eikä tulemista!!!!" Edwin huusi Aaronin perään joka heti ovista ulos päästyään lähti kyyneleet silmissä juoksemaan pois. Edwin tuhahti ja istui takaisin paikalleen meinaten jälleen istua ohi mutta eri syystä. Elias joka oli päässyt ylös katsoi huolissaan Islantilaista joka hoivasi isoveljeään sylissään. Knut tärisi kuin haavanlehti myrskytuulessa ja änkytti jotain Berwaldista ja kahvista. Jon silitteli veljensä päätä hellästi. "Onko hän kunnossa?" Elias kysyi kulmiaan kurtistaen. Jon puisti päätään ja nosti Knutia paremmin syliinsä. "Ei... Hunommassa kuin pitkään aikaan." Elias nyökkäsi ja koputti päätään. Hirveän tutun oloinen tapahtuma... Ehkä se sellainen aivonaksahdushommeli. Nojaa~

Vifa keikkui vähän tuolillaan ja piteli päätään. "Olisipa hän kuunnellut mitä me nyt teemme emme saaneet edes selittää huomenna se on jo myöhäistä..." Vifa hermoili yhteen pötköön kyyneleet silmistä vuotaen. Tuon kaksi ystävää siirtyivät lähemmäs mustahiuksista ja tarttuivat tuon käsiin laskien ne alas. "Älä viitsi nyt Vifa... Kyllä me sen voimme selittää... Mutta emme vain vielä. Et saa stressata." Micha lepytteli. Michy kietoi häntänsä ystävänsä lantiolle ja auttoi tuon seisomaan. "Mennään meille je pidetään mukava ilta yhdessä... Lapset ovat kukin sedillään ja Timothy kaiketi taas ylitöissä... Eikä palaa ennen aamua kuten yleensäkkään. Absolemin pentele saisi opetella, että on olemassa muitakin elämiä kuin hän ja hänen pieni ärsyttävä kissansa..." Michy huokaisi ja kaikki kolme lähtivät oville. "Eikö ole raskasta kun mies on kokoajan poissa ja muuten vain nukkuu?" Micha kysyi kulmiaan kurtistaen. Michy naurahti. "Aina kun tuntuu siltä vilkaisen vain kuvaa eräästä ystävästäni ja hänen pienestä lapsikatraastaan... Hänellä on tuplasti hankalampaa kuin minulla... Heh vanha kunnon Ath. Missäköhän päin elämää hänkin seikkailee." Michy nauroi ja pyöritteli pääyään kävellen ulos. Vifa kuunteli rentoutuneena kahden muun puheita ja hymyili kevyesti. Onneksi hänellä oli niin hyviä ystäviä.

Petrias oli kumartuneena pöydän ylle muiden kanssa ja piiteli pöytään kynnellään näkymättömiä kuvioira havainnollistaen selitystään. "Jos minä menen sinne jäätelöbaariin niin Justify rakkaani voisit hyvin hoidella sen leipomon eikös niin? Se olisi sinunjuttusi sokerimuruleivokseni~" Petrias lepersi ja siliti kädellään punapään leukaa joka nyökkäsi lyhyesti. Petrias nosti kaseensa Yladdeen ja virnisti. Yladde varautui jo hieman. Tuosta ilmeestä ei seurannut mitään hyvää. "Sinä saat luvan hoitaa tämän baarin..." Petrias sanoi myrkylliseen äänensävyyn. Kerrankin hän sai erottaa Justifyn ja Yladden toisistaan. "Annan yhden vihjeen. Baarin ja piväravintolan keskeisin ja vaikutusvaltaisin henkilö on tuo blondi partajannu peräkammarissa... Sinuna alkaisin kiirehtiä. Hän on aikamoinen miestenmies." Yladde kohotti toista kulmaansa epilevänä. "Dante ja Rhett. Te menette vilkaisemaan "Osaketoimistona" tunnettua rakennusta ja raportoitte sieltä minulle. Löydämme hänet... ja tuhoamme samalla tämän pienen paratiisin..." Petrias mutisi synkästi ja vaikutti kuin hän purskahtaisi koska tahansa hirveään pahisnauruun. Silloin Yladde keskeytti miehen osoittaen tuolle kaksi nuolevaa miestä baarin perällä. Petrias puri hampaansa kirskuen yhteen. "Kirottua... Noniin tyypit... Minusta tuntuu, että meillä on täällä pieni nuuskija joka pitäisi hoidella..."

Nimi: Devious Maids

02.11.2014 21:38
Toinen osa: Short but sexy

"Harrastatko sinä seksiä minun mieheni kanssa? Ei älä sano mitään, minä kyllä näin senkin maidhuora miten hän katsoi persettäsi! Ulos tästä talosta!"
Francis tuijotti lyhyehköä amerikkalaista joka huusi hänelle aulassa. Eihän hän ollut kuin hinkannut lattiaa ja herra oli kävellyt ohi kylmänviileästi ja rouva oli tullut kotiin. Nostanit älämölön ja tässä sitä ollaan. Ranskalainen asetti kätensä lantiolleen ja vilkaisi meksikolaista joka seisoi hämmentyneenä keittiön oven suussa.
"Anteeksi vain tomuperä, minä en makaisi miehesi kanssa edes miljoonasta eurosta!"
Auts. Vilkaistessaan uudestaan keittiön ovelle, mies oli jo kateissa.
"Ja näyttää siltä, että sinä ajattelet samoin. Olet liian neitsyt"
"Ja sinä liian huora, voin ihan helposti karkoittaa sinut koko lähiöstä vaikka ehdottamalla...sinua murhaajaksi, kyllä he uskovat minua ennemmin kuin jotain siivoojalutkaa", lyhyempi tiuskaisi ja nyrpisti nenäänsä ristien kätensä rinnalleen marttyyrimaisesti.
"No saanko edes siivota loppuun kun ei sitä kukaan näytä tekevän", Francis sanoi harpaten eteenpäin ja puri poskihampaansa yhteen.
"...Toki ihan sama minulle, huoraile niin paljon kuin haluat. 'Siivoa' vain", toinen sanoi ivallisesti ja teki lainausmerkit sormillaan poistuen sitten ovet paukkuen.

"Olen kotona!" Micha huusi ja ripusti takkinsa kolmen koukun naulakkoon eteisessä. Hän avasi eteisen oven ja astui sisään. Hänen hartiansa lysähtivät kokoon ja hän tuijotti uupuneena miestään joka piteli revittyä sohvatyynyä leikkisä pilke silmissään.
"Sirius.. Se sohva oli uusi ja maksoi kuukausien palkan"
Punahiuksinen näytti ymmärtävän ja laski päätään häpeissään päästäen tyynystä irti. Pieni kuolanoro jäi roikkumaan hänen leualleen. Micha silitti Siriuksen hiuksia ja otti tyynyn.
"Ei se mitään, en ole vihainen. Ostetaan sitten uusi", hän lepytteli ja sai kostuneen, vihreän katseen.
"Selvä.. Anteeksi kisu. Miten meni töissä?", punapää kysyi ja peruutti hiukan melkein rämähtäen selälleen.
"Hienosti, sain jopa tippiä kaksivitosen eurooppalaispariskunnalta", Micha vastasi tyytyväisenä ja pudotti kolikot ja yhden setelin purkkiin jossa luki 'säästöön'.

Léon käveli käytävällä ja avasi käytävän viimeisen oven. Hän säpsähti kun tuli peilien täyttämään huoneeseen. Niiden kaikkien keskellä oli mies jonka hartiat hytkyivät. Britti tulkitsi sen itkemiseksi äänen perusteella.
"Herra?", hän aloitti ja hätkähti kun blondi nosti katseensa häneen yllättyneenä.
"Lionel? Miten sinä olet elossa? Näin sinut arkussa ja olit liian kaunis.. Minä tiesin ettet ollut kuollut!", mies huudahti ja ennenkuin Léon huomasi hän oli vasten venäläiselläaksentilla puhuvaa miestä huulet tiukasti tuossa kiinni. Hän hetken yritti pyristellä irti mutta sitten kuitenkin asetti kätensä toisen niskaan. Britin silmät revähtivät auki kun hän tunsi otteen takamuksellaan, silloin hän myös joutui kauemmaa venäläisestä.
"Et ole Lionel.. Heh.. Eri perseen koostumus.. Ei niin mukava.. Anteeksi, mutta-"
"Tosi asia.. Ei se mitään, Ulrik"

Reed pesi ikkunoita tytön huoneessa kun tuo tuli yhtäkkiä huoneeseen.
"Mitä teet huoneessani?"
Latino laski sienensä ja katsahti teini-ikäiseen tyttöön.
"Katson Täydellisiä naisia ja syön jäätelöä, siivoan tietenkin", hän sanoi tympeästi ja jatkoi työtään.
"Mutta missäs sinä olit?"
"Mitä se sinulle kuuluu?"
"Ei kuulukkaan, mutta minusta tuntuu että haluat puhua siitä"
"Ei siinä ole puhuttavaa.. Olin vain poikien kanssa kaupungilla"
"Mukavienkin?"
"Toki toki.. Hyvin mukavien.. Veljekset itseasiassa, kaksoset. He ovat melkein erottamattomat, ja se on harmi koska toinen on niin suloinen.."
"Pahapoika?"
"Ei, aika pehmo mutta myös seksikäs.. Omalla tavallaan. En vain voisi koskaan tavata häntä siinä mielessä koska hänén veljensä vartioi häntä aika kovalla silmällä", tyttö valitti ja rojahti sängylleen makaamaan. Reed naurahti ja kääntyi kädet lanteillaan.
"Voi teitä onnekkaita jotka olette ihastuneet kunnollisiin miehiin"

/LYHTT KOSKA PYHELIN MUTTA SEURAAVA ON EHKÄ PISEMPI XD JSHuBzj/

Nimi: Devious Maids

01.11.2014 19:39
Ensimmäinen osa: They are the joy of every home

Käytävän lyhtyjen valo heijastui marmoriseen lattiaan. Punainen matto keskellä käytävää kuitenkin tuhosi täydellisen peilikuvan. Juoksuaskeleet kaikuivat käytävän seinissä kuin tuhannen hevosen laukka. Ainoa vain että juoksija oli mies. Perässään varjo. Ei hänen omansa.
"Jätä minut rauhaan!", hän kiljui ja yritti juosta lujempaa, mutta nyrjäytti nilkkansa. Mies henkäisi terävästi ja painoi kämmenensä jalalleen kulmiaan kivusta kurtistaen. Varjo käveli hänen ylleen ja pieni nauru näkyi sen pimeiden hartioiden hytkyessä. Hän nosti kätensä kasvojensa suojaksi, mutta aseen musta rauta välkähti lamppujen valossa.

Punainen ferrari ajoi kartanon pihaan ja espanjalainen astui autosta ulos. Hänellä oli musta, siisti takki ja housut leveällä vyönsoljella. Mies käveli salkkunsa kanssa ovelle ja avasi oven avaimellaan. Avainnipussa oleva kultainen leijonanpää-avain kilahteli muita avaimia vasten. Ovi avautui tuttuun tapaansa narahtaen. Mies kurtisti kulmiaan kun ilmasssa leijui rautainen haju, johon oli sekoittunut tuttu parfyymi. Hän tunnisti sen heti. Hänen salkkunsa kolahti maahan ja hän lähti äkkiä ylös. Rautainen haju oli selvästi verta. Kun espanjalainen pääsi käytävälle hän pysähtyi ja tuijotti sisäkön ruumista lattialla. Hän jähmettyi täysin ja kyyneleet kimmelsivät hänen silmissään pelkästä järkytyksestä, väsymyksestä ennemminkin.
"Li-Lionel.."

"Emme me voi jatkaa työskentelyä kun yksi meistä on murhattu! Lionel muutenkin oli yksi ystävistämme, emme me voi vain jatkaa eteenpäin", brunette mies sanoi kiivaasti ja katsoi ystäviään ympärillään.
"Ja olihan hän Arthurin ja Leonin veli, meidän pitää antaa heille aikaa", ranskalaisaksentilla puhuva huomautti ja nyppi punaisen ruusun lehtiä irti kukasta hermostuksissaan.
"Mutta jos te lopetatte bisneskin loppuu! Ei minulla ainakaan ole varaa lopettaa työntekoa", punasilmäinen latino kivahti ja vilkaisi muita.
"No minä ainakin voin jatkaa", brittiläinen yhtäkkiä sanoi kyynelsilmin. Hänen isoveljensä ei ollut pystynyt tulemaan kokoukseen.
"Leon oletko varma?", blondi ranskalainen kysyi ja nosti kulmaansa kysyvästi.
"Minäkin voin, jos Leon ja Reedikin jatkavat", brunette sanoi hypäten tuolista ylös.
"No kyllä minäkin sitten jos tekin.. Micha, olen iloinen että kuitenkin haluat vielä jatkaa"
"Tietenkin Francis.. Sirius ei käy töissä, olen ainut mahdollisuutemme pitää koko perhe elossa.."
"No kaipa minä ainakin lähden heti töihin, pitäisi lähteä kakkosneloseen heti", Reed naurahti ja nosti laukkunsa olalleen.
"Hah tulen kakkosykköseen, no nähdään ruokatunnilla", Francis naurahti ja seurasi Reediä ulos. Micha katsoi Leonia hetken säälivästi ja lähti sitten ennenkuin joutui noloon keskusteluun miten Leon oli rohkea jatkaessaan bisnestä. Hän otti laukkunsa ja poistui ovesta.

Francis käveli kadulta suuren talon ovelle. Ovi oli kaunista mahonkia. Hän ei ollutkaan koskaan käynyt tässä talossa. Ranskalainen kokeili puista ovea ja sitten soitti ovikelloa. Oven takaa kuului askeleet ja niiden omistaja avasi oven. Francis hymyili ja sanoi pirteästi:
"Siivouspalvelusta bonjour~~"
Kuitenkin hän vaikeni aika nopeasti kun mies oviaukossa vain seisoi vakavana.
"Tule vain sisään", mies sanoi ja Francis värähti meksikolaisaksenttia. Kun hän käveli talon isännän ohi hän vihdoin huomasi vesilasin. Ei. Tequilalasin. Tumma mies nosti lasin huulilleen ja Francis käveli portaikon jureen. Hän kumartui laskemaan laukkunsa ja vinisti pahansuovasti kun kuuli että mies hänen takanaan pärskäytti juomansa ilmaan. Ranskalainen otti taskustaan nauhan ja sitoi hiuksensa. Hän säpsähti kun herra perseentuijottelija pakeni yläkertaan ja läimäytti oven kiinni. Francis hymähti ja nosti hiukan tiukkoja, suoria housujaan. Kyllä nyt Erkkikin tuntee sen peräpeilissään jos tuollainen tulinen katse vetelee seksifantasioita heti ensikättelyssä.

"Älä minua heti syytä jo SINULLA on ollut paha päivä! Kuka ne lapsetkin täällä hoitaa!?!?"
Reed kuunteli tuskissaan pariskunnan riitelyä keittiössä, kun hän hinkkasi lattiaa aulassa. Hän vilkaisi taakseen kun kuuli askelia. Ruskea hiuksinen tyttö laskeutui portaita varovasti ja vilkaisi keittiöön ennenkuin katosi ulos. Reed olisi halunnut huutaa tuon perään, mutta vain nousi ja heitti rättinsä saippuaveteen. Latino lähti portaita ylös ja laski ämpärin keskelle mamorilattiaa. Kaikkialla täällä puolella Beverly Hillsiä oli marmoriset lattiat. Olisipa hänelläkin varaa marmoriin. Joo minä vuonna, missä ulottuvuudessa? Ehkä Lionelkin tapettiin siksi ettei hänellä ollut rahaa.. Vaikka kyllä porukassa huhuttiin että hänellä olisi ollut rikas rakastaja, mutta ei Reed ainakaan uskonut sitä. koska ei Lionelia voi ostaa. hän oli liian.. Vaikea.

Joo uusi sarja XD just sillei: "Vice ei vittu et EI SAA!" nno iha sma joten anteeksi kun ei ole mitään hienoja merkkejä ja tosi pahoja virheitä varmaan muta sekin on ihan sa,a

Nimi: U mean THAT cafe?

29.10.2014 19:05
Osa 3: Kappaleet kuolemalle

Francis istui punaisessa nojatuolissa työntekijöiden taukotilassa tutkien käsissään olevaa pistoolia. Mistä se oli voinut tulla? Ja... Ei, näitä tämän tapaisia aseita oli varmasti tuhansia. Ei tämä voisi olla se nimenomainen ase... Ranskalainen huokaisi syvään ja kopautti itseään aseella päähän. Miksei hän voinut saada tapahtumaa pois mielestään?
...
Kaksi vuotta sitten pientä jäätelökärryä pitäneet viisi suosittua miestä oli murhattu kylmästi, kolme aseella ja kaksi puukolla. Poliisi ei kuitenkaan pitänyt sitä murhana, vaan itsemurhana. Miehillä oli ollut paljon riitoja ja vastoinkäymisiä ja itsemurhille oli enemmän näyttöä kuin murhalle. Silti kaikki... Itse asiassa lähes ketkään eivät olleet tällä samaisella kannalla poliisin kanssa ja suuri osa kyläläisistä yritti vieläkin selvittää kuka sen oli tehnyt. Viisikko oli ollut suosittu niin nuorten kuin vanhojen keskuudessa, mutta kaikki huokasivat koska yhtäkään rakkauden särkemää sydäntä he eivät jättäneet jälkeensä... Tai niin kaikki ainakin luulivat.
...
"Francis. Viitsitkö mennä? Kun bändi lopetti juuri." Haro huikkasi oven raosta ja Francis oli ampua reiteensä. Mies piilotti aseen taas taskuunsa ja nousi ylös nojatuolista. "Minä menen..." tuo huokaisi. Ranskalainen siisti vaatteitaan ja käveli takaisin baariin ja kipusi lavalle. Johan työnsi verhon takaa pyörällisen pianon esiin joka oli piilotettu takavasemmalle bändin esiintymisen ajaksi. Francis kiitti ja pyöräytti alleen pianojakkaran. Blondi naksautti sormiaan ja alkoi soittaa pianoaan. Kauniit soinnut tanssivat ilmassa samaan tahtiin kuin Franciksen sormet koskettimilla. Baarin takaosassa istuva mies nojasi pöytään ja katsoi meripihkan väriset silmät välähtäen lavalle kun tunnisti kappaleen. Meksikaani värähti ja tilasi toisen. Kun Francis aloitti konsertoimaan juuri tuolla kappaleella, jokainen paikallinen tiesi ainakin yhden asian. Tästä tulisi pitkä ilta heille kaikille...

Viiden henkilön ryhmä värähti yhtäaikaa jokainen kun ensimmäiset sävelet kajahtivat ilmaan. Kaikki vilkaisivat toisiaan ja Aaron repäisi tuopin Eliaksen kädestä tyhjentäen sen kurkkuunsa kerta heitolla. "Aaron..." Jon sanoi toruvasti, mutta sai vastaansa vain vihaisen katseen suomalaiselta. "Onko siitä muka jo niin kauan..." Edwin naurahti ja nojasi käteensä. "En voi lakata pohtimasta... Oliko tämä virhe." Edwin sanoi ajatuksensa ääneen ja sai kolme katsetta itseensä. Knut oli liian keskittynyt leikkimään pinnillään. "Älä edes sano tuollaista Edwin. On hyvä, että pidämme elossa veljiemme alaa. Tiedät sen. Mitä me tekisimme ellei tätä?" Elias kysyi harvinaisen vakavasti. Edwin naurahti nolosti ja sai suopean katseen Aaronilta. "No en tiedä... Erkaantuisimme ja aloittaisimme kaikki pikkutyöt muuttuen vain varjoiksi maailmassa." Edwin kuin ehdotti. "Oletpa sinä synkällä tuulella." Jon tuhahti ja joi edessään olevasta lasista. Ensimmäisen kappaleen päätyttyä Francis aloitti heti toisen ja Knut lopetti pinninsä häpläämisen. "Käyn vessassa~" Tuo hymähti iloisesti virnuillen. Jon oli jo nousemassa kun Knut laski kätensä tuon olalle. "Menen yksin." Knut sanahti ja käänsi selkänsä muille lähtien hypellen vessaan. Knutin harmiksi musiikki kantoi sinnekkin asti.

Edwin siirsi katseensa taas viisikkoon joka istui saman pöydän ääressä... Ei vaan nelikkoa. Yksi miehistä oli ajettu viereiseen pöytään, ilmeisesti tuon omenien massutuksen takia. Edwin tiesi kyllä kuinka herkkä Petriaksen migreeni oli laukeamaan tietyille ärsykkeille ja yksi niistä oli kaikenlainen rouske ja maiske ja kilinä minkä takia mies ei voinut koskaan käydä ravintoloissa. Edwin oli aikoinaan saanut harmitella tätä paljon. Ruotsalainen naurahti. Aaron tuijotti Edwiniä pistävästi koska tiesi minne mies katseli. "Perkele... Tyhmä sinipää ja tyhmät muistot..." Aaron kirosi ja nojasi käteensä äristen. Jon taputti ystävänsä selkää kevyesti ja nyökkäsi ymmärtäväisesti tuon ahdingolle samalla kun Elias joi jo kolmatta tuoppiaan. Johan laski tarjottimen pöydälle jolla lepäsi viisi korkeaa lasia. "Mutta emme-" Jon ehti aloittaa, mutta Johan keskeytti islantilaisen. "Appappap. Minä tarjoan nämä." Ranskalainen sanoi ja lähti baarin uumeniin luoden kuitenkin ensin Aaroniin paljon puhuvan katseen. Aaron ojensi kätensä epäilevänä ja otti lasin käteensä maistaen siitä. Kyyneleet tulvahtivat miehen silmiin ja tuo joutui painamaan käden suunsa eteen ja hakkasi kevyesti nyrkillään pöytää kiroillen mielessään raskaasti. Jon kummasteli toisen käytöstä ja maistoi omasta lasistaan kirkasta juomaa. Salmiakkikossua... Jon katsoi säälivästi Aaronia joka oli joutunut nostamaan toisenkin käden suulleen. Silloin Knut palasi vessasta ja istahti paikoilleen pöytään hymyillen iloisesti. Elias katsoi pöydän yli ystäväänsä ja kallisti päätään kysyvänä. "Hei... Silmäsi ovat ihan punaiset. Itkitkö sinä tai jotain?" Knut hymyili leveästi ja kosketti alaluomeaan joka oli hiukan turvonnut. "Ehehe~ Meni saippuaa silmään kun pesin käsiä... Jonen olisi sittenkin pitänyt tulla mukaan." Knut nauroi ja Jon huokaisi säälittävälle veljelleen. Edes hän ei tällä kertaa tunnistanut veljensä valhetta.

Vifa avasi oven ja päästi muut edellään sisään hymyillen aurinkoisesti. "Okei mennään mahdollisimman lähelle lavaa~ Oi katsokaa Francis soittaa-... Oh." Michyn puhe loppui kesken kun sävelet järjetyivät tuon korvissa. Samoin tuon seuralaisten. Se oli sinetöinyt illan. He eivät voisi lähteä ennen viimeistä kappaletta. Se oli sääntö jota kukaan ei ollut koskaan ääneen sanonut tai ylös kirjoittanut. Se oli vuosien saatossa muovautunut käytäntö jota kunnioittamaton suljettiin pois yhteisöstä ennenkuin tuo oppisi tavoille. Thomas katsoi muita kysyvästi. Miksi kaikkien ilmeet olivat venähtäneet niin nopeasti? Thomas seurasi ystäviään pöytään istumaan. Kun kukaan ei puhunut sanaakaan Thomas päätti avata suunsa, oli se kohteliasta tai ei. "Miksi te kaikki synkistyitte noin äkkiä?" Thomas kysyi ja kuunteli puolella korvalla sävellystä joka kolkutti hänen takaraivoaan. Missä hän oli kuullut tämän? "Ai niin sinä et edes tiedä." Vifa naurahti masentuneesti. "Voisiko joku muu kertoa... Minä en pysty." Vifa pyysi ja Micha nyökkäsi sen merksiksi että voisi tehdä sen. "Ennen leipomon perustamista kaupungissa asui kaikkien tuntema viisikko joita kutsuttiin nimellä Nordics. Tino, Berwald, Lukas, Mathias ja Emil, joillekkin Isak. He pitivät pientä jäätelökärryä henkilökohtaisen ystävänsä kanssa. Anteeksi, mutta hänen nimensä on Tabu täällä päin. Kaikki suorastaan rakastivat heitä. Hiukan kuin ulkopuolisen jäsenen liityttyä mukaan kuvioihin he pystyivät laajentamaan tuotantonsa katukioskiksi. Pian sen jälkeen heillä alkoi olla erimielisyyksiä. Niistä ollaan todella montaa mieltä. Jotkut sanovat, että Lukas olisi ollut mielenvikainen ja Nordicsit olisivat jakautuneet kahtia uskoviksi ja epäuskoisiksi. Toinen kertoo että... Ulkopuolinen olisi lietsonut eripuraa. Jotkut sanovat, että ulkopuolinen mies olisi varastellut ja saanut Nordicsit jakautumaan puolesta ja vastaan sillä kantilla. Kukaan ei tiedä mikä on totuus... Joka tapauksessa sen takia ulkopuolinen potkaistiin ulos porukasta. Nordicsit saivat enemmän suosiota ilman kuudetta pyörää. Pian sen jälkeen he... Kuolivat. Tino, Mathias ja Emil oli ammuttu ja Lukas ja Berwald oli puukotettu..." Micha kertoi. Thomas katsoi miestä silmät selällään. "...Ihan selvä murha." Tuo puhahti. "Tiedän! Niin kaikki muutkin ajattelevat! Mutta poliisi kuittasi jutun itsemurhana. Eikö ole törkeää?" Michy kysyi kiihtyneenä. "Michy kultaseni. Rauhoitu ennenkuin koko baari on kimpussamme. Emme saisi kertoa tätä..." Vifa rauhoitteli ystäväänsä joka istui hitaasti alas. "Joka tapauksessa... Francis sävelsi jokaiselle heistä oman kappaleen... En olekkaan kuullut näitä sitten heidän hautajaistensa jälkeen." Micha päivitteli. Thomas nyökkäsi hitaasti. Miksi ne kuullostivat sitten tutuilta? Eihän hän ollut voinut kuulla niitä koskaan aiemmin.
....
Eihän?

Nimi: U mean THAT cafe?

25.10.2014 23:01
Osa 2: Bar Rose

Francis kävi painamassa oven lukkoon. Kello oli 21.30 ja oli cafen sulkemis aika. Toimettomiksi eivät ranskalaiset silti jääneet. Keittiössä Johan avasi toiselta puolelta menevän oven ja astui baarin tiloihin. Brunette käveli ovelle ja painoi katkaisijasta valot päälle. Samaan aikaan valotaulu baarin seinässä alkoi välkkyä suurta OPEN nauhaa. "Francis tule jo sieltä! Suljen ravintolan puoleisen oven." Haro huusi isoveljelleen joka keräsi viimeisen lautasen nurkkapöydästä. Punaisella sohvalla oli jotain mitä siihen ei olisi kuulunut. Francis kurtisti kulmiaan ja poimi penkiltä revolverin. Blondi kurtisti kulmiaan ja kätki aseen taskuunsa lähtien keittiöön. Hän voisi tutkia sen myöhemmin. Haro napsautti lukon ovesta kiinni ja lähti veljiensä kanssa baarin puolelle. "Mitä meillä on tänään?" Johan kysyi hiukan poissaolevalta Francikselta. "Joku venäläinen bändi tuli tänne..." Francis mutisi ja viittoi lavalle jolla miehet purkivat tavaroitaan. Haro mulkaisi lavalle pahasti. Kaikki tiesivät mistä se johtuu... Haro inhosi venäläisiä. Enemmän kuin vanha tiskari-Arthur ja SE oli paljon. Ovi kolahti kun suurehko ystävysporukka tuli sisään ja sai Franciksen ilmeen synkkenemään. "Johan hoida sinä nuo..." Francis mutisi ja poistui baaritiskin takaa jättäen veljensä sinne itsekseen. Blondi hipelöi asetta taskussaan ja siirtyi takavasemmalle tutkimaan sitä. Se ei painanut paljoa... Sarjanumero oli raaputettu pois. Kolmesti laukeava ja vanha, mutta selvästi toimiva. "Tämä on poliisi kamaa... Minusta tuntuu, että pitää poiketa "Osaketoimistossa" mahdollisimman pian..." Francis mutisi itsekseen ja laittoi aseen taskuunsa juuri kun ovi kilahti ja viisi tummiin väreihin pukeutunutta miestä astui sisään samanlaiset aseet taskuissaan.

"Minä en sitten juo." Aaron ilmoitti välittömästi ja pyyhki vaaleanpunaista maalia nenänsä varresta ahkerasti. "Tiedetään senkin absolutisti ilonpilaaja." Elias naurahti ja pörrötti Aaronin hiuksia saaden nyrkin naamaansa. Tottuneesti huokaisten Edwin siirsi Knutin ja Eliaksen paikkaa vetäen Eliaksen viereensä ja Knutin kahden muun väliin. "Kunnolla nyt..." Edwin mutisi ja veti pyöreän pöydän yhtä tuolia kauemmas tarjoten sitä kohteliaasti Aaronille. "Kiitos. Edes joillakin täällä on käytöstapoja." Aaron tuhahti ja sai Edwinin hymähtämään kieltävästi. Ruotsalainen aikoi istua Aaronin viereen, mutta Elias sujahti salamaakin nopeammin tuon alle, saaden ruotsalaisen syliinsä mistä mies nousi mahdollisimman äkkiä mulkaisemaan Eliasta. "Älä nyt kyllä me ollaan kunnolla." Elias nauroi ja sieppasi vastustelevan Aaronin kainaloonsa. Kahden pojan selvä holhokki tuijotti noita arvioivasti ennenkuin istui kauemmaiselle tuolille tarkkaillen heitä silmä kovana. "Johan! Tuoppas vii- eikun neljä tuoppia kalajaa!" Elias hihkui ja ranskalainen nyökkäsi. Edwin huokaisi äänekkäästi ja tuskaisesti painaen käden ohimolleen. Hitto noiden kakaroiden kanssa. Heisän jälkeensä paikkaan oli tullut jo mukavan verran väkeä ja äänet alkoivat olla sen mukaisia. Pian kaikkia niitä ääniä halkoi korvia huumaava pamaus kun ovi paiskattiin seinään. Tummat sinertävät hiukset omistava mies katseli ympärilleen hattunsa lierin alta ja päästi hymyn kylmille kasvoilleen. "Tulkaa... Tehdääs lähempää tuttavuutta..." Tuo mutisi ja koukisti sormeaan kutsuvasti taakseen jolloin toinenkin ovi aukesi paljastaen neljä muuta miestä joista lähes kaikilla oli samanlainen vaatetus. Pukusolmio mustaa ja suorat housut. Jokaisella oli eri värinen kauluspaita takin alla. Sinililahiuksisella se oli valkoinen, punapäällä vaaleanpunainen, pyssyä esillä kantavalla vaalean harmaa, omenaa piilottelevalla tumman vihreä ja blondilla haalean violetti. Blondilla oli hatun sijasta tummat ja peittävät aurinkolasit.

Hiljaisuus vaihtui kuiskinnaksi ja myös äsken keskipisteenä ollut viisikko kumartui pöytänsä ääreen. "Mafiaa vai? Aika rajuu!" Elias supatti innostuneena saaden Aaronilta mulkaisun. "En usko että mitään mafiaa. Jotain tiukkiksia vain kumminkin." Aaron tuhahti ja sai myöntelevää muminaa Jonen kannalta. Knut keskittyi tyhjentämään jokaisen omaa tuopin päällystä vaahdosta ja Edwin tuijotti lumoutuneena paikalle saapuneita miehiä. Ruotsalainen nousi ylös niin että tuoli oli kaatua ja sukaisi hiuksiaan hätäisesti rynnäten joukon johtajan eteen ristien kätensä ja painui vähän polvillaan alemmas. "Voi herranen aika... Voi luoja oletko sinä Petrias Hiatha? Siis että oikeasti?" Edwin hehkutti. Koko joukkio nojautui vähän kauemmas miehestä ja katsoivat kaikki Petriasta hämillään. Petrias itse virnisti leveästi ja otti hatun päästään heilauttaen hiuksiaan, ja sai Edwinin silmät säihkymään. Vain itse saatana pystyi kuvittelemaan millaiset kimallussparkleruusueffekstit Edwinin silmissä välkkyivät. "Jäin kiinni." Petrias nauroi ja katsoi ihailijaansa tummin silmin. Blondi painoi käden kasvoilleen huokaisten sisäisesti hyvin syvään. "Hauska nähdä pitkästä aikaa Edwin." Tunnelma kahdessa muussa porukassa jäätyi paikoilleen kahta miestä lukuunottamatta. "Siitä todella on aikaa. Olen pahoillani etten nyt voi jäädä puhumaan. Mutta mitäs sanoisit jos tulisin käymään huomenna jäätelöbaarissanne? Aamusta?" Petrias kysyi ja Edwin henkäisi ihastuneesti ja nyökki vinhasti. "Selvä. Nähdään... Yhdeksältä." Petrias hymähti ja silitti ruotsalaista leuan alta luoden tuohon viettelevän silmäyksen ennenkuin lähti sulaneen porukkansa kanssa kauemmas baariin. Edwin palasi haltioituneena vähän vähemmän sulaneeseen porukkaansa hymyillen haaveilevasti ja oli istua ohi tuolista. "Ja mitä tuo oli?" Jon kysyi kun sai puhetaitonsa takaisin. "Aaah eikö hän olekkin komea... Tutustuimme signeeraus tilaisuudessa vuosia sitten... Olin silloin niin paljon nuorempi... Hän on kyllä ihan yhtä hurmaava kuin ennenkin." Edwin huokaisi. "Ja..." Edwin kumartui lähemmäs ystäviään hiukan punastuneena. "Ihan hävyttömän upea rakastelija..." Suomalainen oli kaatua tuolillaan ja tuijotti miesystäväänsä järkyttyneenä. "Mitä? Voi Aaron en minä ole muiden miesten perään. Kai sinä nyt minut tunnet. Lisäksi se oli vain yhden kerran juttu! Olin silloin vapaudenvilli ja nuori rakkaudessa." Edein sanoi tuhahtaen. Aaron mutisi jorain hyvin epäileväistä ja nojasi käsillään pöytään samalla kun Edwin tuijotti vaaleanpunaisen auran ympäröimänä viiden hengen joukkiota syvemmällä baarissa. "Ei herranjestas..." Suomalainen huokasi kivuliaasti.

Thomas sujautti yhden leivoksen ja kuusi pientä suklaakeksiä muovipussiin jossa oli jo yksi sämpylä. "Hän taitaa tulla pian." Alankomaalainen sanoi ja vilkaisi takaoveen tehtyä koiranluukkua. Silloin luukku heilahti ja matelija pisti päänsä esiin siitä. "Kas iltaa Dinker. Tässä on tämän päivän jäämät. Hyviä iltoja sinulle ja omistajallesi. Ja toki Christinelle." Thomas sanoi ja antoi pussin liskon hampaisiin taputtaen sen päätä ennenkuin vieras katosi taas. "Joko hän kävi?" Michy kysyi kun puikahti verhon takaa. "Jo." Thomas naurahti ja suoristi selkänsä ähkäisten. "Toivottavasti Vifa tulee pian, minulla on vähän kiire kotiin..." Micha huolehti kun ilmestyi varastosta. "Sirius?" Vifa kysyi samalla kun siirsi verhoa edestään astuessaan tilaan. "Joo... Lupasin tulla ajoissa. Ja se on yhtä tuskaa kun hän on iltaisin väsynyt... Saattaa nukahtaa kesken." Micha päivitteli päätään puistellen. "Niin sinulla oli kerrottavaa?" Thomas kysyi. "Niin... No kun... Minä olen raskaana." Vifa sanoi ja painoi käden alavatsalleen. Kaikki henkäisivät ja tarkastelivat Vifaa välittömästi aivan eri kantilta. "Voi herranen aika vihdoinkin. Ihanaa Vifa rakas." Michy nauroi ja tarttui ystävänsä käteen puristaen sitä hellästi. "Olet odottanut tätä pitkään. Olette yrittäneet niin kauan." Micha täydensi puheita ja tarttui Vifan toiseen käteen. Thomas korjasi nopeasti ilmeensä jota kukaan ei ehtinyt nähdä. "Micha. Nyt kyllä soitat Siriukselle että saa vetää kuivat. Mehän mennään Rose baariin juhlistamaan tätä tosiasiaa." Thomas sanoi iloisesti hymyillen. "Niin teen. Ja älä huoli Vifa. Ei siellä pidä juopotella. Juodaan lighteja ja kuunnelaan päivän bändiä. Ja kun kyllästytään mennään Osaketoimistoon." Micha sanoi ja kaivoi puhelimensa esiin. "Mutta herranen aika me olemme kaik- lähes kaikki naimisissa!" Vifa kauhisteli. Michy taputti tuon kättä. "Kerrankos hauskanpito haittaa. Emme me sieltä sentään osta, mutta ei kai se pahaa tee jos kivaa pitää meidän kesken." Hiirenkorvainen lepytteli ja Vifa nyökkäsi iloisesti. "Heippa rakas~ Ai nytkö? Joo juuri äsken. Siitä minun pitikin puhua, kun en tule nyt kotiin. Ei en. Juu. Juu. Lähden ystävien kanssa roseen. Joo. Tietysti tulen. Katsotaan sitä sitten. Joo. Heippa. Rakastan sinua. Pusi pusi hyvää yötä." Micha puheli lumiaansa ja lopetti puhelun tyytyväisenä. "No mennään sitten." Michy naurahti ja kolme miestä lähtivät takaovelle. Thomas kasasi itseään hetken ja pakotti hymyn kasvoilleen. Hän... Hänhän ei tulisi kateelliseksi. Hän ei olisi kuin veljensä... Alankomaalainen hymyili lähemmäs mielipuolisesti lähtiessään ystäviensä perään.

Nimi: U mean THAT cafe?

24.10.2014 23:09
Lämmin syksy levitti värejään naapuruston puihin ja sai ne hehkumaan, kuin tulessa. Nuori tyttö keinui puuhun viritetyssä keinussa. Tyttö oli nuori ja tuolla oli puhtaan pellavaiset hiukset jotka heiluivat keinumisen tahdissa. Päässä tytöllä oli vaaleanpunainen kukkapanta joka piti hiukset pois kasvoilta saaden ruusun punaiset huulet ja jäätävän siniset silmät paremmin esiin. Tytön kasvoilla oli mitä kylmin ilme eikä tuo vaikuttanut nauttivan mistään ympärillään, mutta mitä väliä? Hän ei edes liity mitenkään tähän tarinaan.

Katsokaa. Katsokaa hänen taakseen. Ruusupensailla vierustettu tie jota pitkin kulki kaksi tavararekkaa kuukaudessa. Sen toisella puolella oli naapurusto täynnä kerman valkeita taloja. Katso niiden välistä. Ei ei vielä pidemmälle. Näetkö tuon leipomon? Ja tuon jäätelökioskin? Niiden välissä on ravintola. Tämä on tulevien tapahtumien keskipiste. Surkeiden suhteiden näyttämö. Tämä on THAT CAFE.

1. Ravintola vai kuppila?

Blondi ranskalainen heitti vihanneksia pannulla ja kaatoi osan niistä ohitse kävelevän veljensä kädessä olevalle lautaselle jatkaen saman tien ruuan laittoa. Ruskeahiuksinen kuitenkin jatkoi kävelemistään ja sai tarjottimilleen ties mitä tilausten mukaan. Sitten hän kurvasi kahden ruskean oven kautta lähes täyteen ravintolasaliin. Mies käveli pöytien välistä sulavasti lasten jalkoja ja ojentuvia tuoleja väistellen. Tuo laski tarjottimet samalle pöydälle jonka ääressä istui kaksi poikaa jotka hymyilivät toisilleen jatkuvasti. Nuo istuivat vierekkäin ja poikien hännät kietoutuivat välillä yhteen. Heitä vastapäätä istuva tyttö näytti oksentavan kohta. "Tahtoisiko nuori neiti jotain?" Brunette kysyi ystävällisesti, mutta tyttö vain heilautti kättään ja tarjoilija kumarsi lähtien takaisin keittiöön. Ennen sisään menemistä hän vilkaisi taakseen vain nähdäkseen tutun miehen astuvan ravintolaan ja kävelevän vakiopöytäänsä nurkkaan. "Francis... Hän on täällä. Asemiin."

Blondi hellan ääressä hengitti syvään ja laski pannunsa. Hän vilkaisi taakseen ja näki Johanin, joka oli juuri tullut salista, olevan valmis. Francis pyörähti pikkuveljensä eteen ja nosti käsiään niin, että poika sai sidottua tuolle tarjoilijanessun ja lyömään tuon käteen vihon kynineen. Toisella kädellä Francis laittoi kokinhatun Johanin päähän joka lähti hellan eteen. Francis otti punaksen kynän toiseen käteensä ja hengitti hyvin syvään ennenkuin astui saliin ja lähti kävelemään salin läpi. Blondi astui pöydän viereen ja hymyili säihkyvästi. "Hyvää huomenta Bablo~ Mitä tällä kertaa saisi olla?" Francis kysyi kohottaen toista kulmaansa. Latino nosti hitaasti katseensa tarjoilijaan ja hymyili tunteettomasti, kuin kohteliaisuutena. "Lasi Tequilaa ja gazpacho..." Babloksi nimitetty murahti niin että siitä tuskin sai selvää, mutta Francis sai. "Heti~ Olet ajanut sänkesi... Otitko pahalla kun sanoin, että oli parempi ilman~? Voi anteeksi, mutta olet kyllä komea nyt." Francis naurahti ja iski silmää miehelle lähtiessään puikkelehtimaan pöytien välistä keittiöön. Latino murahti ja sipaisi leukaansa painaen sombreroa paremmin päähänsä.

Kun Francis pääsi takaisin keittiöön, hän sai taputuksia ja Haro vislasi tekemistensä lomasta. "Haha jälleen kerran Francis pistää parastaan." Johan nauroi ja heitti veljensä kanssa ylävitoset samalla kun he suorittivat vaihdon. "Pierre, muruseni. Teeppä yksi punainen Tequila. Ei jäitä." Francis hihkaisi huoneen toiselle puolelle. "Ay ay!" tuo sai pirteän vastauksen ja hymysi alkaen valmistaa pyydettyä keittoa. Blondi nyppi tomaattikeiton seasta jokaisen kuoren palan jonka pystyi. "Valmis." Pierre hihkaisi ja löi erityisvalmisteisen lasin täynnä punertavaa alkoholia tarjottimelle. Francis kiitti ja kaatoi tekeleensä lautaselle laskien sen myös tarjottimelle. Ranskalainen kurotteli basilikan lehden jonka terävin kynsin muotoili sydämeksi ja lähti viemään annosta heittäen kokinhattunsa Johanin syliin joka juuri ilmestyi ovista. Francis kulki tutun reitin pöydän eteen ja laski sille tarjottimen. "Olkaa hyvä~ Tahdotteko kenties... Jälkiruokaa?" Francis kysyi kumartuen pöydän yli lähemmäs Babloa joka taipui kauemmas laskien päätään ja kätki kasvonsa hattunsa suojiin. Francis virnisti ja nousi seisomaan taas suoraan. "Ei siis. Ja muista. Ei sylödä hattu päässä~" Ranskalainen kujersi ja lähti takaisin keittiöön. Puolessa välissä hän kääntyi katsomaan taakseen ja näki meksikolaisen ottavan hitaasti hatun päästään kasvit punoittaen ja kulmat kurtussa. Francis virnisti leveästi. Taas yksi kerta ja täysin putkeen.

Edwin käveli lasiselle ovelle ja käänsi kyltin oven edestä asentoon "Open". Suomalainen tuon takana olevalla tiskillä veti essun päälleen ja alkoi siistiä sen reunoja hopeahiuksisen hiukan epämiellyttävän tuijotuksen alla. Jon piti tarkasti huolta paikan hygieniasta. Takahuoneessa kaksi hyvin epätoivoista miestä taistelivat kahden esuun kanssa kiivaasti yrittäen sitoa niitä toisilleen vuorotellen saaden milloin mitäkin jumiin. Lopulta he syöksyivät yhtäikaa esiin huoneesta ja kohottivat käsiään ylpeinä. "Katso Edwin~ Me osattiin." Knut hihkaisi iloisesti ja virnisti yhtä leveästi ja ylpeästi kuin Elias vierellään. Silloin molempien essut putosivat lattialle. Edwin huokaisi hymyillen ja käveli noiden luokse auttaen miehiä sitomalla noiden essut. "Olen ylpeä teistä pojat. Ne pysyivät kauemmin kuin yleensä." Edwin kehui ja sai kaksi muuta nauramaan iloisesti ja heittämään ylävitoset. "Hyvä me vai mitä Knut~?" Elias kysyi ja pörrötti lyhyemmän hiuksia joka nyökki niin nopeasti että Edeinille tuotti hankaluuksia sitoa tuon essua niskasta. "....Pitääkö minun? Oikeasti?" Aaron kysyi kitisten ja nosti vaaleanpunaista asua katsoen Edwiniä kerjäävästi. "Olen pahoillani rakas, mutta kyllä sinun pitää. Olemme sopineet vuoroista ja tänään on sinun vuorosi..." Edwin nauroi ja painoi suudelman Aaronin poskelle auttaen tuota pukeutumaan pinkkiin pingviini asuun. Poika tarvitsi vielä hiukan tupuuttelua että tuo saatiin kadulle, mutta vihdoin kaikkien työpäivä voi alkaa. Ensimmäiset kaksi lasta juoksivatkin jo sisään. "No herranen aika mitä te teette täällä? Kouluun siitä." Edein nauroi ja silitti seitsenvuotiaan hiuksia. "Mutta Edwin me halutaan jäätelöt. Ihan pienet vain. Jooooooko?" Tyttl kinusi. "Aaaah hyvä on Christ. Minä tuon." Edwin huokaisi ja käveli tiskille pyytäen Knutilta ja Eliakselta kaksi pientä pähkinäsuklaata. Knut nyrpisti nenäänsä vähän mutta toteutti pyynnön. Sitten Edwin kaivoi taskustaan koirankeksin ja palasi lasten luo antaen noille jäätelöt ja pojan kaulassa roikkuvalle matelijalle keksin. "Kiitos Edwin. Oot paras." Christian nauroi ja tarttui siskonsa käteen vetäen tuon ulos. Edwin heilutti lasten perään. Hyvä alku päivälle vaikkei rahaa siitä saanutkaan.

Ravintolan toisella puolen oleva leipomo oli ollut jo hetken avattuna, kuten ravintola itsekkin. Vifa veti patakintaat käteensä ja sämpylät uunista varistellen ne koriin. Michy otti korin käsiinsä ja laittoi sen paikoilleen lasin taakse. "Alammeko olla valmiita?" Michy kysyi ja taputti jauhoa käsistään. "Odottakaa hetki. Essustani irtosi nappi." Kuului huikkaus verhon takaa. Vifa naurahti ja siirsi sinistä verhoa kävellen Thomasin luo. "Kulta pieni, anna minä." Vifa sanoi ja otti neulan Netherlandin kädestä vetäen nopeasti muutaman piston ja katkaisi sitten langan hampaillaan pääteltyään tekemänsä. "Kiitos, olet korvaamaton." Thomas naurahti ja painoi poskisuudelman Vifan poskelle ennenkuin nousi tuolilta. "Tänäänkin tehdään parhaamme! Jätitkö leivän säästöön illaksi?" Thomas kysyi ja Michy, tai no hänen häntänsä ilmestyi nurkan takaa. "Täällä on." kuului huikkaus ja Thomas otti leivän kiittäen ja sujaitti sen muovipussiin. "Hyvä. Neidit. Nyt olemme auki." Thomas nauroi ja sai muutkin nauramaan. "Missä Micha on?" Vif kysyi ja painoi kädet vatsalleen. "Aamuseksiä." Kuului hengästynyt huohotuksen täyttämä ääni ovelta jonne puuttuva mies oli pöllähtänyt. "Ahaa." Kaikki muut sanoivat yhtäaikaa. "Hei. Minulla on sitten... Kerrottavaa työpäivän jälkeen." Vifa sanoi ja kaikki katsoivat tuota huolestuneena, mutta kaikkien ilmeet pehmenivät kun he näkivät Vifan lempeän hymyn. Päivä voisi alkaa kuten aina.

Mies läiskäisi kartan pöydälle johon oli kuvattu pieni liikekautu. "Noniin tyypit. Tässä on seuraava kohteemme. Ei anneta armoa." mies sanoi matalalla äänellä. "Mrh..." Pisin mies murahti ja nyökkäsi. "Murskaamme ne... Tavalla tai toisella. Vai mitä kultaseni?" Karttaa käsittelevä mies lepersi vähän ja kutkutti sormellaan vieressään seisovan miehen kaulaa. "Tietysti rakas. Sinä teet sen aina~" lyhyempi vastasi kermaisesti ja he saivat yhden pöydän toisessa päässä olevan tuhahtamaan ja muljauttamaan silmiään. Mouskutus rikkoi suorastaan gangsterimaisen tunnelman ja kaikki nostivat katseensa viimeiseen jäseneen. "DANTE MITÄ MINÄ OLEN SANONUT NIISTÄ OMENOISTA?!"

Nimi: COPY

16.09.2014 20:56
Lille story to my friends~

Blondit hiukset omistava mies istui baarissa ja potkaisi baaritiskiä. "Mikä on? Et ole normaalisti noin nyreä." Baarimikko kysyi samalla kun sylki lasiin jota putsasi. Mies pysyi vaiti ja join lasinsa tyhjäksi huokaisten sen jälkeen. Baarimikko pyöritteli päätään ja etsi pullon josta kaatoi miehen ojennettuun lasiin väkijuomaa. "....Rakastan häntä." Kuului murahdus kangashatun alta. "Haha. Hänen täytyy olla kaunis nainen." Baarimikko päivitteli. Mies pyöräytti päätään hitaasti ja kaatoi juomaa kurkkuunsa. "Kaunis kyllä..." Baarimikko nosti katseensa ja kohotti kulmiaan. "Hiukset ovat tummat kuin hiili. Kiharat ja poissa niiden täydellisten kasvojen tieltä. Meripihkan ruskeat silmät jotka kimaltavat kultaa innostuksesta ja tummuvat surusta ja... Syttyvät liekkeihin vihasta." Mies kuvaili ja pyöräytti kättään päänsä yläpuolella kuin merkiksi siitä että oli puheensa lopettanut. Baarimikko hymähti hiljaa ja nyökkäsi hitaasti. "No siinä tapauksessa..." Eräs mies juuri puhuneen vierellä kääntyi kohti. "...Oletko jo kellistänyt hänet~?" Mies nosti päätään ja tuon silmät välkähtivät keveästi. "...En..." Baarimikko ja toinen mies nauroivat riettaasti. "Mitä helvettiä? Sinähän missaat hänet." Toinen mies nauroi ja joi tuopistaan. Tiskiin nojaava pyöräytti lasiaan ja jäät kilahtelivat sen laitoja vasten. "Hänellä on muutakin ajateltavaa kuin rakkaus. Ei joku sellainen kuin minä kuulu kuvaan. Mutta ei se haittaa. Seuraan mielelläni kuinka hän etenee kohti unelmiaan..." Kalpea mies sanoi ja joi jälleen lasista. "En silti aio hävitä." Tuo lisäsi. Baarimikko laski putsaamansa lasin alas. "Se on mahdotonta. Se joka rakastuu häviää aina." Baarimikko sanoi. Mies käänsi katsettaan taas alas ja hymyili. "...Voi olla." Mies blondin vieressä nousi seisomaan ja murahti. "Mikko annappas tuo viinipullo!" Tuo julisti ja osoitti ylähyllyä josta Baarimikko otti punaisen pullon laskien sen tiskille. "Tarjoan sinulle lasillisen tuosta kypsästä rakkaudesta~" Blondi nosti katseensa ja hymyili ojentaen lasiaan joka täyttyi pian. "Anna mennä yhdellä kulauksella vain~" toinen kannusti ja sinisilmäinen hymysi kaataen juoman kurkustaan alas. Lasi laskeutui pöydälle johon mies alkoi taas nojata. "No piristikö?" tuohon kysymykseen jätti mies vastaamatta. Blondi puristi kätensä nyrkkiin kun se muuttui hänen silmissään kahdeksi ja kurtisti kulmiaan. Yllättäen tuntui siltä kuin jokin hyvin kylmä olisi kulkenut hitaasti miehen läpi. "Um... Oletko okei?" Blondi kysyi kysymyksen ja havahtui tunteesta. "Joo olen." Tuo naurahti. #Mikä ihme tuo oli...?#

Valkeat linnut lensivät kirkkotornista kun sen kellot soivat kirkkaina. Kadulla kulki monia ihmisiä mutta keskittykäämme nyt tähän yhteen blondiin kaksikkoon. "Tänään on täydellinen päivä iskeä muutama naikkonen~" Mies nauroi kermaisesti. "Ehm... Francis. Etkös sinä luvannut auttaa minua ostoksissa?" Kiharaviiksinen kysyi. Tuon puhuttelema mies ei vastannut koska oli liian kiireinen ihaillessaan nuoria naisia vaatekauppojen edessä. "Hyvä on minä menen siis edellä okei okei." Haro huokaisi ja lähti jo menemään samoin kuin teki noiden seurassa kulkeva meksikolainen. "Typerä rakkaudenhullu paska..." Tuo murisi matalasti. "Hei Bablo minne sinä luulet meneväsi? Sinua tarvitaan kantamaan." Francis huusi miehen perään kädet lanteilla. "Minulla on juttuja tehtävänä." Tummapää vastasi heilauttaen kättään. "Tee parhaasi sammakko." Tuo lisäsi virnistäen. "KETÄ SINÄ KUTSUT SAMMAKOKSI!!" Francis huusi ärtyneenä. "Nyt Nyt..." Haro rauhoitteli veljeään "Herra!" Kuului uusi ääni Franciksen takaa. "Haluatko kuolla!?" Francis ärähti ja kääntyi. "E-Eh... Vihdoin löysin teidät." Mies huohotti. Francis katsoi miestä nyt tarkemmin. "Hei sinähän olet se eilinen baarimikko..." Francis huomasi. Mies näytti hermostuneelta ja kaatui polvilleen Franciksen eteen. "Anteeksi!!" Tuo parahti. "Se juoma jonka tein sinulle eilen... Tein virheen pulloissa." Tuo sanoi ja nousi ylös. Francis katsoi miestä ihmeisään. "Tässä kaupungissa on erikoisuus, eri vaikutteiset alkoholi valmisteet jotka aiheuttavat käyttäjälleen erityisiä olotiloja tai tapahtumia. Tämä Swan Lake jota joitte erottaa tunteellisen ja normaalin persoonan toisistaan. Sitä on hyvin vaarallista juoda!" Mies kertoi näyttäen pullia. Francis nosti kätensä puuskaan. "Ei ole iso juttu. Jos he käyvät ärsyttäviksi niin senkus heittää mereen hukkumaan." Francis sanoi tyynesti. "Et voi tehdä niin! Vaikka kehosi onkin jakautunut kahteen osaan olet silti yksi ihminen." Baarimikko sanoi jo hätääntyneenä. "Jos jotain sattuu toiselle puolelle-" Francis nosti kätensä keskeyttäen miehen. "Älä sano.... Molemmat kuolevat?" Tuo kysyi. Mies oli hetken hiljaa ja nyökkäsi sitten kuin pahoillaan. "Miten... Sitten saan itseni normaaliksi?" Baarimikko nosti taas katseensa blondiin. "Sinun täytyy suostutella toinen puoli tulemaan takaisin yhdeksi. Mutta kaksi sielua ei tahdo useimmiten samaan kehoon." Mies kertoi. "Lisäksi puolisko hakee kiinnostuksen kohteitasi." Francis säpsähti. Hänen kiinnostuksen kohteitaan? Aikooko se paskiainen viedä häneltä kaikki naiset!? "Mutta vielä tärkeämpää..." Francis käänsi vihaisen katseensa mieheen "Mikä muka on tärkeämpää!?" Baarimikko kavahti vähän mutta hiipi Franciksen viereen. "Ihminen jota kohtaan teillä on tunteita... Toinen puolenne yrittää häntä varmasti..." Francis säpsähti ja tuon silmissä välähti kuva pois päin kävelevästä mekaikolaisesta.

Mies painoi Sombreroa paremmin päähänsä ja huokaisi. Tuo vilkuili silmäkulmistaan taakseen ja lopulta kääntyi ympäri jolloin tuota seuraava blondikin pysähtyi. Tuon kasvoilla oli aurinkolasit, suussa savuke ja mies oli pukeutunut tummiin. "Minne olet menossa?" Tuo kysyi ja laski lasejaan nähdäkseen Bablon niiden yli meren sinisillä silmillään. Bablo tuhahti kuivasti. "Ei ole sinun asiasi..." Tuo murahti ilmeettömästi. Francis... Tai hänen toinen puolensa otti tupakan suustaan ja osoitti sillä Babloa kun astui lähemmäs. "Älä ole niin töykeä~" Bablo sävähti ja löi blondin kättä tiukasti jolloin se putosi. "Pysy kauempana..." Bablo murahti. #Jokin on nyt vinossa...# Lasipäinen virnisti ja tarttui Bablon käteen. "Anna nyt minun vain..." Francis veti itsensä ihan Babloon kiinni. "...Opastaa sinua..."

Francis juoksi tietä pitkin miettien kuumeisesti. #Missä vitussa hän oikein on... Jos hän on minä... Hän on siellä missä minäkin olisin.# Francis totesi itselleen ja tuon juoksu hidastui kun ranskalainen huomasi kaksi miestä kauempana. Tuon ilme muuttui vihaiseksi ja juoksu nopeutui taas. Sopivalla etäisyydellä Francis hyppäsi ilmaan ja potkaisi... Itseään päähän. "Kuole!!!" Tuo karjaisi. Bablo katsoi paikalle rynnännyttä miestä joka... Oli jo paikalla. Mitä? "Sammakko mitä-" Bablon puheen keskeytti Franciksen ärähdys. "Bablo juokse kuin henkesi edestä. Minä hoidan tämän!" Francis käski. Molempien miesten katseet kiinnittyivät mustapukuisen hahmoon joka nousi ylös pyyhkien vaatteitaan ja sujautti tupakan suuhunsa. "Vaikuttaa siltä että Tiedät viinin salaisuuden..." mies sanoi ja nosti aurinkolasejaan paremmin. "Älä puutu tähän. Minä voin paljastan sinut." Tuo tuhahti synkästi. Bablon mitta alkoi olla täysi. "Francis selitä tämä!" Bablo ärähti ja aikoi lyödä ranskalaista joka torjui sen. "Sen aika myöhemmin!" Francis huusi ja tarttui bablon paitaan vetäen tuon itseään vasten. "Juokse niin kauas kuin pystyt!" Ranskalainen kivahti. Mies mustissa vaatteissa nauroi katkaisten miesten katsekontaktin ja heitti savukkeensa maahan tallaten sen. Francis näki lasienkin läpi vastustajansa silmät ja niiden ilmeen. Tuo päästi irti Bablosta ja astui kaksoisolentonsa eteen. "Mene jo!" Tuo ärähti Bablolle ja juoksi toista miestä päin väistäen tuon käsiä samoin kuin tuo teki. Miehet löivät kengänpohjansa yhteen ja iskivät jalkansa suoriksi. Molemmat lensivät kauemmas. "Palaa sisääni jo paskiainen..." Francis murisi. "Vain jos voitat minut." Mustapukuinen naurahti ja potkaisi pölypilven Francista päin jolloin tuo joutui sulkemaan silmänsä. Seuraavaksi mies sai vahvan iskun rintaansa ja lennähti kauemmas kaatuenselälleen. Ranskalainen nousi kontilleen yskien kivuliaasti. "Francis!" Bablo huudahti muttei mennyt lähemmäs. "Sinä... Kof... Paskiainen..." Francis kähisi ja yski verta maahan. Aurinkolasit omaava mies käveli tuon eteen tunkien kädet taskuihinsa. "Sinä olet ainut paska täällä... Minä aion ottaa kiinni siitä kädestä jota sinä et valinnut! Juoksit vain pakoon omia tunteitasi ja peitit ne tuon... tuon paskan alle!! Koska sinusta tuli noin raukka!?" seisova mies huusi kopiolleen. "....Mitä oikein sanoit...?" Francis kysyi ja nosti katseensa toiseen. "Tämä on kaksintaistelu... Jos sinä häviät, lähdet kuvioista." Francikselle heitettiin haaste josta ei voi kieltäytyä. "Samat sinulle... Jos häviät niin katoat." Francis sylkäisi verta. "Heh... Elää koko elämäsi... Tietäen että olen jossain vaanimassa." Francis säpsähti ja tuon vastapari käytti sitä hyväkseen potkaisten Francista kasvoihin. Sitten mies tarttui polvilleen horjahtaneen miehen kasvoihin. "Olet niin sulkeutunut. Mutta niin avattavissa." Tuo nauroi ja iski blondin pään maahan. "Sano se!" Tuo kivahti. "Haluat sanoa sen hänelle! Sano se!" Tuo huusi ja nousi ylös repäisten hakkaamansa blondin hiuksista ja paiskasi tuon taas alas nyt kauemmas. Francis makasi hetken hiljaa mutta nousi sitten käsilleen irvistäen kasvot verta vuotaen. "Minä en aio tuhota sitä vähää mitä rakensin!!" Francis huusi ja tuon suusta lensi verta huudon mukana. "...Tee mitä haluat mutta jätä minut ulkopuolelle. Pidä minua ällöttävän flirttailusi suojissa. Varasta vapauteni... Piilottele minua kuin matoa." Mustapukuinen puhui nyt hiljempaa. "Kuten nyt..." Tuo nosti jalkansa ja painoi sen Franciksen pään päälle painaen tuon maahan. "Olet aina elänyt ilman puolia itsestäsi... Ilman minua. Oikeita tahtojasi." Blondi pysyi vaiti ja liikkumatta. Mustapukuinen laski jalkansa toisen päälaelta ja kääntyi Babloa kohti. "Anteeksi että sait odottaa... Mutta nyt olet sen edessä kuka on aito. Taisteli itsensä aidoksi." Francis sanoi ja tarttui Bablon olkaan katsoen tuota mustien lasiensa takaa. "Lähdetään." Tuo kehotti ja Meksikolainen totteli epäröiden.

He kävelivät pitkälle aina sataman kiveyksille asti. Bablo astui meren reunalle ja katsoi lainehtivaa merta kaikessa sinessään. "...Se oli loppu." Lasipää sanoi. "Ole hiljaa!" Bablo kivahti ja käänsi päänsä alas puristaen käsiään nyrkkiin. "....Miksi minun piti juosta?" Tuo kysyi sitten. "Juostakko vai eikö. Se oli sinun oma päätöksesi, Bablo" Francis käveli Bablon vierelle. "Oli riskialtista jäädä etkä juossut... Olen pidellyt sitä intohimoa sisälläni niin pitkään... Mutta HÄN juoksi pakoon." Blondi tarttui Bablon leukaan nostaen sitä vähän ja läheni ihan tuon huulille. "MINÄ en juokse pakoon..." Musta asuinen kuiskasi ja painoi huulensa toisen omille. Bablo puristi silmänsä kiinni ja puri hampaitaan tiukasti samalla kun tuon kädet puristuivat nyrkkiin. Sinisilmäinen katsoi tuota hiljaa ja nuolaisi tummapään huulia hartaasti. Bablo tönäisi tuota kauemmas. "Mitä sinä oikein teet!?" Bablo ärähti ja Francis näytti viatonta naamaa. "En juokse pakoon?" Bablo astui kauemmas ja pyyhki huuliaan hihaansa. "Se sammakko jonka minä tunnen... Ei tekisi tällaista." Bablo murahti matalasti. Mustapukuinen nauroi ja sytytti savukkeen huultensa väliin. "Hän ei vain tehnyt sitä... Hän aina tahtoi tehdä niin mutta ei tehnyt." Francis veti syvään henkeä tupakasta ja puhalsi sen sitten ulos. "Hän tahtoi aina suudella sinua... Ruokkia sinua hyvällä ruualla... Nähdä sinun hymyilevän." Mustalasinen osoitti meksikolaista punakärkisellä röökillä. "Hän tahtoi nähdä kun unelmasi käyvät toteen." Bablo tuijotti Francista suurin silmin ja sekaisin tuntein. "Sanomatta sitä yhtä sanaa... Hän ponnisteli rinnallasi kovasti ettei tarvitsisi sanoa. Minä sanon ne. Ne sanat jotka hän eniten tahtoi sanoa. Kuuntele siis..." "LOPETA!!" Kuului huuto ja kaksikko kääntyi katsomaan veristä miestä joka seisoi pistooli kädessään vähän matkan päässä. "Miksi ihmeessä sinulla on tuo ase? Oletko hullu? Jos tapat minut sinäkin kuolet." Mustapukuinen nauroi halveksuen toista puoltaan. Vereen tahriutunut blondi nosti aseen ja painoi sen ohimolleen. "Ole vittu jo hiljaa..." Tuo murahti ja latasi aseensa. "Kaksintaistelu on taas päällä..." Kolme miestä tuijottivat toisiaan vakavina. "Jos et katoa painan liipaisinta! Jos et tahdo kuolla katoa hiljaa ja anna vanha elämäni takaisin..." Francis murahti. "Paskapuhetta... Eikö ole tärkeämpää saada elämäsi kuntoon?" Mustapukuinen kysyi ja henkäisi röökinsä savuja ilmaan. "Tämä on minun tapani. Kokata... Kiusata naikkosia... Huolehtia perheestäni... Ja aito rakkaus myös!" Bablo katsoi kahta ranskalaista edelleen toimettomana. "Sammakko..." Tuo mutisi hiljaa, ei närkästyneenä tai vihaisena, hämmentyneenä. "Jos minun maailmani tuhoutuu sinun takiasi on parempi jos olen kuollut!" Francis parkaisi ja rutisti asetta lujemmin ja liipaisin liikahti. Tyynempi kahdesta miehestä veti tupakan suustaan ja huokaisi. "Sinun 'tapasi' on vitsi!! Siksi vihaan sinua. Nuo eivät ole kaksi vaihtoehtoa! Tuo ase räjäyttää sinulta pään irti. Tai sitten elät ja tukahdutat vaistosi(minut)..... Mitä eroa näet?" Mustapukuinen kysyi ja hymyili leveähkösti. Francis laski katsettaan ja nielaisi vaikeasti. "Se... Ei haittaa. Haluan auojella sitä. Haluan suojella sitä mikä on tärkeää." "Sinävain pakenet." "EN! En minä pakene!" "Tekosyitä..." "Eivätkä ole!?" Bablo puri hampaitaan yhteen ja astui kahden miehen eteen erottaen nuo toisistaan. "Mitä helvettiä te teette!? Riittää jo!!" Bablo karjui mutta hiljeni kun kylmä piippu painui tuon kaulaan. "Ole hiljaa..." Verinen mies kuiskasi tiukasti. "Tämä on minun ja itseni välinen taistelu..." Mustiin pukeutunut mies huokaisi ja työnsi kätensä taskuihinsa. "Onko se sinusta oikeasti okei?" Francis kääntyi katsomaan kopiotaan. "Ettet koskaa välitä tunteitasi koko elämäsi aikana?" Ääni ei ollut pilkkaava, se oli kysyvä. Francis käänsi katseensa maahan ja nyökkäsi. "Ei se mitään." Tuo sanoi. Mustapukuinen hymyili aiempaa lempeämmin ja huokaisi savua keuhkoistaan. "Olet ottanut liikaa vaikutteita siitä vanhasta miehestä... Mutta en yritä muuttaa sinua... Hei. Kanna vastuu, jooko?" Tuo naurahti vähän pirteämmin ja pudotti tupakkansa. Sitä mukaa mitä savuke tippui mies alkou haalistua. Bablo katsoi suu auki haihtuvaa ranskalaista. Kun tupakka osui maahan kaikki mikä miehestä oli jäljellä muuttui suuriksi korpeiksi jotka lensivät francista päin väistäen tuota viime sekuntilla. Ranskalainen ei ollut moksiskaan siitä. Miehet jäivät kahdestaan kiveykselle meren seuraksi. Hiljaisuus vallitsi hetken kunnes Bablo rikkoi sen. "Hän yritti kertoa minulle jotain... Selitä minulle." Francis tuojotti jalkojaan sanaakaan sanomatta. Sitten hän päästi ensimmäisen äänensä ja se oli askel. Ja toinen... "Mikä hän oli? Oliko hän valetta kuten sanoit? Jos hän oli valetta niin mitä hän yritti sanoa?" Francis pysähtyi edelleen savuavan savukkeen eteen. "Oliko sekin valetta?" Francis huokaisi ja nosti jalkansa aikoen tallata sätkän mutta pysähtyi. Tuo oli ainut... "Se oli myös sinun syysi... Et pystyisi ymmärtmään mitä minä... Sitä tunnetta..." Francis kumartui ja poimi tupakan maasta asettaen sen huuliensa väliin ja veti syvään henkeä. Silloin hän kääntyi selkä babloon päin, kasvot merelle ja pidätteli ääntään koska kyyneleet valuivat ilhan omasta tahdostaan. Kun ensimmäinen kyynel saavutti kiveyksen Francis veti henkeä. "B-Bablo! On jotain mitä haluan... Kertoa sinulle!" Francis huudahti ja kääntyi meksikolaista kohti laskien katseensa äkkiä. "Ei se on väärin..." Tuo sanoi sitten hiljaa mutta nosti katseensa pian. "On jotain mitä tahdon sanoa...!!!! Min-Minä R..." Sanat takkusivat Franciksen suussa ja kyyneleet juoksivat nopeammin. "Minä... R....A.... Ra..." Franciksen kurkkuun nousi kipeä pala ja tuo painoi käden kasvoilleen kun kyyneleet alkoivat valua liikaa. Francis laski katseensa ja henkäisi itkuisesti. "Gh.... Perkele!" Bablo astui Franciksen eteen tyynenä. "Annan sinulle aikaa..." Tuo sanoi ja sai Franciksen nostamaan katsettaan ihmeissään. Kyyneleet eivät pysähtyneet. "Kunnes kerrot minulle... Odotan tässä." Bablo sanoi ja puri sisähuultaan kevyesti. "Minä en kuullut sitä aiemmin siltä tyypiltä... Joten en liiku täältä minnekkään ennenkuin kuulen sen sinun suustasi." Bablo julisti ja Francis katsoi tuota silmät vetistäen. Ranskalainen ojensi kättään ja kosketti meksikaanin poskea kevyesti kaapaten tuon sitten halaukseen. He seisoivat siinä hetken täydessä hiljaisuudessa vain tuulen ja meren äänissä. "...R.... akastan sinu...a..." Francis kuiskasi tärisevällä äänellä. "Rakastan sinua..." Bablo painoi silmänsä kiinni tiukasti. "Minä rakastan sinua." Francis nosti toisen kätensä Bablon hiuksiin ja painoi tuon pään lähemmäs itseään. Hitaasti Bablo kietoi kätensä ranskalaisen ympärille ja veti tuon paremmin lähelleen. "Minä rakastan sinua Bablo!" Francis huusi ja itki miehen rintaan.

Miehet istuivat kiveyksen reunalla ja katselivat valkopäitä jotka muodostuivat meren suurista kuohuista ja iskuista kiviä vasten. Bablo hengitti suolaista merituulta hartaudella. "Voititko sinä?" Tuo kysyi sitten. Francis käänsi edelleen punaisen katseensa meksikolaiseen kysyvänä. "Taiatelun. Voititko sen?" Francis käänsi katseenaa taas mereen ja hynyili. "Non..." Tuo hymähti hiljaa. "Se oli täysi häviö... Sillä se joka rakastuu, häviää." Bablokin käänsi nyt katseensa merelle ja sen aaltoihin jotka korkeimmillaan melkein ylsivät heidän jalkoihinsa. ".....Sitten se on tasapeli minun kanssani." Bablo murahti ja Francis käänsi katseensa äkkiä taas latinoon punastuen kevyesti. "Sehän tarkoittaa..." Bablo naurahti toisen äänensävylle. "Hei... Katosin reitiltäni...." Bablo sanoi hiljaa ja hivuttautui lähemmäs tarttuen Franciksen olkaan ja painui ihan korvan juureen.

"Johdata minua."

Nimi: HF

14.09.2014 07:13
Jaja nyt kun 2ptä muutenkin niin pistän tuon ikivanhan pätkänikin tähän. Saa sitten yhsistellä.

Muutaman kilometrin jälkeen Knut oli jo vaatinut päästä omille jaloilleen ja, asian Aaronilta varmistettuaan, Edwin päästi tuon alas. Knut suorastaan puhkui intoa ja alkoi härnätä Eliasta kuin viimeistä päivää. "E-ele-eli-ae-as!" Tuo hoki lakkaamatta ja hyppi pokerinaamaisen sänkileuan ympärillä saamatta vastausta. Kuten aiemmin mainitsin tarkkasilmäinen saattoi nähdä leppäkertun ruohikossa... Nyt se oli mönkinyt kävelytielle. Knut huomasi punaisen kuoren heti ja alkoi nykiä Eliaksen hihaa. "Ka-ka-at-es-o! Ep-lep-sepp-äk-lepp-äke-ekärttu!" tuo hihkui ja Elias katsoi leppäkerttua hymyillen hyönteisrakkaana ja kallisti päätään vetäen syvään henkeä tupakastaan ja alkoi yskiä kevyesti jolloin sai Thomasin nauramaan mikä sai Jonen pään kääntymään. Kaikki hiljenivät ja katsoivat Jonen kauhistunutta ilmettä. Tuon katse oli suuntautunut suoraan leppäkerttuun. Kaikki löivät kädet korvilleen niin äkkiä kuin kykenivät ja Aaron painoi kätensä Knutin korville... Tai no toisen kätensä ja toisen käsivartensa. Jon avasi suunsa ja veti henkeä samalla kun tuon toinen jalka nousi ilmaan ja kädet kohosivat rinnan tasolle. Ilman täytti tappava kirkuna jota kaikki muut osasivat odottaa. Ohiajavan auton tuulilasi särkyi ja kuski lisäsi kaasua kirkunan kuullessaan. Kolmannen rivin talon ikkunat säröilivät ja lähimmän raksahtivat rikki. Kolmen-neljän minuutin suoran huudon jälkeen Jon juoksi Edwinin helmoihin piiloon ja kaikki uskalsivat ottaa kätensä pois korviltaan. Knut ensitöikseen liiskasi ötökän jalkansa alle. Siitä kuului ensin kraksahdus ja sitten hiukan kosteampi läiskähdys. "He-he-heyi he-hö-hei Ö-ö-r-ötö-s-k-ä..." Knut mutisi hymyillen ja vilkutti. "Aw Knut olet niin ajattelevainen." Aaron sanoi. "E-en py-pysty käv-kävel-emään..." Jon mutisi paniikissa. "Kuullostat aivan veljeltäsi." Thomas sanoi ja sai Eliaksen nauramaan räkäisesti ja haukkomaan henkeää. "Eherkähähä! Voi hittu krhäh mikäh mikäh juttu!" Elias räkätti ja sai Thomasin hymähtämään huvittuneesti. Edwin puisti päätään ja nosti Jonen syliinsä kevyesti jolloin seurue lähti ylittämään tietä. Knut tallasi jokaisen löytämänsä hyönteisen. "He-he-heyi he-hö-hei Ö-ö-r-ötö-s-k-ä..." Tuo nauroi iloisesti jokaisen kohdalla. Pientä perhosen toukkaa keskellä tietä Knut ei liiskannut. Hän oli liiskaamistensa takia jäänyt muista jälkeen Elias seuranaan mutta kun Elias jäi tökkimään Knutin jättämää toukkaa hän jäi vielä enemmän jälkeen. Suojatien yli päästyään Knut kääntyi kyykyssä katsomaan peräänsä. Punainen suuri rekka ajoi tuutaten kohti Eliasta joka keskittyi tökkimään toukkaa tupakallaan. "Hei hei Elias..." Knut sanoi hiljaa ja heilutti sormillaan miehelle. Knutin äänen kuullessaan kaikki muut kääntyivät katsomaan tielle ja ehtivät juuri ja juuri näkemään kuinka tanskalaisen keho ja valtava rekka kohtasivat toisensa. Kuului ensin kevyt kraksahdus... Ja sitten hiukan kosteampi läiskähdys... Viisi poikaa tuijotti hiljaisena tielle jolla lojui verta ja lähes haljennut ruumis. Thomas oli ensimmäinen joka sai itseensä liikettä. Poika käveli ruumiin luo ja polvistui poimien vieläkin palavan tupakan sormiinsa. "Kiitti jämistä..." Thomas kuiskasi. Pari kertaa sitä käänneltyään Thomas laittoi sen suuhunsa ja kaikki muut kerääntyivät myös ruumiin luo. Edwin polvistui Thomasin vierelle samoin kuin muutkin. Edwin vilkaisi Thomasta nähden suuria kyyneleitä tuon silmissä ja poskilla. "Maistan hänet vieläkin..." Thomas kuiskasi itkuisesti ja otti tupakan suustaan sammuttaen sen Eliaksen vereen ja työnsi tumpin taskuunsa. Aaron puisti päätään hitaasti ja etsi veren ja palasten seasta hopeisen medaljongin jonka pujotti Knutin kaulaan. "Hän oli paras ystäväsi. Kanna tätä hänen puolestaan." Aaron sanoi ja nousi ylös. Knut katsoi Eliaksen medaljonkia omansa vierellä ja nyökkäsi iloisesti taputtaen ruumiin poskea ja nousi myös ylös. Thomas hoiperoi ylös viimeisenä ja yski kivuliaasti. Jon tuki toista äklötellen verta ja hoputti kaikki pyörätielle jonka reunalle viisikko jäi istumaan. Hiljaisuus lankesi kaikkien ympärille. "...He-e-ei O-ol-el-nko min-mir-me-inä a-s-sai-ai-n-ut jo-je-ks-ka ku-ul-el-lee E-elia-ze-ksen na-u-eru-un?" Knut kysyi yllättäen. Aaron katsoi norjalaiseen ja hymyili vähän. "En minä ainakaan kuule..." tuo kuiskasi ja laski katseensa. Mihinkäs he nyt? Mitäs he nyt? Ja ennen kaikkea... Miksi mitään nyt?

Tantantaaaaaaaa

Nimi: HF

23.08.2014 15:29
Koska 2p ja 4p

Hymyilin iloisena ja siistin kukkakimppua jota kannoin sylissäni. Jon tykkäisi tästä~ Khih. Siistin hiuksiani ja haistoin puskaa. Kävelin askeleet pomppien kototalon ovelle ja avasin sen hiljaa. Halusin yllättää hänet... Epäilin että veli olisi omassa huoneessaan ja hiivin hiljaisena huoneen ovelle. Pysähdyin kun kuulin ääniä. Hiljaista huohotusta ja kirkasta voihkintaa... Mutten Jonen. Kurtistin kulmiani ja avasin oven. Kukkapuska putosi kädestäni. Tuijotin lamaantuneena eteeni ja suljin oven hitaasti. Kaaduin istumaan ja juoksin neljällä jalalla sohvan taakse huohottaen hysteerisesti. Tätä ei tapahtunut! Ei... Ei tapahtunut... Kuulin kun ovi aukesi ja sohva narahti kun siihen kasaantui paino. "Knut tule tänne..." Kuulin tutun äänen. Se kuullosti kylmältä... Ilkeältä. Kurkistin toista sohvan takaa. Jon istui sohvalla sinivalkoraidallinen aamutakki yllään ja vakava ilme kasvoillaan. Kiipesin sohvalle ja painuin nurkkaan sykkyrään katsoen veljeäni peloissani. "Ensinnäkin rauhoitu..." kurtistin kulmiani. "Rauhoitu... Kuinka minä voisin rauhoittua?! Sinä... Meidän sänkymme. Hyi." Ininää. Painoin kädet korvilleni "Anteeksi Knut. Jonan luona emme olisi voineet olla rauhassa..." "Miksi teidän ylipäätään pitäisi!?" Painoin käsiä vain tiukemmin korvilleni. "Knut! Hän on minun tyttöystäväni eikä sinulla ole minkäänlaista oikeutta sanoa mitä teemme ja missä!" Raotin silmiäni ja katsoin toista. "Tyttöystävä?" kysyin. Katseeni suuntautui ovelle kun se aukesi ja blondi vihreässä aamutakissa tuli huoneeseen kävellen sohvan luo arkana. Jon nousi ylös ja laittoi kätensä blondin olkien yli painaen tyttöä itseään vasten. Katsoin noita lähes mykkänä. "Miksi katsot noin? Etkö muka tiennyt että olen täyshetero?" kurtistin kulmiani Jonen sanoille. "Mutta... Jon. Min-Minä rakastan sinua..." Jon hymyili pelottavasti... Apeasti. "Minäkin sinua Knut. Olethan veljeni." Jon naurahti ja käveli eteeni kiinnittäen pinnini paremmin.... 'Olethan veljeni'... Kyyneleet kihosivat silmiini ja ponkaisin ylös lähtien juoksemaan. Juoksin talosta ulos eikä kukaan estänyt... Huuanut perään... Kaivannut takaisin. Juoksin ja juoksin kunnes kaaduin puunrunkoon joka lojui metsän ympäröimällä kävelytiellä. Se oli suuri ja ontto. Vinkaisin ja juoksin sen leveämpään päähän ja möngin rungon sisään. Painoin kädet hiuksiini ja puristin niitä tiukasti. Pinnini putosi kun hiukset valuivat sen välistä. Tärisin ja katsoin pinniä lamaantuneena. Siinä oli paperilappu. Otin sen ja katsoin sitä hämilläni. Avasin lapun ja katsoin sitä hiljaisena. 'Et ole kotona...' Jon? Hänkö tämän kirjoitti? Puistin päätäni hitaasti ja nyt kyyneleet valuivat silmistäni. Painuin sykkyrään ja huohotin hiljaa. "J-J-J-Jo-Jo-n..." änkytin itkuisesti. "Jo-J-J-Jon..." Tyskin hiljaa hänen nimeään. "R-R-a-k-k-kas-s-tan..." Tärisin niin hulluna etten saanut puhuttua. Tuli yö... Ja tuli aamu. Tuli yö... Ja tuli aamu. Kuiskin vain hiljaa hellyyksiä Jonelle... Ja kirosin maailmaa. Oli kylmä... Ja märkää... Puristin lappua toisessa kädessäni ja pinniä toisessa. Tuli yö... Ja tuli aamu. Tuli yö... Ja tuli aamu... Ties kuinka monta kertaa. Puun runko alkoi sientää minuun itiöitä. Olin liikkumatta... Olin eloton... Olin märkä ja pehmeä... Minussa kasvoi jo juurstoa... Puistin päätäni ajatuksissani. Ei ei tämä oli unta. Ainut tapa millä pysyin elossa oli se kun rungon hyönteiset ryömivät minua pitkin ja tunkeutuivat änkytyksestä käyvään suuhuni. Nielin ne huomaamattani. Puistin päätäni nyt oikeasti. Liikahdin ensimmäiseen kertaan kuukausiin. Halusin... Jonen... Halusin kaiken takaisin. Hitaasti mieleni turtui ja hiljenin. Päässäni velloi hulluna. "....Hei? Kuka olet?" Kuulin kysymyksen. Nostin hitaasti pääni ja tuijotin poikaa edessäni. "Ai olet elossa! Hienoa." Katsoin ulos pojan ohi. Katsoin kellertäviä lehtiä puissa ja maassa. Mutta kun tulin tänne... Hiirenkorvat vasta puskivat... Katsoin taas poikaa joka ojensi kättään ja tarttui minuun repien minut pois kolosta. Seisoin tuon edessä kyyryssä ja sihahdin vähäistä valoa. "Olet ihan kasvien peitossa..." Poika mutisi ja pyyhki hiuksiani ja vaatteitani. Hiusteni kaunis keltainen oli saanut vihreän säväyksen kasveista. Se oli enemmänkin... En tiedä... muistutti vihreää mutta oli keltainen... Neon keltainen... "Kuka olet? Miksi olet tuolla?" Poika kysyi. Tuon vaatteet olivat veriset ja vähän repaleiset, etenkin toinen hiha. "K-K-Ke-Ku-Kn-Knu-t-t..." Sanoin hiljaa. Ei! Ihan väärin. "Knut? Kiva nimi!" Toinen hihkaisi ja kallistin päätäni. Tuo ymmärsi? Olin yrittänyt anella apua... mutta kukaan ei ollut uskaltanut jäädä kuuntelemaan tai ei ymmärtänyt. "J-L-J-Jo-o-n?" Kysyin hiljaa. "Jon? Kuka hän on?" Poika kysyi mutristaen huuliaan viattomasti. Puistin päätäni. "Taidat olla kaukana kotoa. Tule mukaani~" Poika sanoi ja tarttui käteeni jolloin se aukesi ja lappu putosi kädestäni. Samalla toinenkin käteni aukesi ja siinä ollut pinni putosi paperinpalan viereen. Seurasin hiljaisena poikaa joka veti minua ainavain syvemmälle metsään. Sitten ison kiven ohi ja lammen rannan kautta täysin toiseen maailmaan. Katsoin hiljaisena uutta maailmaa ympärilläni. "K-ka-ku-ke-ka or-lr-o-e-t?" Kysyin täristen. "Minäkö? Olen Aaron." Toinen sanoi ja katsoi minua. "Hiuksesi ovat ikävästi silmillä. Anna kun minä." Aaroniksi esittäytynyt sanoi ja otti vyöstään jotain. Se oli mustareunainen ja salaman muotoinen pinni jonka avulla yksikätinen poika siirsi hiukset silmiltäni. Katsoin tuota edelleen hämilläni. "Älä nyt Knut. Hymyile minulle. Jooko?" Toinen pyysi. Mietin hetken ja yritin nostaa suupieliäni. Huuleni raottuivat ja sain vain toisen suupielen nousemaan ja senkin tärisevästi. "Kiitos. Olet paljon paremman näköinen noin♡" Aaron sanoi ja ojensi kättään minulle. Katsoin sitä hetken ja ojensin oman käteni tarttuen siihen. Silä hetkellä mielessäni välähti. Olin... Olin kotona.

Täysin toisessa maailmassa todella kaukana kaikesta pienessä metsässä välähti. Kosteassa maassa lojui pilvipinni jonka keskelle oli kovertunut salama ja sen vieressä oli lappu jossa luki 'Älä huoli Jon... Olen kotona...'

Nimi: Desperate housewives

28.07.2014 18:14
Yhdeksäs osa: ´Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.´ (El grande finale)

"Lu-luulin että olit kuollut!"
"No tässähän minä olen, yksissä sielun ja ruumiin voimissani~~"
Francis tuijotti miestään edessään joka nojasi käsillään huoneessa olevaan tummaan tammipöytään, jonka takana oli suuri, musta nahkainen tuoli. Toinen oli pukeutunut vaaleaan hiiliraitapukuun. Tuli mieleen ihan kaikki ne rikoselokuvat joita Arthur silloin tällöin katseli.. Mutta nyt ei häntäkään ei ollut.
"Mutta..mutta..minä en ymmärrä..kaikki tämä..Bablo, miksi?", hän kysyi kyynelsilmin ja katsoi miten hänen mainitsemansa henkilö suoristui. Meksikolainen näytti uhkaavammalta kuin koskaan. Noissa myrkyllisissä silmissä ei ollut enää mitään lämpöä niinkuin pari päivää taaksepäin.
"Miksi?", mies naurahti ja nosti kulmaansa.
"Miksi sinä kysyt.. Minä kerron sinulle miksi. Rakas ystäväsi Justify Denir teki minulle töitä ennenkuin tapasi sen kusiaisen..mikä sen nimi nyt oli...aa juu, Petriaksen, kiitos. No kuitenkin tiesin että pikku Justifyn isukilla oli rahaa ja aloin kiristää häntä, ensiksi vain siitä että en vasikoinut Petriakselle hänen menneisyydestään..mutta, odota, tästä tulee parempaa. Tragedia iski ja Justify alkoi pettää Petriasta sen niiden orjan kanssa"
Yladden..Francis ajatteli ja kurtisti kulmiaan.
"Joten sain kahta kauheammat rahat kiristyksestä, mutta valitettavasti jatkuva painostus ja pelottelu mursivat Justifyn hauraan, pienen mielen"
Hän seurasi katseellaan Babloa joka kulki ympäri huonetta samalla kun selitti jutun juonta. Francista suorastaan iljetti ajatella mitä... seuraavaksi.
"No kun kuulin siitä päätin, että minun olisi syytä itse tulla hoitelemaan hiukan asioita, koska nykyään nuoret eivät osaa mitään ja kaikki kokeneet alaiseni olivat perkele lomalla.. Kuitenkin pääsin helposti mitättömäksi puutarhuriksi, eikä minun tarvinnut kuin vain luottaa sinuun.. ja sinun, hehe himoihisi"
Francis katsoi toista hyvin happamasti. Jos katse voisi tappaa....
"Osasin odottaa kaikkea..paitsi että kun Dallaksen heila näki minut pihallanne ja tunnisti lehmipojan kuvailujen mukaan..niin..hän tuota yritti murhata minua. Mutta ampuikin itseään, hitto mikä olkiaivo. Olin minäkin kyllä todellisessa vaarassa, mutta juna ei onneksi tullut sitä raidetta.. No kuitenkin sitten lähetin Ulrikin ja Lionelin lähiöön hiukan sekoittamaan asioita ja lavastamaan Aaronin syylliseksi, samalla kun minä vetäydyin hoitamaan omia bisneksiäni. Ei yritys pyöri ilman pääpirua. Sitten kun Aaron vietiin, ystäväsi, Edwin lähti odotettavasti hakemaan tietoja minusta Dallakselta. Ja koska Dallas työskenteli minulle, tietenkin hän valehteli, niinkuin hän oli valehdellut poikaystävälleenkin. Ja asiaa setvi hiukan Alexander, joka, kyllä työskenteli minulle. Hän on oikea räjähdespesialisti~~"
"Ja miten tämä liittyy minuun?", Francis kysyi ja hätkähti kun joutui tuijottamaan aseen piippua nenänsä edessä.
"Älä.koskaan.keskeytä.minua", meksikolainen murisi matalasti ja hän havaitsi vihdoin lyhyen pinnan.
"Mutta olin pääsemässä siihen", Bablo tokaisi ja sujautti revolverin takaisin sen koteloon.
"Mutta tosiaan, niistä kaikista seikoista päästään sinuun. Kun ensimmäisen kerran näit minut, tai anteeksi ennen sitä..minä surmasin aviomiehesi, joka omistaa yhden kalleimmista yhtiöistä koko maailmassa. Ja kuten asiakirjoissa lukee, kun Arthur on kuollut, sinä perit hänen yhtiönsä ja ne kaikki tuhannet miljardit", selittäessään mies oli kulkenut tiensä Franciksen taakse. Hän henkäisi kun tunsi kädet niskassaan, sitten kaulassaan ja lopulta ne pysähtyivät hänen rinnalleen.
"Joten tarjoan sinulle työpaikkaa, minun pienessä..firmassani, sinun ei tarvitsisi tehdä muuta kuin vain olla ja tehdä mitä ennenkin-", Bablon lause pysähtyi ja hän nousi suoraksi hieroen ohimoaan. Hänen korvanapistaan kuului suoralähetys viereiseen huoneeseen, missä olivat Lionel ja Ulrik.
"Tiedätkö kun toisen maailmansodan aikana nyljimme ihmisiä, aloitimme täältä"
"Mhanh~~"
"Ja lopetimme tänne~~"
"Ah! Ulrikh~!"
Meksikolainen huokaisi raskaasti.
"Nämä nykyajan nuoret.."
Hän painoi sormensa kuulolaitteelle ja yskäsii.
"Ulrik..arvostan tätä ilmaista pornoesitystä, mutta..OTA SE HELVETIN SORMESI POIS SIELTÄ PERSEESTÄ JA KÄYTTÄYDY!"
Francis hätkähti. Bablon ääni oli kova.
"Ai saatana mun korva", ranskalainen kuuli parkaisun seinän takaa. Toinen hymähti ja painoi kuulolaitteen takaisin korvaansa.
"Mutta minä en tarjoa sinulle vain työpaikkaa", hän aloitti ja nojasi uudelleen työpöytäänsä.
"Vaan laitan likoon myös itseni"
Francis tuijotti toista hämmentyneenä. Oliko toinen ihan hullu?
"Oletko ihan hullu!??!?!", hän karjaisi kysyvästi ja sai Bablon nauramaan.
"Vain sisältä~~ Ja hauska fakta..sinun on pakko", meksikolainen nauroi ja napsautti sormiaan jolloin seinällä olevaan peiliin..se olikin ikkuna toiseen huoneeseen.. Kuitenkin, toiseen huoneeseen syttyi valot. Francis tuijotti pikkuveljeään joka oli sokaistu sitellä ja tuon suun eteen oli painettu jeesusteippiä. Hänet oli myös sidottu tuoliin.
"E-ei tämä ole totta.. ei voi olla", Francis änkytti ja toinen hymähti huvittuneesti.
"Minä voin näyttää että tämä on totta"
"Ei! Odota!", hän huusi Bablon perään kun hän käveli huoneeseen missä Johan ja kaksi muuta olivat.
"Ulrik, Lionel"
Mainitut miehet käänsivät katseensa pomoonsa ja toinen heistä hymähti kysyvästi.
"Niin pomo?"
"Ampukaa toisenne"
"Mitä?", Lionel kysyi, mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, Ulrik oli jo tarttunut tuumasta toimeen. Ainoa vain että hän mielummin ampui itsensä kuin rakkaintaan.
"ULRIK!", britti huusi ja polvistui kuolleen venäläisen vierelle.
"No hän kuoli venäläinen hymy kasvoillaan..ja Lionel, älä huoli pääset hänen luokseen pian", Bablo sanoi hymyillen kylmästi ja ampui britin Ulrikin viereen. Francis värähti ja käänsi katseensa. Johan tärisi peloissaan ja puristi silmiään kiinni, siteen allakin. Kun mafioso palasi huoneeseen missä vanhempi ranskalainen oli, hän laski aseen pöydälle ja istui tuoliinsa.
"No mitäs sanot~?"
"Minä-", mutta ennenkuin Francis ehti sanoa mitään, hänen takanaan oleva seinä räjäytettiin auki ja kaiken savun keskeltä huoneeseen syöksyivät poliisit, mukanaan Thomas ja Arthur. Arthur nosti käsiaseensa ja ampui Bablon kuoliaaksi tuoliinsa.
"Hyvä osuma...oikein hyvä", hän ehti yskäistä ennenkuin hänen päänsä retkahti veltoksi. Francis avasi silmänsä ja tuijotti brittimiestään.
"Arthur! Sinä elät!"
"Ei Bablo ole ainoa joka osaa punoa verkkoja. Ei hän oikeasti tappanut minua, tai haudannut maatilalle, tai silponut..no jaa ei sillä väliä. Francis, minun mielestäni sinun pitäisi tavata eräs henkilö", Arthur naurahti ja viittoi Thomaksen luokseen. Ranskalaisen silmät pyöristyivät.
"Thomas!"
"Niin pomo?"
"Francis tässä on agentti Govert, oletkin varmaan jo tavannut hänet"
Francis tuijotti pitkään ystäväänsä, kunnes havahtui.
"Hauska tutustua Thomas, ja ja ja pomo? Arthur oletko-"
"FBIn johtaja? En ihan vain yhden pykälän sitä alempana"

No kaikki palasi sitten ennalleen. Vaikkakin Francis ja Arthur joutuivat muuttamaan toisaalle, koska Arthurin oikea ammatti oli paljastunut, Dallas ja Alexander vangittiin murhaan osallistumisesta ja Johan jäi Glyphin luokse lähiöön isoveljensä taloon. Aaron pääsi vankilasta ja Thomaksen ansiosta Elias on nyt putkiyrityksen johtavamyyntipäällikkö. Loppu hyvin kaikki hyvin.
/No? siihen se sitten loppui. Ei makeaa mahan täydeltä

Nimi: Desperate housewives

27.07.2014 20:34
Kahdeksas osa: Kieliä maailman ihmisille!

"No saitko mitään hyödyllkistä tietoa siltä lehmipojalta?"
"Vain että Franciksen puutarhuri oli oikea paskiainen..."
"Ai se oli totta?", Vifa kysyi ja nojasi ulko-oven karmiin. Edwin nyökkäsi, hän oli heti maatilan jälkeen tullut tänne. Vifa viittoi hänet sisälle ja istutti tuoliin.
"Haluatko kahvia tai teetä?", toinen kysyi ja istui vastapäiseen tuoliin kun ruotsalainen kieltäytyi kummastakin.
"En nyt...", Edwin mutisi ja hämmentyi kun näki Loganin istumassa takapihan puun juurella.
"Otitko tosissasi sen sidonta-jutun?", hän sanoi ensin aivan vitsillä mutta kun mies ulkona vaihtoi sanomalehtensä sivua, ruotsalainen huomasi kaulapannan ja ketjun. Vifa nyökkäsi virnistäen.
"Tietenkin, ei Logan ole siitä muutenkaan moksiskaan, hän vain lukee lehteä tai nukkuu..ja kun lehti loppuu vien hänelle uuden"
"Aaa no niinpä tietenkin, en ihan viitsi..kokeilla..Aaronilla..", Edwin aloitti pirteästi, mutta hänen äänensä hiljeni Aaronia ajatellessa.
"Ei häntä kauaa putkassa pidetä..eihän hän ole tehnyt mitään pahaa..koskaan, ja hän on kristitty"

Lasinen vaasi putosi Franciksen käsistä ja hänen katseensa sumeni hetkeksi. Hän tuijotti punapää brittiä, joka oli tullut venäläisen lemmikkinsä kanssa tuomaan uutisia. Surullisia sellaisia..
"...Kuollut..?"
"Kuollut", Lionel sanoi hiljaa, nyökäten ja pyyhki kyyneliään hihaansa painuen samalla lähemmäs Ulrikia. Ranskalainen kyykistyi osittain järkytyksestä ja osittain siivouksenhalusta, ehkä enemmän siitä viimeisimmästä.
"Lionel..meidän varmaan pitäisi..mh..mennä", hän kuuli toisen miehistä sanovan.
"Me-mennään", Lionel nieleskeli suruaan ja heilautti hyvästit Francikselle joka nyökkäsi. Miksi näin piti tapahtua? Oliko Arthur kuullut hänestä ja Bablosta ja tehnyt itsemurhan? Ei..ei Arthur ollut niin epätoivoinen. Miksi kaikki hänen ympäriltään- JOHAN!
"Johan! Johan!", hän huusi ja juoksi portaat ylös, äkkiä Johanin huoneen ovelle. Francis paiskasi oven selälleen ja kalpeni hiukan enemmän kun näki pikkuveljensä olevan hieman kiireinen juuri nyt.
"FRANCIS!", Johan kirkaisi kun huomasi hänet ja työnsi kultapojan päältään heittäen peittoa kummankin päälle.
"Älkää minusta välittäkö, jatkakaa vain~", Francis nauroi ja nojasi ovenkarmiin.
"Okei", hän kuuli Glyphin tokaisevan, mutta Johan työnsi toisen, vahingossa, alas sängystä. Sillä välin kun Francis nauroi keuhkojaan ulos ruumistaan ja Glyphi häpesi alastomana lattialla, Lionel ja Ulrik kävelivät kadun toiselle puolelle. Britti pyyhki kyyneliään ja painui aivan kiinni Ulrikiin napaten tuon takamuksen kouraansa, jolloin kyseinen henkilö säpsähti.
Olet aikamoinen näyttelijä Lionel..ainakin tuon perusteella"
"Tiedän~~~ Ja sinun perseesi tuntuu paremmalta miltä se näyttää"
"Hei!"

Thomas katsoi tyhjää ja naputteli sormillaan puista pöytää. Elias oli ylitöissä niinkuin aina.. Hän huokaisi ja nousi kävellen yläkertaan. Oli rankkaa kun Eliaksen pomo oli joku Aaron, joka vihasi häntä yli kaiken. Ja vielä jossain putkiyhtiössä! Hollantilainen huokaisi ja käänsi kynttilänjalkaa pari astetta jolloin se paljasti seinässä olevan käsitunnistimen. Thomas painoi kämmenensä siihen ja se tuuttasi kirkkaasti. Sitten koko seinä siirtyi syrjään ja hän pääsi kävelemään kapeaa käytävää pitkin. Hollantilainen rojahti istumaan punaiseen tuoliin ja painoi nappia jolloin suuri näyttö salakammion seinällä valkeni.
"Huomenta Thomas"
"Hei pomo"
"Olemme saaneet tietoja että syyllinen on löydetty, tässä tiedot"
Tukku papereita tulostui Thomaksen käteen ja hän katsoi niitä yllättyneenä.
"Selvähän se pomo"

"Hei hei!", Johan huusi Glyphille kun hän lähti kävelemään kotiin päin.
"Isoveli, mikset antanut minun saattaa häntä?", ranskalainen sitten kysyi toiselta joka vilkutti myös.
"Koska en halua että sinulle tapahtuu mitään, menehän sisälle.. minä kastelen vielä ruusut ja tulen sitten", Francis sanoi hymyillen ja hoputti pikkuveljeään sisälle. Hän nappasi vihertävän kastelukannun, täytti sen, ja alkoi kastella. Punaiset ruusut alkoivat veden ansiosta kiiltää kauniisti ilta-auringossa.
"He-hei Francis haluaisin vielä puhua Arthurista", hän kuuli sanat selkänsä takaa ja kun hän kääntyi hän näki Lionelin ja Ulrikin. venäläisellä oli käsissään hirventainnutusase, jolla hän sitten ampui Francista.
"Voihan nyt~~~", ranskalainen ehti huokaista ennenkuin pyörtyi vahvan aineen ansiosta.
"Hieno tähtäys kulta~"
"Kiitos rakas"

Kun Francis palasi tajuihinsa, hän avasi silmänsä, mutta näki vain mustaa. Hän tunsi ettei hänen kasvoillaan ollut sidettä, tai mitään. Missä hän oli? Ranskalainen sihahti kun tunsi kivun rinnassaan. Edwin oli ollut oikeassa. Lionel ja Ulrik olivatkin olleet ongelmaa. Ei ehkä ihan hirventainnutusaseella olisi tarvinnut ampua.. Francis henkäisi kun huomasi istuvansa tuolissa kädet sidottuna tuolinselkänojan taakse ja jalat sen jalkoihin. Mi-mitä? Hän säpsähti kun hänen yllään oleva lamppu räksähti palamaan ja se paljasti koko huoneen. Kuin kuulusteluhuone.. Francis nosti katseensa ja tuijotti miestä edessään. Oliko hän ollut kokoajan siinä???
"Sinä"

/hurhurhur mitä tapahtuukaan seuraavassa, viimeisessä osassa?????????????

Nimi: Desperate housewives

26.07.2014 23:21
Seitsemäs osa: Ylösnousemus ja valistuminen

Katto kopisi kaksien kenkien alla.
"Onneksi laitoit nuo tiukemmat housut"
"Ole hiljaa", toinen miehistä naurahti, mutta kuitenkin hiljaisemmalla äänellä. He kulkivat kattoikkunalle saakka, sitten toinen kyykistyi ja otti esiin pienen, kynämäisen esineen.
"Ota lasi sitten ajoissa kiinni.."
"Otan otan...sheesh vieläkinkö urputat siitä viimeisimmästä?"
"No joo joo, poliisi melkein nappasi meidät!"
"Ole hiljempaa", toinen miehistä sihahti kun toisen ääni voimistui. Mutta hän ei pitkään pystynyt tuijottamaan venäläisaksentilla puhuvaa koska hänen oli napattava kattoikkuna käsiinsä, kun toinen oli leikannut siihen reiän.
"Hyvä poika, Lionel~~"
"Ole sinä nyt.."
"Sinä menet ensin"
Lionel nyökkäsi ja katsoi kun blondi asetti pidikkeen katolle.
"Älä vain sitten putoa kulta"
"En en, Ulrik-hani", Lionel naurahti kun puki valjaat ylleen. Ulrik kuitenkin suuteli häntä kuin viimeisen kerran.
"Jos vartija näkee sinut, minä en tule pelastamaan"
"...Voi kulta~~ Olet hauska kun luulet minun olevan huono tässä", britti nauroi ja hyppäsi alas, toimistoon. Ulrik nappasi pidikkeen kahvasta kiinni että köyden vauhti hidsatuisi, eikä Lionelin pudotus olisi niin rankka. Britti sävähti kun vauhti yhtäkkiä loppui ja hän sai jalat lattiaan. Hän riisui valjaat ja lähti syvemälle huoneeseen. Ulrik kurkotti kaulaansa ja katseli kattoikkunasta sisään. Hän sytytti otsalamppunsa ja näytti Lionelille valoa.
"Sen on oltava arkistokaapissa"
Lionel nyökkäsi ja hiippaili harmaalle arkistointikaapille ja koputti sitä kaksi kertaa sen yläkulmaan, jolloin se aukesi rämisten. Venäläinen irvisti ja oli jo käskemässä toisen takaisin, mutta Lionel oli jo alkanut tutkia asiakirjoja. Britin aivot raksuttivat, ja vihdoin hän löysi tarvitsemansa asiakirjan.
"Tässä se on", hän sanoi hiljaa, hymyillen ja heilutti kädessään olevaa kansiota. Ulrik nyökkäsi.
"Nyt laita se pirun ase äkkiä sinne sovittuun paikkaan ja tule pois", hän sihahti ja Lionel loikki sulavasti työpöydälle nikkaroiden lukon hlposti auki. Hän laittoi käyttämänsä pinnin takaisin hiuksiinsa ja asetteli aseen laatikon pohjalle, asentoon, mihin sen olisi voinut laittaa vain lyhyt, raivokas suomalainen. Lionel virnisti ja puki äkkiä valjaat päälleen.
"Voimme varmasti elää pidemmän aikaa lähiössä, pomo antaa varmasti mukavasti hilloa", hän sanoi vienosti virnistäen ja Ulrik hinasi hänet ylös katolle. Yksi suudelmien vaihto.
"Seuraavan kerran minä kyllä menen...sydämeni melkein lähti karkuun.."
"No voi aws pikku Ulrikhöpönassuwassu oli huolissaan", Lionel lässytti ja tökkäisi miestään nenään. Venäläinen ärähti punastuen ja kiinnitti leikkaamansa palan takaisin kattoikkunaan. Ihan kuin he eivät koskaan olisi olleet siellä..

"Miten niin syyllinen! Ette te voi viedä häntä!", Edwin rääkyi poliiseille ja veti Aaronia itselleen, kun poliisit yrittivät varastaa suomalaista.
"Rouva Väinämöinen, joudumme kohta pidättämään teidät virkavallan vastustamisesta, ja sitä paitsi miehenne toimistolta on löytynyt tarpeellisia todisteita hänen syyllisyyteensä"
"Niinkuin esimerkiksi mmitä!?"
"Sen illan paperitöitä ei oltu arkistoitu, joten hän on voinut olla jossain koko yön. Koska, onhan käytäntö kirjata kaikki tekeminen ylös. Ja sitä paitsi herra Väinämöisen lukitusta laatikosta löytyi luoteja vastaava ase, joten hän on selvästi syyllinen. Sitä paitsi, aseessa oli hänen sormenjälkensä"
"Mutta-mutta.. Murhaajahan ampui itseään!"
"Miksi olisi ampunut? Herra Ewinroodilla ei ollut mitään yhteyttä uhriin"
Edwin hiljeni ja päästi Aaronin kädestä kuitenkin suudellen tuota poskelle pitkään.
"Älä huoli, minä hoidan kaiken, kulta", ruotsalainen kuiskasi hiljaa ja antoi poliisien sitten viedä hänen miehensä. Kun ovi painettiin kiinni, Edwin painui seinää vasten.
"Et voi olla tosissasi.... Ei Aaron voinut tehdä sitä.. He tulivat Eliaksen kanssa normaalisti kotiin..", hän mietti ja kurtisti kulmiaan. Ewinroodilla ei ollut mitään yhteyttä uhriin... Mutta eikös hänellä ollut poikaystävä?...Dallas.. Niin juuri. Ehkä hänellä oli jotain virkaa sen puutarhurin kanssa. Edwin ryhdistäytyi ja käveli ovelle avaten sen. Hän säikähti kun näki Vifan seisovan heti oven edessä ja katsovan häntä toiveikkaasti.
"Ai hei Vifa, onko tuo veljesi?", ruotsalainen kysyi ja osoitti toisen takana seisovaa miestä joka hymyili hiukan.
"Oh kyllä, Edwin, tässä on Alexander, Alexander tässä on Edwin, ystäväni..mutta mutta asiaan", Vifa jatkoi ennekuin miehet ehtivät kätellä. Edwin katsoi ystäväänsä kiinnostuneena.
"Francis kertoi että olet kiinnostunut siitä junajutusta, ja sinun onneksesi Alexander on toimittaja, joka täällä ollessaan tutkii juttua", Vifa sanoi hymyillen ja työnsi Aleksin Eswinin eteen.
"Niin no..kyllä, voisin kertoa sinulle jotain vähäisistä tiedoista että kysy vain"
"Mitä junan alle jäänyt uhri teki, oliko hänellä rikosrekisteriä? Ja missä väleissä hän oli herra Ewinroodin kanssa?"
Alexander hiukan säikähti moista kyselymerta mutta kaivoi lehtiönsä esiin.
"No tuota, kun kaivelin hiukan tiedostoja... Ainoa lenkki näiden ruumiiden välillä on herra Dallas Reeves. Tiedämme että Ewinrood oli hänen kanssaan suhteessa..mutta tämä toinen taas...", hänen äänensä hiljeni ja Edwin katsoi kyproslaiseen ja kehotti tuota jatkamaan.
"Herra Reeves nosti syytteen raiskauksesta, mutta syytteet hylättiin..puuttellisten todisteiden takia.."

Punapää tuijotti eteenpäin ja silitti pienen, harmaan aasin karvaa joka oli melkein yhtä surullisen näköinen kuin hänkin. Mies värähti kun oveen kuului koputus. Kuka siellä olisi tähän hätään? Taas yksi naapuri pahoittelemassa? Hän nousi keinutuolista ja, aasi kainalossaan, avasi oven. Hän tuijotti pidempää miestä ja kutsui toisen sisään.
"Olette rouva Väinämöinen eikö vain?", cowboy kysyi ja istui takaisin keinutuoliin, kyyneliään pyyhkien. Edwin katsoi hiukan säälivästi toista miestä.
"Kyllä..minä olen ja anteeksi näin etukäteen, mutta haluaisin että kerrot minulle pari asiaa, Dallas", ruotsalainen sanoi ja istui kun Dallas niin viittoi.
"Mitä haluat tietää?", hän kysyi väsyneesti ja puristi aasia hiukan enemmän rintaansa vasten.
"Miksi nostitte syytteen herra Casapenoa vastaan?"
Dallas puristi toisen kätensä keinutuolin käsinojaan. Hänen rystysensä muuttuivat hetkessä valkeiksi. Kyyneleet tippuivat raskaasti ruudulliselle paidalle.
"Ja minun kun oli jo pitänyt päästä siitä yli", Dallas naurahti surkeasti, yrittäen peittää suruaan.
"Siitä mitä ei kenenkään mielestä tapahtunut.."
"Eli hän siis"
"Voi kyllä!...kyllä.. Olin hänellä töissä vielä siihen aikaan. En tiedä mitä se koskaan hänelle merkitsi, mutta kun uskalsin käydä häntä vastaan,koska olin liian vähällä palkalla..hän..."
Edwin silitti toisen polvea rauhoittavasti. Silti Dallas pillahti kunnolliseen itkuun.
"Se sattui niin paljon"
"Minä tiedän..minä tiedän"
"Sen takia olen vain iloinen että hän on kuollut... Voin vihdoin olla rauhassa..tai no..menetin sillä hinnalla Bourbonin.."
"Siitä tulinkin puhumaan..minun mieheni lavastettiin syylliseksi ja tarvitsen sinua todistamaan"
Dallas pudisti päätään raskaasti.
"Ei..En voi.. EN halua tuoda sitä julkisesti pintaan..taas..viimeksi siinä ei käynyt hyvin. Kun ei voita oikeudenkäyntiä..sitä sanotaan kaikenlaista. Että on huora. Vaikka aina luulin että se käsite on vain naisille..ehei kyllä se sattuu miehelläkin..Sitten Rood tuli ja muutti kaiken.. Ja nyt..ja nyt hän on kuollut. Se mies oli oikea piru. BABLON TÄYTYI KUOLLA! HÄNEN TÄYTYI KÄRSIÄ!", Dallas huusi ja ponkaisi ylös keinutuolista.
"Hän saa palaa helvetissä..."

//oho oho kylläpäs nyt punotaan hurjaa verkkoa, anteeksi tällaisesta draamaosasesta, mutta voi olla että loppu tulee olemaan vielä pahempi >:D

Nimi: Desperate housewives

25.07.2014 21:34
Kuudes osa: Todella painava kivi haudan edessä

Oveen kuului koputus. Sisältä askeleet. Blondi venäläinen avasi oven ja katsoi ruotsalaista ihmeissään.
"Tervetuloa lähiöön!", toinen hihkaisi ja työnsi punotun korin hänen syliinsä. Hän virnisti iloisesti.
"Kiitos vain~~ On tämä parempi kuin kaupungin hälinä", venäläinen sanoi hymyillen ja viittoi Edwiniä sisälle. He kävelivät suoraan olohuoneeseen, minkä ovelle ruotsalainen sitten pysähtyi kun näki, ilmeisesti talon rouvan kurkottelemassa, takamus pystyssä, jotain lattialta. Venäläisen kasvoille nousi leveä hymy ja hän rojahti leveästi sohvalle, mistä hänen rouvansa taiteili.
"Ulrik, älä puristele kun on vieraita", pienellä brittiaksentilla puhuva ärähti hiukan kun Ulrikiksi kutsutta kouraisi hänen takapuoltaan.
"Lionel ota nyt jo se lehti sieltä lattialta ennekuin joudun lähettämään naapurimme pois", blondi piruili ja sai britin nousemaan suoraksi ja näyttämään lapsellisesti kieltä. Ulrik vain myhäili ja kosketti peukalollaan Lionelin leukaa. Edwin tuijotti kahta miestä, mutta havahtui ja asteli peremmälle.
"Ah, anteeksi kun olin näin töykeä. Olen Lionel", punapää sanoi nousten ja kätteli Edwiniä hymyillen. Ruotsalainen hymyili takaisin ja korjasi lasiensa asentoa.
"Hauska tavata, olen Edwin, asun tuossa kadun toisella puolella mieheni, Aaronin kanssa."
Aaronin nimen kuullessaan Edwin huomasi että sohvalla retkottava Ulrik värähti ja nousi paremmin istumaan. Heidän välillään selvästi on ollut selkkauksia, tai jotain muuta.. Edwin siristi hetkellisesti silmiään, mutta katsoi sitten Lionelia.
"Arvasinkin että asutte siinä, näin teidät aiemmin istumassa muiden kanssa..teidän pihassanne, eikös?"
"Kyllä minun pihassanihan me olimme. Käänsitte aika paljon katseita, Lionel"
Lionel naurahti ja vilkaisi Ulrikia joka oli kuin ei olisi kuullut mitään.
"Toivottavasti en, liian lähelle tulijoiden ei ole koskaan käynyt hyvin", britti nauroi huvittuneesti, koska halusi peittää varoituksensa. Edwin vilkaisi myös venäläistä joka naputteli sohvan laitaa vaivaantuneesti sormillaan.
"Ymmärrän.. Noh..minun pitäisi varmaan lähteä, ktona on tekemistä, kun lapsillakin on kesäloma", ruotsalainen sanoi hymyillen ja lähti ripeästi jalkoihinsa katsoen. Jotain tuossa venäläisessä oli hyvin epäilyttävää, eikä Lionelkaan voinut ihan puhdas pulmunen olla..
"Pitikö sinun olla noin vaikea?", Lionel huokaisi ja käveli Ulrikin eteen, joka soi hänelle pitkän silmäyksen.
"Enhän minä tehnyt mitään!", hän huudahti ja kääntyi kunnolla toisen puoleen.
"Olet ihan hassu..", britti huokaisi hymyillen ja istui Ulrikin syliin. Hän suuteli miestään syvään.
"Mutta muista että tänään on töitä"

Edwin harppoi kotiinpäin ja juoksi tien yli. Mutta hän pysähtyi kun näki kaksi miestä Thomaksen pihalla. Hän käveli paikalle ja näki hollantilaisen lohduttavan Francista lasillisen ääressä.
"Mitä on tapahtunut"
"Se puutarhuri kuoli.. jäi junan alle..tai murhattiin..sidottiin kiinni raiteisiin. Mutta positiivinen asia on että poliisien mukaan tekijäkin kuoli. Ampui vahingossa itseään. Tai niin he sanovat", Thomas selitti ja silitti samalla hiukan kömpelösti ranskalaisen selkää, joka piteli käsiä kasvoillaan.
"Mutta, Francis, hänhän oli vain yhden yön makaus, eikö vain"
Francis valutti kätensä kasvoiltaan ja katsoi Edwiniä hiukan tuimasti, tai niin tuimmasti kuin pystyi.
"Hän oli enemmänkin! Ja hän kuoli vielä naistenvaatteissa! Mikä kuolema se on!?", hän huudahti ja huitaisi käsillään. Edwinin silmät pyöristyivät ja hän katsahti Thomakseen joka katsoi takaisin yhtä yllättyneenä. Ruotsalainen istui kun hänen mieleensä tuli äsköinen tapaaminen uusien naapurien kanssa.
"Hei Francis, tiedätkö tekikö puutarhurisi mitään muuta työtä, koska on hassua, juuri kun he tulivat, hän kuoli"
"Mutta tappajahan löydettiin, ja hän on kuollut"
"Mutta minä kyllä en usko että tappaja..oli tappaja"
"Edwin, ole nyt järkevä, ei niillä kahdella asialla voi olla mitään yhteyttä", Thomas tiuskaisi väliin.
"Mutta kuolihan Justify ja maatilalta löytyi ruumis!!"
"Mutta Justify tekikin itsemurhan ja sitä ruumista ei ole tunnistettu!", Thomas tiukkasi takaisin Edwinille, joka hiljeni ja nosti kätensä ohimolleen.
"Minä kuitenkin sanon että tekijöitä on yksi..en vieläkään usko että Justify teki itsemurhan.."
"Suru on asia, joka saa tekemään kauheita asioita..", Francis yhtäkkiä puhui ja tuijotti tyhjää, kuin olisi ollut toisessa maailmassa.
"Miten niin?", Edwin aloitti ja katsoi kumpiakin ystäviään kysyvästi.
"Eihän Justifyllä ollut mitään mistä huolehtia"
"No ehkä hän sai tietää että Petrias pettää, ja pahan kerran. Se mies on kyllä lipevä"
"No Justifyn koko ympäristö oli kyllä aika erikoinen, pakko myöntää.. Petrias petti, Rhett oli aina agressiivinen ja mulkoili häntä, mitä minä näin ja Dante nyt..hän taisi olla ihan mukava Justifylle, en ole varma. Ainoana.. Ehkä Yladde on palapelin puuttuva pala!", Edwin huudahti ja nousi tuolista melkein kaataen koko pöydän.
"Minkä palapelin?", Thomas kysyi nyrpistäen nenäänsä samalla, kun Francis hieroi leukaansa johon oli sattunut kun Edwin oli täräyttänyt pöydän sitä vasten.
"No sen! Minun pitää mennä kysymään häneltä!"

Yladde istui keittiönpöydässä ja tuijotti korttipeliä edessään. Hän naputteli herttaseiskalla pöytää. Kortti kuitenkin putosi hänen käsistään, kun hän kuuli epämielyttäviä ääniä. Ja vielä mukavan äänekkäitä. Eikö Petrias osannut laittaa ovea kiinni? Yladde nousi ja käveli portaat ylös rauhallisesti. Kun hän tuli Danten huoneen ovelle, hän katsoi huoneeseen sisälle, missä Petrias sai niinsanotusti eläimellistä kyytiä, vai pitäisikö sanoa että Danten sukupuolielin sai kyytiä, äh miten sen nyt haluaa ajatella. Yladde huokaisi ja veti oven kiinni. Hän lähti kävelemään takaisin alakertaan kunnes törmäsi portaissa Rhettiin.
"Oi anteeksi, Rhett"
Hän vain murahti ja harppoi sinne mistä Yladde oli juuri tullut ja repäisi oven voimalla auki.
"Dante mitä sinä luulet tekeväsi!?", Yladde kuuli karjunnan.
"Panen Petriasta, miten niin?", kuului nokkava vastaus ja kuninkaan tavallista kirkkaampi nautinnon ääni.
"Irti heti! Tuo ei käy päinsä"
"Ai helvetti! Ota se veitsi veke mun selästä.. OKEI OKEI!..mä tuun pois"
"Rhett miksi keskeytit meidät!?"
Siitä lähtien Yladde ei jaksanut enää kuunnella vaan lähti korttipelinsä ääreen. Kunpa Justify olisi paikalla. Yladde ei olisi niin yksinäinen, taas. Hän huokaisi raskaasti. Vain kortit seurana, kun ei kukaan muu välittänyt..

Hiekka rahisi nahkabuutsien alla. Yö oli jo pimentynyt ja kaksi miestä seisoivat raiteiden vierellä.
"Bourbon laita se ase maahan..", tumma ääni murisi ja mies oli astumassa lähemmäksi, mutta toinen ampui ilmaan.
"En usko mamu.. no niin sitten", Bourbon sanoi virnistäen ja heitti naisen mekon toisen eteen.
"Pue se Bablo"
"En ikinä!"
Uusi laukaus, nyt suoraan puutarhurin jalkoihin.
"...Et sitten katso..", tyytymätön murahteli kuului.
"No en haluisikaan"
Kun toinen oli kääntynyt Ewinrood kääntyi ja heitti köyden Bablon ympärille vetäen hänet lähemmäksi. Meksikolainen sihahti kun hänen kätensä painuivat hänen kylkiinsä kivuliaasti. Bourbon virnisti.
"Tuo näyttäisi paremmalta Dallaksen päällä"
"Ai sen huoran? Niin varmasti"
Cowboyn silmissä välähti ja hän työnsi Bablon maahan, raiteille.
"Tuota tulet katumaan~~~", Bourbon otti köyden ja sitoi hänen kätensä ja jalkansa kiinni raiteisiin.
"Miltä nyt tuntuu olla neito hädässä, nyt vaan ei tule pelastajaa~~~", Bourbon nauroi ja virnisti liian leveästi. Bablo katsoi taivasta ja yritti päästä irti.
"Hullu.."
"Niin olen, ja nyt sinä kadut siitä mitä teit Dallakselle", Ewinrood sanoi tuimasti ja tähtäsi meksikolaista päähän. Ase laukesi ja luoti singahti matkaan. Mutta luoti osuikin raiteeseen, kimposi tienviittaan ja siitä osui Bourbonia vatsaan. Verta pulpahti hänen suustaan ja hän kaatui raiteiden keskelle kuolleena.
"Haha ääliö", Bablo naurahti, mutta hänen naurunsa keskeytyi kun junan pilli kiljaisi kirkkaasti.
"No voi mierda..."

//heheheheh ettäs tällainen tuo viimeinen kappale oli siis tällainen takauma, koska sitä ei voinut mitenkään muuten selittää xD

Nimi: Desperate housewives

21.07.2014 00:12
Viides osa: Orjantappura-kruunu kuninkaalliselle

"Älä viitsi eivät he tule!", Thomas ehti tokaista ennenkuin ovelle koputettiin ja hänen blondi ystävänsä ryntäsi sen luo. Ranskalainen avasi oven ja katsoi hetken neljää miestä.
"Petrias.. te tulitte sittenkin", Francis sanoi hieman hämmentyneesti.
"Tietenkin tulimme, emmehän me pieniä pirskeitä jättäisi välistä~~", Petrias kihersi ja asteli sisään röyhkeästi. Joukon viimeinen, Yladde, katsoi isäntää pahoittelevasti ja kipitti muiden perään. Aaron ja Elias väittelivät jalkapallosta ja Micha istui oman lemmikkinsä kanssa sohvalla takan loimussa. Logan harppoi Vifan perässä anteeksipyyntöjä heitellen, mutta kyseinen herrashenkilö ei ollut kuulevinaan niitä. Edwin huokaisi ja hakeutui Franciksen luo. Ranskalainen tuijotti paheksuvasti Johania ja eritoten Glyphiä jotka istuivat vierivieressä, kylkikyljessä, ulkoaltaan reunalla ja katselivat sirppimäistä kuuta. Viinilasi oli vähällä särkyä hänen puristuksestaan, mutta Edwin nappasi huono-onnisen lasin äkkiä pois, turvaan.
"Älä viitsi, kyllä tuo nuorenrakkauden hurma menee joskus ohi", ruotsalainen naurahti ja vilkaisi Aaronia.
"Kyllä minä sen tiedän, mutta kun tuo ärsyttää juuri _nyt_"
"No sano siitä Johanille, ei hän olisi kutsunut Glyphiä jos et olisi antanut kutsua"
"Totta, mutta hän olisi voinut suutahtaa jos en olisi antanut lupaa kysyä häntä tänne"
Edwin katsoi hetken ystäväänsä ja aloitti.
"Ei se puutarhurisi tullut?"
Francis vaivaantui heti.
"Ei.. en kyllä kutsunutkaan häntä, eikä Glyphikään varmaan vaikka niin uhkasi, mutta en usko että hän olisi halunnutkaan tulla.."
"Voi sinua raukkaa"
"Niinpä ja olin ihan nolona kun Glyphi töksäytti jotain putkiston hinkkaamisesta, enkä edes tajunnut sitä ensin!"
"Luulikohan Glyphi että se teidän yhteinen ystävänne on töissä Aaronin yhtiössä?"

Aamun puolella lehmipoika Dallas Reeves heräsi yksiin, kotoaan Lexingtonissa. Epätavallista. Yleensä Rood oli hänen vierellään. Dallas nousi ylös ja tunnusteli vielä lämmintää painaumaa sängyssä, vieressään. Hän puki vaatteensa päälle ja syöksyi ulos, jättäen kiireessä stetsoninsa sisälle. Nyt oli jokin vialla. Jos Dallas oli yhtään mitään rikossarjoista oppinut, pari tuntia pois kotoa hänen tietämättään (kun Roodista puhuttiin) on jo vaarallista. Mitä jos hän on kuollut? Tai vielä pahempaa. Dallas pudisti päätään. Ei, ei se niin voisi olla.. Dallas hyppäsi taidokkaasti hevosensa selkään ja lähti äkkiä baariin päin. Siellä se pikkuaivoinen varmaan olisi.. Taas. Dallas kuitenkin pysähtyi kun näki junanraiteilla paljon poliiseja ja keltaista nauhaa. Hän ratsasti lähemmäs ja näki kaksi ruumispussia.
"Konstaapeli!", Dallas huusi ja vanha mies käveli hänen luokseen hattua nostaen.
"Ketkä ovat kuolleet?"
Poliisi katsoi Dallasta surullisesti ja vilkaisi taakseen. Alokkaan näköinen poliisi toi rei'itetyn stetson hatun, jonka lieri roikkui toiselta puolelta parin langan varassa. Dallas oli pudota hevosen selästä.
"Ja toinen oli ulkomaalainen.. Jos Ewinrood olisi elossa, hän olisi syytetty murhassta.. Toinen ruumis oli sidottu junanraiteelle.. naisten vetimissä, eikä näky jälkeenpäinkään ollut kaunis. Koko keho kolmessa osassa. Pää oli juuri ja juuri säilynyt.."
Dallaksen silmät kostuivat ja kyyneleet tippuivat hänen poskilleen tiheästi.
"Jos kaipaat puhumisseuraa.. yksi ystäväni on psykiatri lähiössä, voit käydä hänen luonan-"
"Minä kyllä pärjään ihan hyvin! Olen ennenkin pärjännyt.."

Edwin istui ulkotuolissa tyytyväisenä ja otti aurinkoa. Samalla hän vilkuili hiukkasen krapulaisia ystäviään, jotka yrittivät pitää kylmää keittoa sisällään.
"No, oloja?"
"Ole sinä-", Thomas aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytti auton jyrinä ja musta urheiluauto ajoi vähän aikaa sitten rakennetun talon pihaan. Kaikki katsoivat kiinnostuneena autoa. Mutta kun autosta astui heti venäläiseksi tunnistettava mies kaikki nyrpistivät nenäänsä. Taas yksiä rauhanrikkojia. Venäläinen käveli auton toiselle puolelle ja avasi oven. Sitten kaikkien katse taas kääntyi kun solakat, kauniit sääret nousivat autosta ja punapää vedettiin seuralaistaan vasten. He nauroivat hetken ja kävelivät sisään taloon. Venäläinen puristi omistavasti toisen takapuolta. Edwin vilkaisi Aaronia joka oli sisällä nostanut katseensa televisiosta ja tullut ikkunaan.
"Aijahas... Arthurin veli..", Francis nurisi, vaikkei ollut edes jaksanut katsoa kyseistä henkilöä.
"Minusta tuntuu että pitää sanoa Michalle, että sitoo Siriuksen puuhun... Eikä Loganinkaan kahlitseminen olisi pahasta", Vifa huokaisi ja hieroi ohimoaan.
"Tuollaisella takavarustuksella kyllä miestin päät kääntyy, oli sitten homo tai hetero.."
"Onnenpekka tuo venäläinen"
"Lionel on liian hyvä hänelle.."
"Lionel?"
"Mmmhmmm"
"Taidat tietää kaiken heistä"; Thomas kommentoi Edwinin ja Franciksen keskustelua.
"No heistä oli juorusanomissa, supermalli ja pankkikroisos..ettäettä.."
"Ja muka liian hyvä hänelle.. kyllä jos minä pitäisin venäläisistä"
"Edwin..ssssinä et vain pidä..siksi sinulla on suomalainen"
"Niin.."
"Urgh miksi Arthur on niin kauan työmatkalla? Minne hän lähti? Alaskaan? Hah..eikä edes Bablo ole tullut töihin tänään"
"Sanoin ettei sinun olisi piitänyt homouttaa häntä"
"MItä!?", Edwin melkein huudahti ja tapitti Francista joka punastui hiukan odottamattomasta reaktiosta.
"Sanon vain sen että täytyy kertoa Arthurille, että pelasimme Johanin kanssa pesäpalloa sisällä.. Maalaukset hiukan kärsivät"

/vähän tällainen pieni säätö-osa, mutta ehkä tällä pärjätään huomiseen

Nimi: Desperate housewives

13.07.2014 21:34
Neljäs osa: Viimeinen ehtoollinen

"Kolmonen pöytään kuusi!", keittiöstä kuului ja kultasilmäinen poika säpsähti. Hän otti tilauksen käteensä ja lähti viemään sitä pöytään.
"Ja tänne tuli numero kolmonen?", hän kysyi ja kun asiakas nyökkäsi, poika laski paperiin käärityn purilaisen pöydälle. Hän käänsi katseensa toiveikkaana ovelle kun sen kello kilahti.
"Glyphi~", ranskalainen hihkaisi ja juoksi halaamaan kyseistä henkilöä.
"Minulla on asiaa"
"No kerro ihmeessä", Glyphi naurahti ja istui baarijakkaralle Johanin eteen.
"Isoveli antoi minun kutsua sinut illanistujaisiin", toinen hihkui ja otti hänen kädestään kiinni. Johanin kasvoilla oli kuitenkin pieni puna vaikka hän vaikutti rohkealta.
"Sehän mukava, tulen mielelläni! Saanko ottaa ystäväni mukaan?"
"Toki saat.. En tiedä mitä Francis siihen sanoo, mutta sanokoot ihan mitä tahansa"

"Aaron laittaisinko tämän villapaidan vai tämän villatakin?", Edwin kysyi ja näytti puseroitaan vaimolleen joka katseli jalkapallon MM-kisoja. Aaron vilkaisi puseroita ja hymähti.
"Laita villapaita"
"Joten laitan villatakin..", ruotsalainen mutisi ja käveli takaisin makuuhuoneeseen.
"Niinpä niin- JUOKSE NYT VÄHÄN KOVEMPAA PERKELE!!!", Aaron alkoi yhtäkkiä huutaa ja pomppasi sohvalle seisomaan.
"Aaron varo kielenkäyttöäsi!", makuuhuoneesta kuului ja Edwin tuli suorat housut päällään olohuoneeseen. Suorat housut olivat paremmat kuin farkut, tällaiseen iltajuhlaan. Kokemus puhui..
"Mustat vai siniset housut, Aaron?"
"Siniset- POTKAISE JO! Eihän ne mitään osaa!!"
"Eli siis mustat...."
Suomalainen huokaisi ja istui paikalleen takaisin.
"Laittaisit nyt vain ne siniset"
"Eikun laitan mustat.."
"Miksi sitten edes kysyit"
"Halusin kuulla mielipiteesi", Edwin vastasi hymyillen. Kumpikin mies säpsähti kun ovikello soi. Edwin avasi oven ja tuijotti punaista Thomasta. HÄn oli vihasta punainen.
"Missä Aaron on!?", hollantilainen ärähti ja Edwin päästi hänet ohitseen.
"Aaron Väinämöinen senkin sika! Itse menet Franciksen iltajuhliin, muttet anna ystävällesi, Eliakselle vapaata että hänkin pääsisi", Thomas huusi kiukkuisen kuin ampiainen kun sai suomalaisen tulilinjalle. Aaron siirsi katseensa laiskasti televisiosta.
"No en nyt voi sanoa ystävä... ja hänellä oli vielä töitä"
"Aaron onko tuo totta?", Edwin kysyi järkyttyneenä ja katsoi häntä.
"On on", Thomas sylkäisi ja käänsi selkänsä Aaronille.
"No annan hänelle vapaata.. mutta hän saa luvan aamulla mennä aikaisin töihin!"
Thomas nyökkäsi välinpiämättömästi sen merkiksi että ymmärsi ja lähti kotiinsa. Aaron huokaisi ja hieroi otsaansa.
"Edwin miksi olit hänen puolellaan?"
"Koska en halua että Thomas on yksin juhlissa!", ruotsalainen tiuskaisi ja käveli makuuhuoneeseen. Aaron pudisti päätään. Ruotsalaiset...

Mies istui nurmikolla hiljaisena ja katsoi pihapuuta minkä alle oli pari päivää sitten haudannut rakastettunsa. Hän kurtisti kulmiaan ja laski päänsä.
"Yladde älä näytä noin apealta", vaaleat, kermanväriset hiukset omaava mies sanoi ja tuli istumaan Yladen viereen.
"Se on vaikeaa.. Olihan Justify yksi meistä.. EIKÄ Petrias edes näytä välittävän kun Rhett 'lohduttaa' häntä", hän tiuskaisi ja katsoi toista silmät kiillellen.
"Sitä paitsi, poliisit ahdistavat minua, Dante. Minähän se olin kuka ruumiin hautasin"
"Niin.. Minuakin häiritsee Petrias. Hänestä on tullut aktiivisempi ja... kummalisempi Justifyn kuoleman jälkeen."
"Itsemurhan.. sehän se oli.. Petriaksen mukaan"
"Uskotko häntä?"
"En"
"En minäkään"

Francis heräsi hikimärkänä ja yksistä elämänsä pahimmista, samalla parhaimmista paikoista. Hän makasi alasti puutarhurinsa päällä, joka oli yhtä pukeissa, ja nukkui vieläkin sikeästi. Ranskalainen huokaisi mietteliäästi. Eihän siinä näin pitänyt käydä.. mutta joskus suunnitelmista pitää poiketa. Francis nousi erittäin varovasti, että petitoveri voisi nukkua. Kun hän pääsi jaloilleen, hän joutui ottamaan seinästä tukea.
"Huhhuh..", ranskalainen puuskahti ja siirtyi varovasti suihkun puolelle. Hän pesi itsensä ja nojasi valkoiseen kaakeliseinään. Hän kuuli miten sänky narahti, joten toinen oli herännyt. Kun Francis pääsi suihkusta, hän katseli työntekijää, joka painoi kämmeniään kasvoilleen.
"Voi luoja.. En mä oo hintti.. Ja kuksin pomon vaimoa..miestä"
"Kuule.. Bablo, ei se oo paha asia. Suurin osa heteroista onkin homoja", Francis sanoi virnistäen ja Bablo nousi istumaan. Hän nousi sängystä, puki housut jalkaansa, otti muut tavaransa ja lähti huoneesta.
"Minne sinä menet?", ranskalainen kysyi ja juoksi huterasti ovelle.
"Kotiin..näemme huomenna, kun tulen töihin", Francis kuuli murinaa ja oven pamauksen. Sitten ovi aukesi uudestaan.
"Isoveli! Tulimme Glyphin kanssa käymään!"
Hän irvisti ja kietoi pyyhkeen lanteilleen kun ei muuta keksinyt. Sitten hän käveli portaat alas. Mahdollisimman normaalin näköisesti.
"Olitko suihkussa?", Johan kysyi ja nosti kulmaansa. Francis nyökkäsi ja katsahti Glyphiin.
"No, Glyphi, tuletko illan juhliin?"
"Tulen, kun kerran Johan minut kutsui, ja kutsun ystäväni, mutta nähtävästi tapasitkin hänt, kun hän täältäpäin harppoi", kultapoika sanoi hiukan hymyillen ja Francis säpsähti. Hän nyökytteli hiukan hermostuneesti. Juhlista tulisi hyvin epämukavat jos Bablo tulisi.
"Oletteko jo syöneet?", Francis kysyi ja avasi jääkapin.
"Joo, onhan kello jo melkein kaksi"
"Oho, kylläpä aika rientää.. ilman Arthuria en edes osannut herätä ajoissa", hän naurahti ja otti mehua kaapista.
"Kuulin Bablolta muuten että hän joutui hinkkaamaan putkianne, onko vesi toiminut?"
Ranskalainen pärskäytti mehut suustaan ulos ja tuijotti Glyphiä hetken tajuamatta mitä hän tarkoitti.
"Aaa kyllä juu on on, ihan hyvin toimii", hän hermoili ja siemaisi loput tuoremehustaan.

"Logan oletko varma että sinun kannattaa juoda tuota?", punapää kysyi ja osoitti viinapulloa.
"Ihan sama.. Vifa on suuttunut minulle kun puhuin hänelle hiukan liian suoraan.. Tiedätkö, Sirius, joskus tuntuu että sinä olet ainoa kuka oikeasti ymmärtää minua"
"No enhän minä oikeasti ymmärrä, mutta hyvä että sinusta tuntuu siltä", Sirius sanoi hymyillen ja nyökytteli.
"Onneksi Micha lähti lepyttelemään Vifaa.. Muuten en varmaan voisi mennä kotiin, Vifa on pelottava suuttuneena. Ilmassa on paljon pahaa karmaa", Logan sanoi ja pudisti päätään.
"Minulla ja Michalla ei ole ollut koskaan riitoja.. Sen takia suosin vähinrään päivittäistä seksiä", Sirius selitti.
"Minusta tuntuu että minun ja Vifan suhde on vain Elenin varassa. Emme me harrasta seksiä! Minusta tuntuu ettei Vifa halua, niin en minäkään sitten.."
"Pitäisikö sinun asettua Vifan kantille ja siten ymmärtää miltä hänestä tuntuu?",toinen kysyi ja virnisti.
"Niin varmaan pitäisi- Miksi näytät tuolta..?"
"Haluatko kokeilla?"
"En"
"Haluat kuitenkin"
"No joo haluan"
"Micha on vielä ainakin pari tuntia teillä! Meillä on hyvin aikaa!", Sirius huudahti ja repi Loganin komeroon.
"Oletko varma tästä Sirius?"
"Olen ammattilainen, teen tätä lähes joka päivä!"

Vifa käveli edestakaisin olohuoneessa ja vilkuili välillä teetä siemailevaa Michaa joka nökkäili samalla kun hän selitti.
"Ja sitten hän vain katsoo jalkapalloa tai lukee lehteä! Hän ei koskaan huomioi minua, ja jos huomioi, ei kunnolla!", Vifa sätkätti ja pyöri ympyrää käsillään huitoen.
"Ymmärrän.. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Kun Siriuksella oli vielä ongelmia, siis suurempia kuin tällä hetkellä, ei hänkään huomannut minua kuin vain sängyssä"
"Mutta nythän hän on kuin koiranpentu!"
"Aivan, en minä tiedä mitä tapahtui, se vain tapahtui"
"Olinkohan liian ankara, mitä luulet Micha?"
"Eeeet eeet, pidä häntä poissa kotoa vielä pari tuntia niin hän on hiukan nolompi ja katuu paremmin. Niin minäkin joskus tein. Ainoa vain että sidoin Siriuksen puuhun ja odotin sadetta, sitten vasta hain sisälle. Siinä meni kyllä pari päivää mutta.."
"Onneksi minulla on yhtä hyvä ystävä kuin sinä Micha"
"On ilo olla ystäväsi, Vifa"

//anteeksi kirjoituserheet

Nimi: Desperate housewives

11.07.2014 22:31
Kolmas osa: Ja sitten hän pesi opetuslasten "jalat"

Koko lähiössä kuhisi. Oli Christinen ja Christoferin syntymäpäivät, joihin Edwin oli niin paljon panostanut ruoalla. Tosiasia oli että ruokaa oli niin paljon ettei kukaan jaksanut syödä kaikkea. Kuitenkin juhlissa oli aina hauskaa ja suuri täytekakku meni aina kaupaksi. Tai ainakin suurimmalle osalle
"Christine älä laita kakkua naapurinpojan housuihin!", Edwin huudahti ja juoksi tottelemattoman tyttärensä perässä pihalla, minne oli pystytetty aurinkopaviljonki ja paljon tuoleja ja pöytiä. Vifa katseli hymyillen miten hänen miehensä ja Elias ja Aaron keskustelivat sulassa sovussa jalkapallosta. He eivät yleensä tulleet toimeen. Ja sen kyllä huomasi. Eikä tämä kerta ollut poikkeus. Pian Loganilla oli kakkua kasvoissaan, Elias pääsi pulahtamaan uima-altaaseen ja Aaronin housut kastuivat alkoholittomasta boolista.
"Ettekö te voi olla kertaakaan soveliaasti?", Vifa mäkätti ja sai vieressään istuvan ranskalaisen tirskahtamaan. Francis katseli hetken ihmisiä, mutta hänen katseensa osui eritoten hänen omaan veljeensä ja siihen ulkomaalaiseen dorkaan.
"Ai Glyphi on vihdoin päässyt ulos kolostaan..Burger Kingistä", Francis murahti ja hörppäsi mehupohjaista boolia vaaleanpunaisesta muovikupista. Thomas hymähti kysyvästi ja hänenkin katseensa kiinnittyi kyseiseen parivaljakkoon.
"Kuulin että se sinun kasvitieteilijäsi on hyvääkin pataa tuon Glyphin kanssa"
"Anteeksi vain hän on puutarhuri.. tai ainakin monikäyttötyöntekijä"
"Jaahas.."
"No niin Arthur sanoi!"
Thomas hymähti ranskalaisen äänensävylle ja nyrpisti nenäänsä.
"Iskä, iskä!", Christofer juoksi isänsä luo huutaen.
"Leiki härällä", poika kehotti ja työnsi Aaronia mekaanistahärkää kohti. Suomalainen yritti estellä, mutta kun joutui kiipeämään härän selkään, hän hiljeni.
"Hei Edwin katso, vaimosi rodaa", Thomas naurahti ja osoitti Edwinille, joka piteli itkevää Christineä sylissään, Aaronia. Edwinin väsynyt ilme kirkastui ja hän alkoi nauraa, mikä auttoi tytön itkuun. Christine ei enää itkenyt vaan alkoi myös nauraa isälleen.
"Oletko valmis?", rodeohärän ohjaimiin palkattu Dallas kysyi ja nojasi tylsistyneenä käteensä. Kun suomalainen nyökkäsi epävarmana, hän painoi nappia ja alkoi liikuttaa ohjaussauvaa, jolloin mekaaninenhärkä lähti pyörimään minimi vauhdilla. Silloin Aaron sai hengähtää helpotuksesta. Ei se ollutkaan _niin_ paha..
"Sokeripala~~", Dallas kuuli äänen takaansa ja älähti kun joutui istumaan ohjauspaneelinpäälle, kasvot Bourbon Ewinroodia päin. Cowboy painoi hääntä tiukasti ohjauspaneeliin kehräten kuin kissanpentu. Dallas tunsi ohjaussauvan painuvan kaakkoon hänen selkänsä alla kivuliaasti ja pian kuuluikin suomalaisen kimeä kiljunta.
"Rood oletko juonut liikaa pontikkaa?"
"VAIN viskiä viinakaapista rairai~~~~"
"Roo-ooD!", Dallas älähti kun hänen vaatteensa alkoivat vähentyä hurjaa vauhtia. Ja vielä lasten syntymäpäivillä!!
"Logan, mene auttamaan!", Vifa patisti miestään tilanteeseen. Logan murisi tympääntyneenä ja irroitti kiimaisen, humalaisen ja läiheisyysriippuvaisen Ewinroodin Dallaksesta. Sitten hän nosti vielä teksasinpojan jaloilleen ja härkä alkoi hidastaa. Aaron puristi vieläkin kauhukahvaa ja tärisi. Hän liukui alas härän selästä ja jäi makaamaan naama kumisissa pehmusteissa.
"Eehkä nää synttärit oli sitten tässä..", Edwin huokaisi ja hyssytteli Christineä joka oli alkanut isänsä kiljumisen ohella taas itkeä.
"Mä tapan sut!!"
Kaikki hätkähtivät kun Loganin otteessa oleva juoppolalli alkoi huitoa ja hän joutui pudottamaan kuumakallen veden viileään syleilyyn. Dallas tuijotti Ewinroodia joka kellui sammuneena vedessä. Hän huokaisi ja lassosi ruhon alkaen raahata petikaveriaan kotiinpäin.
"Lasku tulee perässä", hän huikkasi Edwinille.

Francis käveli katua pitkin kotiin ja avasi avaimellaan puisen oven. Nyt hän vasta huomasi että kaivattu puutarhuri ei ollutkaan tekemässä työtään.
"Mokoma..ensin on kuin riesa silmien alla ja sitten ei olekkaan.. osaisi jo päättää", hän nurisi kiroten ja pääsi vihdoin taloon avaimilla säätämisen jälkeen. Francis käveli verhoillut portaat ylös ja ällistyi kun käytävässä makasi miehen hihaton paita ja kengät. Ilma tuoksahti hennosti tuholaistorjujan myrkyltä. Hän asteli makuuhuoneeseen ja tuijotti kiroilevaa tummaa miestä huoneessaan. Ai täällä se puutarhuri sitten olikin. Franciksen kasvot kirkastuivat. Toinen oli sopivasti alasti, ja liukas. Hän virnisti pahansuovasti ja painoi oven kiinni. Vasta nyt mies huomasi hänet ja säpsähti hiukan. Hän lehahti punaiseksi.
"A-anteeksi herra, minä vain..muurahaismyrkky roiskahti syliin ja ainoa suihku taisi pohjapiirrustusten mukaan olla täällä ja..", hän änkytti ja huomasi että ranskalainen oli ehtinyt tulla aika hiton lähelle. Vifan sanat kaikuivat Franciksen päättä. No omatoimisesti tai ei.
"No tuota..voimme unohtaa sen pienen vahingon.. jos teet pienen palveluksen", hän sanoi vienosti ja työnti toisen vasten seinää.
"Mutta..hah..herra..minä olen hetero.. Pidän katsos naisista.."
"No perse se on miehelläkin", Francis naurahti ennenkuin hyppäsi toista vasten ja kaatoi hänet lattialle alleen.

"Herran jumala Francis! Hän oli hetero... sinä homoutit juuri yhden miehen", Vifa nauroi kun puhui kyseisen henkilön kanssa puhelimessa.
"No en minä sille mitään voinut..hän oli liian kuuma", Vifa kuuli toisen sanovan ja naurahti.
"Ajattelitko niin..en olisi uskonut"
Vifa yllättyi kun kuuli matalan äänen taustalta ja sitten ruoskan äänen.
"Hiljaa, mami puhuu nyt puhelimessa"
"ONKO HÄN VIELÄKIN SIELLÄ!?", hän huudahti ja sai Loganin säpsähtämään ajatuksistaan sohvalla. Vifa pahoitteli toiselta katseellaan.
"On on, mitä luulit. Otin sen ruoskinnan ihan tosissani. Hehe ei voisi roolileikki paremmin mennä. Bablo olisi kuule tosi hyvä vanki jossain realitysarjassa tai jotain"
"Älä kerro enempää- ja Bablo, onko se hänen nimensä"
"On on, hän kertoi sen itse, täytyy vielä tiedustella sukunimi, niin saan varmistaa onko hänestä materiaalia pornosivuilla"
"..Olen vieläkin allasi, täällä näin", Vifa kuuli saman äänen taustalta ja nyt kaksi ruoskan ääntä. Paljon kivuliasta huohotusta.
"Etkai tapa häntä"
"En en, hän on vahva, pft, mjutta minun pitää lopettaa"
"Uskon", Vifa naurahti ja lopetti puhelun.
"Logan, miksemme me koskaa tee mitään", hän kysyi hiukan surullisesti.
"Koska minun penikseni on liian isso sinun anukseesi?", Logan kysyi ja jatkoi sanomalehden lukemista muinamiehinä.

//ja anteeksi jos kirjoitusvirheitä

Nimi: Desperate housewives

10.07.2014 20:14
Toinen osa: Ja valo tuli

"Ewinrood! Tule kaivamaan!", nuori mies lapion päässä huusi ja jatkoi kaivamista hiki hatussa. Hänen ruudullinen paitansa oli ripustettuna talon seinästä pistävään naulaan ja housut vain lantion varassa päällä.
"Sinähän näytät oikein kuumalta, hunajakakkuseni", pihalle tullut Ewinrood naurahti virnistäen ja heilautti lapion hartialtaan tomuiseen, kovaan maahan.
"Kaiva nyt vain, lehmät eivät odota kauaa uutta vesisiiloa", toinen hiukan ärähti.
"Selvä se Dallas"
Kummatkin miehet kaivoivat hetken, mutta Dallas pysähtyi yhtäkkiä.
"B-Bourbon..Bourbon..tule..tule kat-somaan", Dallas änkytti ja astui taaksepäin. Pidempi nosti kulmaansa kysyvästi ja käveli katsomaan. Hiekasta pisti veltto käsi.
"Dallas..käy soittamassa poliisille.."

Lähiössä aurinko paistoi kirkkaana taivaalla ja Vifa oli laittanut Loganin pystyttämään pihalle auringonsuojan, missä hän, Francis ja Thomas nyt istuivat.
"Niin Thomas, miksei Edwin tullut, sanoiko hän sinulle?", Vifa kysyi uteliaana ja vilkaisi Francista joka siemaili kylmää virvoikettaan mielissään, samalla kun katseli omalla pihallaan hääräävää paidatonta ruohon ajelijaa.
"Hän jäi kotiin, kun huomenna lapsien syntymäpäivät niin pitää kokata kaikkea ylimääräistä..", Thomas lässytti Edwinmäiseen tyyliin ja kilautti jäätä lasissaan.
"Eli huomenna pitää mennä sinne sitten..", Vifa huokaisi ja nojasi tuoliinsa.
"Miksi aina pitää pitää juhlia? Emme me ole pitäneet pitkääään aikaan juhlia Elenille"
"Eleni onkin teini ja Chritine ja Christofer ovat lapsia", Francis huomatti kun sai silmänsä jotenkin taisteltua irti puutarhuristaan.
"Oletko jo pannut häntä?", Thomas töksäytti samalla kun siemaisi juomaansa. Francis tuijotti häntä hiukan ihmeissään. Ranskalainen vilkaisi työntekijäänsä pihallaan ja rysäytti sitten otsansa muoviseen pihapöytään niin että Vifan terästetty, kylmä kahvi tärähti ja melkein kaatui.
"En..enkä saisi! Herranen aika, mutta kun..grrr", hän voihkaisi turhautuneena ja loppuun murahti viettelevästi.
"Älä viitsi kyllä sinä kestät! Sitten vasta kun hän on alasti makuuhuoneessasi itsenäisesti, saat ottaa pollesi ja ratsastaa auringonlaskuun",Vifa naurahti hiukan viattoman puoleisesti.
"Mutta kun..hän on niin epäilyttävä", Francis nojautui eteenpäin ja madalsi ääntään.
"Kun poliisi viimeksi kävi Justifyn talolla Petriasta haastattelemasta, hän seisoi vain pihalla ja tuijotti autoa lamaantuneena kuin olisi aaveen nähnyt"
"No mitä jos hänellä on trauma poliiseista..poliisiväkivalta kato", Thomas sanoi ja huitaisi kädellään niin että melkein kaatoi oman tyhjän lasinsa.
"Niin onhan latinomaissa aika hurjat poliisit", Vifa säesti ja sai hollantilaisen nyökkäilemään.
"Mitäköhän hän sitten on tehnyt jos poliisit ovat hakanneet häntä? Onkohan hän diileri?", Francis kysyi ja hänen silmänsä laajenivat hiukan.
"Toivottavasti ei, nimittäin en halua että Johanille tapahtuu mitään"
"Mitäpä jos alkaisit poliisiksi ja ruoskisit hänestä totuuden irti?", Logan murahti kun tuli Vifan taakse.
"Veljes soitti, olisi tulossa huomenna piipahtamaan", hän jatkoi murinaansa ja lähti takaisin sisälle.
"Miksi juuri huomenna kun on ne syntymäpäivätkin?"
"Ja sinun piti vielä sanoa se ääneen, kaikki olisivat muutenkin ymmärtäneet, Vifa..."

Jauhot pöllysivät ilmassa kun Edwin leipoi hihat heiluen. Hän ei ollut mikään masterchef, mutta osasi sentään leipoa.
"Aaron vahditko lapsia?", hän huikkasi vaimolleen, joka katseli televisiosta Dr.Philliä ja piteli toista lasta sylissään ja toista jalkapöytiensää päällä.
"Joo..toki..", Aaron sanoi ja hiljensi laulelevan tyttärensä jalkaterällään. Sylissä istuva poika jatkoi isänsä hiuksien nykimistä. Edwin hymyili ja nujersi pullataikinaa.
"Eikö ole turhan kuuma uunille, Edwin?", hän kuuli sanat sohvalta päin.
"Onhan se, mutta kun on ilmastointi päällä, kulta"
"Niin..ettei se vain räjähdä"
"Voiko se räjähtää?", Edwin kysyi ja punastui hiukan.
"No silloin se meni tukkoon kun joku laittoi dildonsa sinne"
"Älä minua syytä- ÄLÄKÄ PUHU TUOLLAISIA LASTEN KUULLEN!", hän huudahti ja heitti Aaronia pullapallolla, jonka suomalainen sitten söi.
"Saisi olla hiukan enemmän sokeria", hän arvosteli.
"Silti sinä sen söit.."
"Vai oliko se sittenkin väristin...?"
"AARON!"

//here juu go..jatkuu vieläkin aika lyhyenä settinä, mutta lyhyt mutta ytimekäs eikös XD sori kirjoitusvirheistä jos on, tietokoneen e-kirjain ei joskus ota kosketusta hirveän hyvin..tai mikään muukaan kirjain

Nimi: Desperate housewives

09.07.2014 19:09
hou hou hello there~~~ Koska pidin tuosta edellisestä sarjastani niin paljon niin tässä sen seuraaja.

Ensimmäinen osa: Omenoita ja muita kiellettyjä hedelmiä

"Mutta miten? Eihän hän nyt niin epätoivoinen ollut että itsensä olisi tappanut!"
"No mutta hänen miehensä petti koko kaveripiirin kanssa, kyllä minäkin olisin järkyttynyt jos minun mieheni pettäisi"
"Sen takia sinulla on vaimo, Edwin"
"Thomas, älä viitsi, tiedäthän ettei Aaron pidä siitä että häntä sanotaan vaimoksi.."
"Olet niin tossun alla..", Thomas nauroi ja katsoi ruotsalaista silmiin hiukan ilkeästi virnistäen. Hän ja Edwin olivat naapureita, ja heidän kummankin puoliso kävi samassa firmassa töissä. Koko lähiö kohisi tällä hetkellä. Joskus niin onnellinen juhlakuningatar, Justify oli tehnyt itsemurhan ja jättänyt jälkeensä vain miehensä ja suuren talon kadun päähän.
"Tulen kaipaamaan Justifyn juhlia...ne olivat aina syksyn kohokohta..", Edwin huokaisi ja käänsi päänsä kun kuuli auton kääntyvän lähiön tielle. Aaron tuli kotiin. Thomas huokaisi.
"Eliaskin tulee varmaan pian... Pitäisi mennä tekemään ruokaa.. Emmehän me kaikki voi ostaa ravintolaa"
Edwin hymähti ja nousi myös tuolistaan. Ei se tee itsekästä että puoliso tienaa niin paljon että voi ostaa ravintolan omistuksen.
"Sitten varmaan kannattaa kokata paremmin kuin koskaan", Edwin naurahti ja heilutti ystävälleen. Sitten hän lähtii sisälle ja sai heti vastaansa kaksi lasta.
"No niin lapset sitten takaisin sisälle, syödään kohta"
"Mutta me söimme jo!", lapset vastasivat yhteen ääneen silmät säteillen.
"Mitä söitte?"
"Elenin luona verilättyjä"
Edwin nyrpisti nenäänsä. Niinpä tietenkin..
"No menkää sitten, mutta pitäkää oksennuspussi lähellä!", hän huusi lapsiensa perään ja sulki takaoven. Sisällä Aaron oli jo ehtinyt kaivaa jääkaapista ruoan ja linnoittautua sohvalle.
"Kulta, lapset olivat taas käyneet syömässä kadun toisella puolen"
"Ai sen bimbon luona?", suomalainen kysyi samalla kun söi ja katsoin televisiota.
"Ei...eikä Francis ole bimbo..vaan Vifan luona"
"On hän bimbo, ties kuinka monta heilaa silläkin ollut"
"AARON! Älä puhu tuollaista"
Kun Edwin korotti ääntään Aaron melkein tukehtui ruokaansa ja päätyi yskimään.
"No ei sitten...."

Kun kadun vasemmalla puolella asuivat Edwin ja Thomas, toisella sitten Vifa ja Francis.
"Joko lähdet Johan?", blondi mies kysyi samalla kun pesi astioita keittiössä.
"Joo.. Glyphi pyysi syömään Burger Kingiin", nuorempi vastasi hiukan nolona ja veti kengät jalkaansa. Lusikka vääntyi kun Francis väänsi sitä hiukan vihoissaan. Hän kääntyi ja katsoi pikkuveljeään tiukasti.
"Glyphin kanssa!? Burger Kingiin!? Herranjumala!.. Arthurkin lähtee tänään työmatkalle ja sinä lähdet Glyphin kanssa. Tiedätkös, ulkomaalaisiin ei saa luottaa! Varsinkaan niihin keillä on aksentti. Oli se miten lumoava tahansa"
"Mutta onhan Arthurillakin aksentti..", Johan aloitti ja tiskeille päin kääntynyt Francis murahti välinpitämättömästi.
"Mutta se onkin brittiaksentti..", hän mutisi ja kuuli oven käyvän kun Johan juoksi kultapoikansa luo. Francis ei pitänyt Glyphistä sitten pätkääkään. Mokoma kullankaivaja onnenonkija..
"Hei rakas, lähden nyt", yläkerrasta tullut britti huikkasi ja otti takkinsa naulasta.
"Nyt jo? Eikö lentoon ollut vielä tunti?"
"No kyllä, mutta minulla on vielä ennen lentoa kokous- Ainiin, älä hätäänny, mutta palkkasin uuden puutarhurin. Ja ennenkuin tulistut, ei hän ei koske ruusuihisi. Käskin hänen vain ajella ruohon ja tehdä muita töitä..vaikka kuten tuholaistorjuntaa ja näin, hän on katsos monitoimifirmasta", Arthur selitti hymyillen ja astui ovesta ulos. Francis katsoi huokaisten miehensä perään ja jatkoi astioiden pesua. Siis kotona yksin... Hän havahtui kun kuuli ovikellon. Tuliko Arthur hakemaan jotain? Miksei hän käyttänyt avainta? Ranskalainen käveli ovelle ja avasi sen. Hän hätkähti hiukan kun näki ovella pitkän, tumman ja vakavan miehen.
"Aaaa holaa vaan ja sinä olla kai se puutarhurito?", Francis yritti vääntää yleiskielestä espanjan kuuloista, koska toinen oli latinon näköinen.
"Onko tämä herra Kirklandin talo?", mies vastasi sujuvalla englannilla, vaikka omasikin vahvan puoleisen meksikolaisen aksentin.

Viereisessä talossa Vifa kuikki ikkunassa ja piti vverhoja kädessään, samalla kun imuroi mattoa allaan.
"Logan..Logan! Franciksen luona on joku mies"
Vifan aviomies, Logan vaihtoi lehtensä sivua ja vilkuili välillä samaista ottelua, jota Aaron kadun toisella puolella katseli.
"Onko hänellä puukko?", Logan kysyi ja luki artikkelia uudesta karjatilasta. Omistaja näytti kunnon lehmipojalta...Kunnon nimikin. Logan naurhti itsekseen. Dallas...
"Ei"
"Tuliase?"
"Ei"
"Housut?"
"E- ON!..ainakin vielä.."
"No turhaa huolit, enemmän se miekkonen kärsii kuin hyvä ystäväsi Francis"
Vifa tuhahti ja nyrpisti nenäänsä.
"Eipä minun vikani jos Francis murhataan..kun sinähän sanoit ettei tuossa muukalaisessa ole mitään vikaa"
"En minä niin sanonut.. tarkoitin vain ettei hän tällä hetkellä ole vaaraksi", Logan mutisi ja käänsi sivua kohentaen lukulasiensa asentoa.
"Missä tyttö muuten on?", hän kysyi vaimoltaan joka tuijotti silmät sirrillään naapuriin kun tumma mysteerimies astui taloon sisään.
"Kitin ja Leroy kanssa kylällä.. Muistathan heidät? Sen pelikaverisi poikia. Kunnon poikia ovatkin. Vaikka olen hiukan huolissani että siitä Leroystä on haittaa. Hän vaikuttaa hiukan erikoiselta.."
"He ovat Siriuksen lapsia..mitä odotit?"
"No ovathan he myös Michan lapsia..", VIfa vastasi ja tuli lähemmäs Logania imuroimaan.
"Niin että kenen?", Logan kysyi ja laski lehtensä syliinsä.
"Michan, zumbakaverini. Hän on hyvin kiltti. Meidän pitäisi joskus kutsua heidät kylään..siitä tulikiin mieleeni että meidän pitäisi sanoa muillekkin että lähiössä on koira vapaana. Se on käynyt mylläämässä meidän kukkapenkkiämme. Ihme kun ei ole koskenut Franciksen ruusuihin"
Logan pudisti päätään ja antoi vaimonsa höpistä turhia. Sillä välin hän jatkoi lehden lukua. Siellä oli myös iso artikkeli Justifyn itsemurhasta ja hänen miehensä menetyksestä.

Kadun päässä olevassa talossa oli kaikissa ikkunoissa valo. Kun ilta alkoi jo hämärtää takaovesta astui mies lapion ja mattomytyn kanssa. Hän oli hyvin synkkänä ja käveli pihalla olevan omenapuun luokse. Mies alkoi kaivaa pehmeää maata ympärilleen vilkuillen.
"Nuku hyvin rakas..", hän kuiskasi ja työnsi mattomytyn kuoppaan täyttäen sen sitten hiekalla. Sitten hän tamppasi paikan ja haravoi täytetyn kuopan päälle lehtiä.
"Yladde tule jo sisään!", ikkunasta huudettiin ja mies huokaisi surullisesti. Hän lähti raahustamaan sisään lapio maata viistäen.............

//olihan se lyhyt ja sellainen aika alku homma mutta kun lisää tulee niin kaikki unohtavat tämän hitaan alun x3 mutta pitihän kaikki selittää!! XD anteeksi jos oli ihan surkea ja jos on kirjoitusvirheitä

Nimi: hururu

07.07.2014 18:38
mahtavat otsikot Vice todellakin, sori tosta jutusta osaan nimetä muistiinpanoni hyvin eikö? xDD

©2017 Hetalia RoPe pusipusi~~ - suntuubi.com